Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa kun on lapset viihtyy meillä, harmi vaan että vähän liiankin hyvin.
30.11.2009 |
Joskus ottaa pannuun kun meillä on aina talo täynnä penskoja. Välillä kehotan niitä menemään jollekin toiselle, mutta ei ne niissä paikossa viihdy, en tiedä miks? tai no, oon kysynyt ja vastaus on aina, ei oo mitään tekemistä!
Kiltisti ne on, ei tappele eikä mitään sellasta, en vaan aina jaksais kun tossa vilistää kokoajan kintuissa mukuloita.
Ruokapuoli on toinen mikä häiritsee. Yksi saa syödä toinen ei, ja vaikka ei oo rahasta pulaa, niin kyllä sekin ärsyttää kun aina saa kestitä toisia. Olis välillä kiva olla ihan oman pesueen kesken ruokapöydässä.
Välillä kyllä kiellän tulemasta meille, mutta tuntuu että sekin on väärin.
Että tällästä tänään.
Kommentit (12)
Jokapäivä on meillä joku. Tämän toisen kaverin luona saa olla kylässä, mutta tämän toisen luokse ei pääse koskaan.
Nämä kaksi poikaa käy meillä eli päivittäin täällä on joku. Kävi muitakin, mutta mies räjähti ja teki stopin. Jumalaton mekkala ja eivät pysy lastenhuoneessa.
Siksi ne lapset ei ole muualla, kun sinne muualle ei pääse. Vastavuoroisuutta ei ole ja varsinkin toi seinänaapuri suorastaan vituttaa, kun niille ei pääse koskaan.
Eräs äiti soitti ja tyrkytti kehitysvammaistaan lastaan meille ja riitahan siitä lopulta syntyi, kun ei ollut minkäänlaista vastavuoroisuutta ja meille jäi kaksi kehitysvammaista kaitsettavaksi.
Esikoisella kehitysvamma ja tämä nuorempi on se 5v. vanha.
Syksyllä sitten eräs tyttö yritti päästä meille, kun omille kavereillensa ei päässyt ja poikani seura ei kelvannut kesällä, kun ulkona pärjäili.
Tehtiin stoppi ja päädyttiin siihen, että vain kuopuksen oikeat kaverit pääsee meille ja muut ei.
Rupesi nimittäin meno olemaan aivan kamalaa.
Mikä vanhempia vaivaa, kun lapsi laitetaan aina vieraille tai ulos sateeseen, mutta oma ovi pysyy kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on opettaa lapsilleen kultainen sääntö "vuoroin vieraissa". Jos päästää oman lapsensa kylästelemään on vastavuoroisesti kutsuttava kylään. Yhdyn edellisiin kommentteihin, kuka vitussa ilolla hyysää toisen lapsia? Usein kyläluutien vanhemmilla ei ole aavistusta miten rasittavaa jatkuva vieraiden läsnäolo on muulle perheelle. Mitenpä sen ymmärtäisi kun oma koti säästetään vain omalle perheelle.
Käytännössä se ei kuiteskaan ihan täysin toimi. Meidän oli pakko pistää stoppia peliin ja ihan suoraan kieltää poikaa tuomasta tiettyinä päivinä kavereita meille. Tilanne oli aikalailla samanlainen kuin ap:eellä. Kyse oli tokaluokkalaisista pojista ja aina meillä oli joku leikkimässä, jopa silloin kuin en ollut itse kotona. Kaiken kruunasi kerran se kun tulin kotiin kaupasta ja yhden kaverin isä istui meidän keittiössä! Oikeesti, mä olin ihan pöllästynyt. Oli tullut hakemaan poikaansa ja siinä se istua napitti meillä sisällä. Se oli mulle liikaa.
Meillä on vanhempi lapsi myös, nyt jo viidentoista. Kun oon miettinyt, niin hänen kohdallaan ei tälläistä ollut. Kyllä meillä kävi tytön kavereita leikkimässä mutta ei ne aina meillä olleet, vierailivat myös muissa paikoissa leikkimässä. Se toimi hyvin.
Sellainen aihe joka sopisi niiden vanhempien lukea jotka lykkää kersansa aina naapuriin muttei itse päästä kylään koskaan
Kyllä se on vanhempien tehtävä vähän ohjeistaa mikä kuuluu hyviin tapoihin. Onhan se helppoa sulkea omat silmänsä ja antaa olla vaan ja lasten sopia ihan itse kaiken, helpommalla pääsee. Varsinkin jos oma lapsi on se joka aina kylään tunkee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä syödään vaikka kuudelta, niin siksi aikaa porukka pihalle ja sitten voi palata vaikka puolen tunin päästä. Toimii tietysti vain, jos lapset asuvat lähellä.
