Ei ole voimia erota miehestä vaikka menee aivan helvetin huonosti.

Nimittäin joko erota tai hakea apua HETI. "Ei ole voimia", seli seli...Sinulla on varmasti voimia nostaa luuri ja näpyttää lähimmän perheneuvolan numero näyttöön ja painaa sitten vihreää luuria.



Saakelin itsekeskeistä ja keskenkasvuista pilata pienten lasten elämä heti alkuunsa väkivaltaisessa ja riitaisessa kodissa!

Yritä miettiä eron sijasta nyt sitä miten saisit itsellesi enemmän voimia. Onko sinulla/teillä mahdollisuutta palkata hoitajaa viikottain edes muutamaksi tunniksi avuksi sinulle. Mieti kaikkia vaihtoehtoja. Jos on säännöllisesti vaikkapa esim. kerran viikossa jokin aika jolloin saa levätä tai virkistäytyä tms. niin on edes mahdollisuus voimavarojen palautumiseen. Älä odota nyt mieheltäsi, että hän ratkaisisi sinun väsymyksesi. Kun pääsette pahimman väsymyskierteen ohitse, niin sitten voisi olla aikaa keskusteluille. Varatkaa aika vaikka perheneuvolaan.

Tiedän kokemuksesta, että väsyneenä kaikki ongelmat kärjistyy. Voi olla niinkin, että kun väsymys helpottaa ja sinäkin saat elämään jotain mukavaa mietittävää (hommaa vaikka jokin kiva harrastus), niin parisuhdekin alkaa voimaan paremmin.

mies ei suostunut sinne lähtemään. Ei sovittu uutta aikaa, vaan lupasivat sieltäpäin ottaa yhteyttä kun saavat kaikki tarvittavat viranomaiset (neuvolan perhetyö, th, yms.) samaan aikaan tapaamiseen.

Ei ole voimia, koska tarvitsen miestä lapsenvahdiksi enkä toisaalta halua antaa lapsia hänelle viikonlopuiksi ilman valvontaa.

mieli lähteä pois kotoa kun kuulin että mies oli jättänyt autoon nukahtaneet lapset yksin sisälle (ulko-ovi tietenkin selällään) siksi aikaa että vie auton oven edestä parkkipaikalle. Lisäksi mies antoi 3-vuotiaan valvoa yöllä klo 03 asti, itse menin nukkumaan jo klo 23 ja luulin että mies lähettää lapsen nukkumaan kohta perässäni.

varmasti perhetyöntekijän kotiisi ainakin kerran viikossa. Luota heihin ja ota aikaa silloin itsellesi. On hyvä, että olet itse lähtenyt hakemaan apua. Käy keskustelemassa siellä, vaikka miehesi ei lähdekään mukaan. Ajan kanssa selviää kyllä onko suhteellanne tulevaisuutta. Onko miehesi väkivaltainen? Väkivalta kyllä suhteessa pitäisi loppua kokonaan, jos suhteen jatkuvuutta miettii. Omalta osaltasikin on kyllä väkivallasta päästävä eroon ja se on mahdollista.

syyttelet miestäsi vastuuntunnottomaksi etkä uskalla jättää lapsia viikonlopuksi hänen kanssaan, et sinä ole sen parempia.



Luuletko, että lapset ovat sitten sinun kanssasi ihan turvassa? Henkisesti epätasapainoinen ja loppuunpalanut äiti tekee varmasti lapsille vähintään yhtä pahaa kuin nukkuma-aikojen epäsäännöllisyys! Miksi miehen pitäisi uskaltaa jättää lapset sinun kanssasi kahden?



Teillä on nyt koko perhe-elämä (ei vain liitto) kaaoksessa ja tarvitsette ulkopuolista apua! Jos mies ei tätä hyväksy (suostu ottamaan perheneuvolan apua vastaan), sitten on varmaan parasta erota. Mutta syyttely ei nyt tässä auta. Katse omaan käytökseen ja kaikin keinoin - ja kaikki avut vastaan ottaen - sitä korjaamaan!

rutiineja lastenhoitoon. Kolmevuotiaan nukkumaanmenoaika ei ole klo 23, eikä myöskään mikään aika väliltä 23-03. Lastenhoidossa on aika oleellista se, että syömiset, nukkumiset, ulkoilut jne. tapahtuvat päivittäin suunnilleen samoihin aikoihin. Alkakaa miettimään teidän perheelle sopivaa rytmiä ja jos miehesi ei suostu siihen, niin sinun on yritettävä itse pitää kiinni rytmistä. Itse viiden lapsen äitinä huomaan, että pääsee paljon helpommalla kun lapset ovat nukkuneet hyvin ja syöneet hyvin. Ja illalla kun klo 20 laitann tai mieheni laittaa lapset nukkumaan, niin on aikaa vielä itselle tai sitten parisuhteellekin joka ilta ennen omaa nukkumaanmenoa.

tasaista alamäkeä vetelevään liittoon?

Ei KUKAAN selkopäinen äiti mene itse nukkumaan klo 23 ja 3-vuotias lapsi valvoo!!! Mitä 3-v tekee hereillä tuohon aikaan saatika klo 03 yöllä, mitä iehesi kukkuu siihen aikaan? Sinä et ole yhtään miestäsi parempi, hakekaa apua tai toivottavasti joku ulkopuolinen puuttuu tilanteeseenne!

