miten toimii kolme lasta n.2v ikäerolla?

Elät minun unelmaa, siis lasten määrän, ja kaksosten suhteen. Toivotan teidän perheelle kaikkea hyvää, ja pikkuisille kaksosille oikein paljon tervetuloa maailmaan!

Tässä jotain hyviä ja huonoja puolia mihin meillä törmätty.

-ajoittain väsymystä kuten kolmatta odottaessa kun oli yksi ja 2,5 vuotiaat.

-Kotityöt lisääntyneet hirveästi.

-leikkivät kolmestaan niin että meitä vanhempia ei ikinä vaadita leikkiin :-) joutuu ihan itse kysellä että pelattaisko jne

-Lapsilla suht samat intressit kun ikä lähellä toisiaan eli kaikki innoissaan menossa muumi-maailmaan eikä niin että vanhin haluaisi eri ikäryhmän asioita kun nuorin

-imetys/pikkuvauva ajat oli helppoja koska lapset niin pieniä että sopeutuivat siihen että nyt eletään hitaammin

-Kolmelle lapselle ei olla enään saatu hoitoapua, kahta lasta tuli vielä ystävät, sukulaiset, mll lastenhoitajat hoitamaan. Mutta nyt kolme saadaan hoitaa ihan itse.. toivon että tilanne muuttuu kunhan maltetaan muutama vuosi.

-Musta 1 tai 2 lapsiset perheet on ruvennut tuntumaan jotenkin pieniltä ja hiljaisilta, mä rakastan kun on elämää ja vauhtia talossa, mutta elämää ei kolmen alta kouluikäisen kanssa pysty järjestää kiireiseksi eli yhelle päivälle mahtuu joulukorttien teko tai piparien teko, ei molemmat :-D.

vaikka lapset ovat nyt 8, 6 ja 4. Meillä on kovin tempperamenttiset lapset, joiden kaikkien kanssa on väännetty kättä kaikista asioista. Onni onnettomuudessa meillä on ollut se, että pystyin olemaan kotona, kunnes nuorin täytti kolme. Ei tarvinnut raijata lapsia hoitoon pieninä. Ja kaikki ovat nukkuneet yönsä ja olleet terveitä. Mutta sellainen peruselämäkin on ollut kauhean rankkaa. Välillä pysähdyn oikein miettimään, miten tästä kaikesta on selvitty.



En suosittele kenellekään. Meillä oli tilanteen pakosta, sillä löysimme mieheni kanssa toisemme vasta aikuisina ja kun lapset saivat luvan tulla, ne piti "hankkia" peräkanaa, että ylipäätään ehti saada enemmän kuin sen yhden. On ihana huomata, kuinka tärkeitä lapset ovat toisilleen, eikä kukaan muista aikaa, jolloin sisaruksia ei olisi ollut. Mutta välillä kaiken arjen kiireen keskellä miettii, että saavatko kaikki kolme varmasti tarpeeksi äidin ja isän huomiota tässä laumassa.

Meillä kahden ekan ikäero oli 2v4kk, toisen ja kolmannen vain 1v3kk. Olen edelleen (kuopus on 10 v.) sitä mieltä, että helpommalla olen päässyt kun lapset tuli tehtyä kertarysäysellä. Tietty hankaliakin hetkiä on ollut, mutta meillä lapset ovat olleet terveitä. ja olemme myös saaneet apua isovanhemmilta.

9 kirjoittama teksti on ihan kun just mun suusta. että komppaan, vaikka ekan ja tokan ikäero meillä se 1v2kk ja tokan ja kolmannen 1v4kk

8

nyt nuo ovat 7, 5 ja 3. Meillä kävi siten, että kolmas oikeastaan helpotti ja tasapainotti porukkaa mukavasti, kahden kanssa ei meinannut onnistua millään.

Meillä on mennyt paljon paremmin tämä kolmannen vauva-aika kun toisen. Kun kakkonen syntyi niin esikoinen oli mustis ja koko ajan mussa kiinni. Nyt meidän kolmonen on puolivuotias ja yllättävän "helposti" on mennyt. Siis esikoinen ja kakkonen leikkivät yhdessä paljon eikä mitään suurta draamaa ole tullut. Tietysti aina välillä riitelevät ja kakkonen sanoo että vauva on tyhmä jne. mutta se on sitä ihan normaalimenoa. Vauva ei nuku kun pieniä pätkiä päivällä mutta pitkät yöunet korvaa päivän risaisuuden eikä meidän mitään ihmeempiä muutenkaan tarvii päivällä tehdä. Harrastuksia en ole kovin voinut ottaa lapsille kun kuljetukset kolmen kanssa kun vauva on vielä aika rytmitön olis hankalia. Että ehkä jos ei olis kolmatta niin sitten lapset vois harrastaa enemmän ja voitais käydä päivisin uimahallissa yms. mutta kyllä me sitten taas hallille mennään kun tämä kolmas vähän kasvaa vielä.

minun mielestäni. Meillä 3 lasta kahden vuoden eroilla ja olisin halunnut vielä neljännen samalla erolla. Tällä hetkellä eroa tulisi jo yli kolme vuotta, mikä mielestäni on jo vähän liikaa, joten meidän lapsiluku taitaa olla täynnä... Leikkivät kivasti keskenään eikä itse kerkeä tottumaan täysimittaisiin yöuniin =). Ei ole rankkaa kun asennoituu siihen, että kolmessa on joka tapauksessa enemmän työtä, on ne sitten millä erolla tahansa.

on kotona mutta kun koittaa töihin paluu ja toinen vanhemmista onkin aina töissä, niin onhan se rankkaa.

