Masentuneen seura kuormittaa valtavasti
Miten olette suojautuneet masennuksen ja alakulon tarttumiselta? Tekopirteää en halua esittää, mutta tuskin on masentuneellekaan hyväksi, jos itse vaivun hänen seurassaan samaan hitaaseen saamattomuuteen ja negatiivisuuteen?
Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.
Kommentit (45)
Mulla on vaikea masennus. Ainoa joille mulla on energiaa on omat lapset. Heistä pidän huolen ja hoidan arjen huolella. Pärjäävät koulussa hyvin ja voivat hyvin. Itse en jaksa ees ajatella muita ihmissuhteita, lapsilla on kavereita ja ovat suvun kanssakin läheiset mutta minä en kaipaa terveiden ihmisten seuraa ja vaatimuksia ja iloisen teeskentelemistä jotta heillä olisi hyvä olla. Älkää ikinä sairastuko vakavasti, muut ihmiset eivät tykkää siitä.
Ei lisättävää.
Kyllä, en tahdo jaksaa itseäni mitenkään.
Haluaisin kuolla, mutta miten lapseni ja lapsenlapseni selviävät ratkaisustani, se pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu masentuneesta. Vaikea neuvoa, kun et kerro mitä juuri tämä masentunut henkilö sinulta "vaatii", miten käyttäytyy jne.
Hän on sukulaiseni, käly. Haluaa kyläillä ja olla täällä pari yötä. Tarvitsee ateriat kyläilyn aikana ja kyydit rautatieasemalle ja tänne. Haluaa varmaan seuraa, kun on yksin asuva ihminen?
Aikaisemmin neuloimme villasukkia ja juttelimme niitä näitä. Nyt hän ei ole enää kiinnostunut neulomisesta eikä oikein juttelekaan. Ulkoilemaan ei lähde edes puoleksi tunniksi. On vaan ja möllöttää. Jos yritän tehdä jotain pieniä kotihommia sanoo kärkkäästi "et kai sinä siivoamaan rupea, kun sulla on vieraita?"
Ehkä tässä kormittaa eniten juuri se, että en käsitä mitä hän minulta odottaa?
Oli masentunut tai ei, niin negatiivisuus on se, mikä vie itsestäni mehut. Kroonisen vakavan sairauden kanssa painiessa, lääkkeiden ja kipujen väsyttäessä rutkasti, on mahdotonta jaksaa narisijoita.
Itse nautin sateesta kasvoilla, jos päivä on niin hyvä, että jaksan liikkua. Jopa joku astuu paikalle ja aloittaa "voi kun ankeaa, kun..."
Itse pääsen viikon kipujakson jälkeen lenkille, kirpeä pakkanen nipistelee ihanasti poikia ja joku astuu paikalle "voi kun vaan voisi asua etelässä..."
Saan siivottua, kun otan kovimmat lääkkeet ja tiedän, että seuraavat yöt/päivät ovat kipuhelvettiä. Jo on joku sanomassa "sinulla on niin helppoa, kun aikaa löytyy ja saat itsestäsi irti..."
Eli välttämättä vastapuoli ei ole yhtään vähemmän masentunut, surullinen tai kipuineen, mutta älkää aina valittako.
Mieli maassa olevaa autan taas mielelläni. Jos Itse jaksan ulos, pyydän hänet mukaan. Jutella voi mistä vaan, hyvästä ja pahasta. Kunhan vain keskustellaan, enkä ole pelkkä likakaivo.
En ole huomannut että kukaan kummemmin suojautuisi tai kokisi seurani kuormittavaksi, enkä sen kummempaa tukeakaan odota keneltäkään tutulta On lääkkeet ja lääkärit ja hoito etenee.
Ap, tsemppiä sinullekin. 😎👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu masentuneesta. Vaikea neuvoa, kun et kerro mitä juuri tämä masentunut henkilö sinulta "vaatii", miten käyttäytyy jne.
Hän on sukulaiseni, käly. Haluaa kyläillä ja olla täällä pari yötä. Tarvitsee ateriat kyläilyn aikana ja kyydit rautatieasemalle ja tänne. Haluaa varmaan seuraa, kun on yksin asuva ihminen?
Aikaisemmin neuloimme villasukkia ja juttelimme niitä näitä. Nyt hän ei ole enää kiinnostunut neulomisesta eikä oikein juttelekaan. Ulkoilemaan ei lähde edes puoleksi tunniksi. On vaan ja möllöttää. Jos yritän tehdä jotain pieniä kotihommia sanoo kärkkäästi "et kai sinä siivoamaan rupea, kun sulla on vieraita?"
Ehkä tässä kormittaa eniten juuri se, että en käsitä mitä hän minulta odottaa?