Tilanteenne kuitenkin vaikuttaa Varsin "normaalilta". Ajattele lapsia ennenkaikkea.

On jo paljon kun kerroit asiasta palsatelle. Voimia!

aika monet suomalaiset:)

turvaa sisaruksesta elämän melskeissä ja vanhempien riidellessä. Seuraavat 1,5 viikkoa vielä helvettiä, koska isompi ei pääse virikehoitoon ennenkuin sikapiikki vaikuttaa. Ei nuku kotona päiväunia, ei syö ruokaa vain porkkanoita ja jogurttia, ei auta vaikka ulkoillaan ja tehdään asiat päiväkotirytmillä. En käy kaupoissa lasten kanssa ja miehen kotiuduttua klo 17 lähdetään kauppaan ja lapset nukahtavat autoon eivätkä tietenkään mene nukkumaan ennen klo 23-24.

Jos minulla olisi luotettavampi lastenhoitaja, olisin 200 kertaa pirteämpi kuin nyt kun aika menee miehen opastamiseen, yms. Kun anoppi tai kuka tahansa muu hoitaa lapsiani en ole ollenkaan huolissani.

Silloin kun mies hoitaa, mietin koko ajan mitä vaarallista hän taas saa aikaan lasten kanssa.

keittiöstä ja jäi sille tielle. Oletin että mies lähettää hänet samantien takaisin sänkyyn eikä anna valvoa. Meillä on yhteishuolto, eli mies on yhtä paljon vastuussa siitä valvooko lapsi vaiko ei. Ei se ole pelkästään äidin tehtävä jos isä on tasavertaiseksi huoltajaksi halunnut.

Ei ihme, että lapsesi päivärytmi on täysin sekaisin. Menette nyt kauppaan sen ulkoilun yhteydessä tai sitten jätät miehen alkuillasta lapsenvahdiksi/lähetät hänet kauppaan ja lapset saavat olla kotona.



Totta munassa lapsesi nukahtaa autoon, jos on koko päivän hillunut hereillä.



Ihmeen avuttomalta kuulostat sinäkin, ap.

Minua erityisesti mietityttää tuo, milloin tuo esikoisesi herää. Jos annat yövalvomisen takia nukkua aamulla pitkään, ei päiväuni tietenkään maitakaan ja siksi nukahtaa illalla.



Joten nyt alat taas rukata päiväjärjestystä aikaisemmaksi. Herättelet lapsen joka aamu puoli tuntia aiemmin ja yrität järjestää alkuillan kaupassakäynnit niin, ettei lapsesi nuku autossa. Joko käyt itse tai panet miehen käymään kaupassa yksin. Toinen teistä vahtii sitten kotona lapsia.



Ja miehen kanssa et ala käymään mitään käsirysyjä. Ilman muuta miehesi ei saa vauvaa ravistella, siitä käytte nyt heti vakavan keskustelun. Pieni vauva voi pienestäkin ravistelusta saada elinikäisiä vammoja!



Soitat uudelleen sinne perheneuvolaan ja patistat järjestämään tapaamisen nopeammin. Ulkopuolisen järkevän ihmisen neuvoista olisi selvästi teille nyt hyötyä.



Avioeroa en nyt heti ala teille neuvoa, eiköhän tuossa vielä olisi kaikenlaista tehtävissä sitä ennenkin.

eri osoitteissa. Ollaan päivät minun asunnollani ja kun isä pääsee töistä hän hakee lapset ja käymme samalla kaupassa ja minä menen samalla omiin juttuihini. Muuten ei ehdittäisi mihinkään ja uhmiksen kanssa en kauppaan mene, koska se vetää siellä itkupotkuraivarit karkkihyllyllä enkä saa vauvan takia kannettua uhmista kainalossani ulos.

Käyn kaupassa yksinäni ja mies ja lapset nukkuvat autossa. Kaupat eivät ole enää auki kun omista jutuistani kotiudun.

Nuo syömiset ja nukkumiset on ihan SINUN ja miehesi päätettävissä, ei lasten. Senkun sovitte, että aamuherätys tiettyyn aikaan, sitten aamupala, ulkoilu, lounas(syö ruoan tai odottaa välipalaa) lepohetki, jolloin lepäätte, luette ja lapsi nukahtaa, tai ei, välipala, ulkoilua, päivällinen/iltapala ja sitten nukkumaan, voi kestää jonkin aikaa, ennenkuin lapsi tuon oppii, mutta oppii kuitenkin, se vaatii vain kasvattajalta pitkää pinnaa.

Olen muuten samaa mieltä tuon yhden kirjoittajan kanssa, että toimit väärin, kun mätkit miestäsi, toivottavasti saatte pikaisesti apua.

samalla ulkoillaan. nyt syödään ja isä hakee lapset klo 17 ja vie mut samalla omiin juttuihin. lapset tietty nukahtavat autoon.

Silti mies on asunnollasi yötä?Miksi miehesi valvoo 3n asti yöllä, jos käy kerran töissä? Sinulla on iltaisin omia menoja???Kuulostaa pikkuisen erikoiselta..

poissa, niin tottakai se on nälissään klo 23