Minustakin kaksi lasta oli tuossa vaiheessa helppo homma, mutta ikävuodet 1+3 ja 2+4 oli aika kamalaa aikaa.

Meillä pienin on nyt 1v9kk ja vähän alkaa helpottaa, mutta tähän asti on ollut aika menoa kyllä.

eiköhän se ole taas perheestä ja luonteista ja äidin jaksamisesta kiinni.



Meillä kolme lasta niin, että ekat kaksi 1v6kk välillä ja kolmas vasta kun keskimmäinen oli 3,5v. Mutta hyvällä ystäväperheellämme on 3 lasta 2v ikäeroilla. Sanoisin, että heillä oli jaksaminen paljon enemmän kortilla kuin meillä. Mutta, mulla on paremmat äiti-hermot kuin tällä ystävälläni, joka toisaalta halusi olla pitkään kotona ja saada lapset putkeen. Mä taas kävin tuossa välissä pari vuotta töissä ja nyt on ollut taas hauskaa olla kotona nuorimman kanssa, isot ovat kuitenkin jo kerhossa ja eskarissa aamupäivät. Eli ihan susta itsestäs kiinni, miten jaksat.

Ja huom. se että toinen vauvasi on helppo, ja ekakin oli, ei takaa mitään siitä kolmosesta... Meillä ekan kanssa oli vaikka mitä vaikeutta (koliikki, unongelmat pitkästi toista vuotta jne) ja toinen oli alusta lähtien perustyytyväinen ja rauhallinen, on yhä. Mutta kolmas lapsi on ollut yhtä tulta ja tappuraa heti syntymästään, ja todellinen menijä, aina kiipeämässä ja riehumassa. Nukkuu n.10h vuorokaudessa, josta max 1h päiväunia ja loput sit yöllä, samaan aikaan kuin aikuiset. Mulla ei omia lepohetkiä juuri lainkaan, tällaista ei tosiaan ollut kahden ekan vauva-aikana vaikka koliikki väsyttikin, mutta se meni aikanaan ohi. Tää lapsi vain on tällainen, "aina" hereillä ja tooodella helposti tulistuva, kiukkuinen välillä kuin mikä. Haastava tyyppi.



Että mistäs sitä voi etukäteen koskaan tietää...

meillä kun nuorin syhntyi, oli vanhin 2v 1kk. Ei meinannut enää järki toimia.

nuorinkin 5v.

ei nyt ole kahta vuotta ikäeroa kolmella lapsella mut vastaan silti.



ekan ja tokan ikäero 1v2kk ja sit tokan ja kolmannen ikäero 1v4kk



Vaikka taisteluita on niin silti ihan ok.

Meillä kahden ekan ikäero oli 2v4kk, toisen ja kolmannen vain 1v3kk. Olen edelleen (kuopus on 10 v.) sitä mieltä, että helpommalla olen päässyt kun lapset tuli tehtyä kertarysäysellä. Tietty hankaliakin hetkiä on ollut, mutta meillä lapset ovat olleet terveitä. ja olemme myös saaneet apua isovanhemmilta.

syntyivät 3 vuoden 5 kuukauden sisällä. Imetin myös raskausaikana. Vähän voi ennakoida siinä miten itse ( ja puoliso) kestää väsymystä, lasten kiukuttelua ja miten puolisoiden keskinäinen työnjako toimii, ja saako tarvittaessa apuo tukiverkolta. Hyvä paineensieto- ja järjestelykyky ja vakaa taloudellinen tilanne ovat myös eduksi :). Asioita joita ei voi ennakoida ovat raskauden- ja synnytyksen kulku, toipuminen synnytyksestä, lapsen terveydentila ja perheen ulkopuolelta tulevat kriisit esim. läheisen sairastuminen tai kuolema jotka vaikuttavat esim. mielialaan ja sitä kautta jaksamiseen tai kriisit parisuhteessa. Niin monet asiat joko auttavat jaksamisessa tai vähentävät sitä. Meillä kokonaispaletti toimi hyvin, mutta väsymys on ajoittain ollut kova. En lähtisi suosittelemaan ratkaisuamme kenellekään, vaikka asiat ovatkin menneet meillä hyvin.

Että saa ilmaista apua ja että lapset on terveinä. Me ollaan hoidettu ilman apua kaksi lasta, joista toinen sairastaa paljon ja ollaan aivan puhki. Hieman helpottaa nyt, kun pienempi on viisi.

Meillä 6, 4 ja 2 - vuotiaat.

Kaksi vanhinta leikkii kovasti keskenään. Tappelee tietenkin välillä. Mutta ovat ihan innoissaan nuorimmaisesta ja hoitavat ja leikkivät hänen kanssaan. Kolmannesta lapsesta myös olen osannut nauttia kaikista eniten.

1 v ja 11 kk ikäerolla ja kolmas syntyy helmikuussa. Ikäeroa nykyisen kuopuksen ja vauvan väiin tulee 2 v ja 8 kk. Halusin vähän pidemmän ikäeron kuin kahdella ekalla, kun tuntuu etten oikein muista kuopuksen vauva-ajasta mitään, sen verran sumussa meni vauvan ja taaperon kanssa....Mutta samaan putkeen minäkin lapset halusin, tämän jälkeen on vauva-ajat osaltani ohi!

Että saa ilmaista apua ja että lapset on terveinä. Me ollaan hoidettu ilman apua kaksi lasta, joista toinen sairastaa paljon ja ollaan aivan puhki. Hieman helpottaa nyt, kun pienempi on viisi.

Jos tarvitsisimme apua, olisimme valmiit siitä vaikka maksamaankin.