Minä tekisin niin, että sanoisin päivät, jolloin kavereiden pitää poistua ruoka-ajan koittaessa. Esim. la ja ma kaverit lähtevät klo 17, kun te alatte syömään. Mahdollisuuksien mukaan kaverit voivat palata ruokailun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverille ei voi mennä koskaan mutta aina on kaveri tulossa meille. Harmi vaan kun olisi niin kiva kaveri muuten mutta vähän alkaa jo tympäsemään kun heille ei koskaan voi mennä eikä pyydetä. Isommat tilatkin olisi heillä leikkiä kuin meillä.
Sitten on kaveri joka on ihan hirveän kauan. Ja on kuin kotonaan, syö meillä ja kuljeskelee pitkin taloa.
Ihan kiva kun on kavereita mutta voisi olla kyläily vähän vastavuoroista. Periaatteestakin alkaa jo tympäsemään.
Onneksi on sellaisiakin kavereita ( tai vanhemmistahan se kiinni on kai) joiden kanssa kyläilyt sujuu hyvin, käydään vuorotellen ja ollaan niin kuin kylässä ollaan.
Itse en tosiaankaan kehtaisi päästää lasta sellaisen kaverin luokse aina jota ei koskaan päästetä tai pyydetä vastavuoroisesti meille!
Samaa myös mietin että onko se väärin alkaa kieltämään ja rajoittamaan kyläilyitä, lapseni kannalta. Mutta jos tämän menon antaa jatkua niin kai ne toiset vanhemmat sitten luulevat että meitä voi kohdella miten vaan, kaikki käy... Ehkä tajuaisivat jos laittaisin topin tähän hommaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät vanhemmat sovi ja katso että on tasaista. Lapset itse päättävät. Meillä lapsilla kavereita jotka viihtyvät enemmänkin meillä, sitten toiset haluavat olla kotonaan. Myös meillä lapset haluavat välillä olla kotona ja pyytävät kavereita meille, kuin että itse olisivat muualla.
Eli tässä kyläilyssä tuntuu olevan merkitystä lapsen luonteenpiirteelläkin. Yleensä ne hitusen "ujommat" tai "vanhemmistaan riippuvaisemmat" viihtyvät enemmän kotona, sitten ne "extrovertit" voivat olla pitkäänkin kylässä.
Itse jopa välillä pidän näistä lapsista jotka viihtyvät meillä, sillä silloin näen omia lapsia ja heidän toimintaa kavereilla.
Ainoa mikä minua häiritsee jos joudun vahtimaan lasten tekemisiä. Tämä ongelma on lähinnä vain meidän alle kouluikäisen kavereiden kanssa. Heissä on sen verran pahemmin kiinni kuin kouluikäisissä.
Ruokailun suhteen meillä on niin että me vanhemmat päätämme tarjoammeko muille ruoan. Ihan sama saako lapsi syödä vai ei. Jos on ruokaa ja vain yksi ylimääräinen, niin saa useinmiten ruoan, mutta jos on monta kaveria, niin ruokaa ei tarjoilla.
ei lapset tai toisten lasten vanhemmat! Jos et halua ruokkia lasten kavereita, älä ruoki. Tosin musta tässä voisi noudattaa tervettä järkeä, eli niin kuin tuo aiempi vastaaja sanoi, että yksi ruokitaan useampia ei, tai vastaavasti, jos kaveri asuu kauempana, niin silloin toki kannattaa ruokkia.
Voit ihan hyvin päättää sallitut vierailuajat. Jos et halua koko iltaa katsoa muiden muksuja, älä katso.
Mä en ymmärrä vanhempia jotka työntää muksunsa jatkuvasti toisen nurkkiin mutta vastakutsuja ei kuulu. Kuka helvetissä luulee että jotkut vanhemmat nauttii siitä kun saa vahtia toisen mukuloita, ruokkia niitä omasta pussista ja keksiä tekemistä/rajoittaa sitä. Eiköhän jokainen tee itse lapsia sen verran kun jaksaa, jos olemmekin halunneet itse kaksi niin miksi olisimme valmiit jatkuvasti hoitamaan monta ylimääräistä. Oma koti, oma rauha. Sitä ei ole silloin kun on vieraita talo täynnä.
Lapsivieraita sietää omien lastensa vuoksi mutta on silkkaa itsekkyyttä muilta vanhemmilta pukata oma muksu aina toisille ilman vastavuoroisuutta. Mitähän nämä samaiset vanhemmat tuumisivat jos systeemin keikauttaa toisinpäin eli alankin työntää omat muksuni heille päivästä toiseen ilmaiseen päivähoitoon. Säästyispä ruokalaskuissa kun muksut kiertäis kylissä syömässä.