Vaikka henkilö onkin masentunut ja sukulainen, ei hänen oikkujensa ja vaatimuksien tarvitse antaa vaikuttaa omaan elämään rajoittavasti.
Sun ei edes tarvitse ottaa häntä teille kyläilemään jos et halua eikä varsinkaan kysyä häneltä koska siivoat tms.
"Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan", sanotaan. Jos hän tuppautuu teille möllöttämään ja passattavaksi, niin mukautukoon siihen miten teillä eletään.
Jos ei kerran vieraalla ole ehdottaa mitään tekemistä, eikä juttelukaan suju, niin sitten sinä teet omia juttujasi, hän saa osallistua jos haluaa. Esim. Teet niitä kotihommia, vaikka hän paheksuisi. Lähdet lenkille, katsot leffan jne. Voithan etukäteen sanoa hänelle, että ajattelit lenkkeillä ja kokata, tai mitä se sun juttusi nyt onkaan. Vieras saa sitten itse päättää, haluaako tulla ollenkaan tai minkä verran osallistuu. Toki häneltä voi kysyä, mitä haluaisi tehdä, mutta tuskin on ideoita.
Voithan kysyä, mitä hän oikein odottaa vierailulta. Että istut tuppisuuna hänen vieressään?
Masennus on nykyään ihan virallisesti luokiteltu sairaudentilaksi ja siihen on kyllä myös olemasssa ja tarjolla lääkitykset.
Masentuneelle yställe on siis hyvä suositella lääkärin vastaanotolle ajan tilaamista, tai jopa etsiä hänelle se hoitoarvion numero käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on nykyään ihan virallisesti luokiteltu sairaudentilaksi ja siihen on kyllä myös olemasssa ja tarjolla lääkitykset.
Masentuneelle yställe on siis hyvä suositella lääkärin vastaanotolle ajan tilaamista, tai jopa etsiä hänelle se hoitoarvion numero käsiin.
Miksi kuvittelet, ettei ap:n kälyllä ole jo hoitokontakteja?
En haluaisi että ihmiset käyttäytyisivät mitenkään eri tavalla seurassani. Tosin tällä hetkellä kukaan ei masennuksestani tiedä joten en myöskään asialla kuormita ketään. Nuorempana sitä tein ja siitä syystä moni ystävyyssuhdekin lopulta kariutui, ehkä siitä jäänyt pelko että nykyisetkin ystävät ja oma mies eivät jaksa kuunnella valitustani joten mielummin olen kokonaan puhumatta voinnistani ja ajatuksistani.
Kyläillä pari yötä??? Ja valitat kuin olisit uupunut omaishoitaja!
Voithan sanoa ettei hän ole tervetullut.
Nyt jäin sanattomaksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, en tahdo jaksaa itseäni mitenkään.
Haluaisin kuolla, mutta miten lapseni ja lapsenlapseni selviävät ratkaisustani, se pelottaa.
Siten, että silloin et sellaista ”ratkaisua” tee, jos lapsia olet hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus. Ainoa joille mulla on energiaa on omat lapset. Heistä pidän huolen ja hoidan arjen huolella. Pärjäävät koulussa hyvin ja voivat hyvin. Itse en jaksa ees ajatella muita ihmissuhteita, lapsilla on kavereita ja ovat suvun kanssakin läheiset mutta minä en kaipaa terveiden ihmisten seuraa ja vaatimuksia ja iloisen teeskentelemistä jotta heillä olisi hyvä olla. Älkää ikinä sairastuko vakavasti, muut ihmiset eivät tykkää siitä.
Hyvin kirjoitettu.
t. toinen vaikeasti masentunut
Et ymmärrä masennusta, joten tutki asiaa ja päätä sitten jaksatko pari päivää. Hyviä ohjeita löytyy kyllä, miten kohdata masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, en tahdo jaksaa itseäni mitenkään.
Haluaisin kuolla, mutta miten lapseni ja lapsenlapseni selviävät ratkaisustani, se pelottaa.Siten, että silloin et sellaista ”ratkaisua” tee, jos lapsia olet hankkinut.
No, mitäpä arvelet, miksi tässä vielä roikun, vaikka ahdistaa niin, ettei henkeä saa.
En katsos 24-vuotiaana tiennyt, että vanhana saan vaikean masennuksen.
Masentuneen rinnalla kulkeminen on ihan takamuksesta. Se vetää mukanaan siihen samaan suohon.
Haukutteko te syöpäsairaatkin?
Että siinä se s---na on ja vaan näivettyy, tekis jotain.
Riippuu masentuneesta. Vaikea neuvoa, kun et kerro mitä juuri tämä masentunut henkilö sinulta "vaatii", miten käyttäytyy jne.