Minulla ei tule koskaan olemaan yhtään kaveria

etkö pidä muista ihmisistä?

ei mullakaan ole kavereita, enkä ole koskaan voinut paremmin kuin nyt.

mä voin olla sun kaveri. mistä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

etkö pidä muista ihmisistä?

Pidän, mutta muut eivät pidä minusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

mä voin olla sun kaveri. mistä puhutaan?

Haluaisin oikean maailman kaverin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

etkö pidä muista ihmisistä?

Pidän, mutta muut eivät pidä minusta.

Ap

Miksi uskot, että näin on?

Oletko kokeillut kysyä tuttavaasi vaikka kahville, vai pelkäätkö liikaa kieltävää vastausta?

Kannattaa silti kysyä, yleensä ensin jos saa yhden kaverin pääset ehkä tutustumaan hänen kavereihinsa ja ehkä löydät sieltä sen omanlaisen tyypin.

Kannattaa olla oma-aloitteinen ystävyyssuhteiden ylläpidossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mä voin olla sun kaveri. mistä puhutaan?

Haluaisin oikean maailman kaverin.

Ap

Niin haluatkin ja se on oikein se. Saat sen mitä haluat, olen varma että löydät tänä vuonna kaverin. Tsemppiä!

Osaatko analysoida, miksi muut ihmiset eivät pidä sinusta?

Millä perustella ihmiset eivät pidä sinusta? Vai oletko sellainen ujo ja hiljainen joka ei pahemmin juttele ihmisten kanssa?

Oletko katsonut löytyykö paikkakunnaltasi vaikka jotain kerhoa jossa voi helposti tutustua ihmisiin? Esimerkiksi sellaista jonne voi mennä kahville ja pelaamaan vaikka lautapelejä.

Ap vastailee itselleen. Kuinkas muuten.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko katsonut löytyykö paikkakunnaltasi vaikka jotain kerhoa jossa voi helposti tutustua ihmisiin? Esimerkiksi sellaista jonne voi mennä kahville ja pelaamaan vaikka lautapelejä.

😂🤣

Minulla oli kaveri, jolla ei ollut yhtään muuta kaveria kuin minä vain.

Jossain vaiheessa huomasin, että kaveruuden ehtona on, että hän käy ammattiavulla, sillä muuten minulle kaatuu liikaa vastuuta hänen voinnistaan. Niitä mielenterveysongelmia hänellä nimittäin riittää.

Sainkin hänet ammattiavun piiriin, mutta ystävyys loppui siihen, kun hän perui ammattiavun tapaamisia useamman kerran ja lopetti yhden terapian kohta alun jälkeen ja muutenkin peruutteli avussa taaksepäin, kun olisi pitänyt mennä eteenpäin.

Ei, en pystynyt katselemaan sitä, kun toinen sössii oman elämänsä. Eläköön sitten kuten haluaa, oma on elämänsä ja omat ovat valintanta, mutta minä en ole siinä enää mukana.

<3

Hmm. Ei mullakaan, mutten niin välitäkään. Olisi, mutta viihdyn mieheni ja kissani kanssa, omien juttujen kanssa ylipäätään. 

Olin lapsuudessa ja teini-iässä jopa ylivilkas ja kaveripiiri oli laaja.

Teininä jotenkin väsähdin ja työelämässä meni mehut vain päivästä toiseen selviämisessä.

Jatkuva tavoitettavissa oleminen kulutti voimia ja kun tulin kotiin, niin halusin vain sulkea puhelimen ja jättää muun maailman ulkopuolelle. Väsyin jatkuvaan sosiaalisuuteen.

Ex-mieheni tokaisi erotessamme, että tulen olemaan maailman yksinäisin ihminen. Voi olla niinkin, mutta valinta on omani. Mulla on mies ja kissa.

Tykkään vertailla eri automalleja ja kuvittelen niille kaikkia ihania ominaisuuksia.

Jos en saa illalla unta, niin sisustan kolmea eri mielikuvitushuvilaani, joista yksi sijaitsee Kroatiassa, toinen Espanjassa ja kolmas ihan Suomessa.  Kroatiassa kalastelen alkukantaisesti, Espanjassa pidän juhlia haciendalla ja Suomessa soittelen flyygelillä ihanassa pitsihuvilassa meren äärellä.

Olen nukahtanut usein ennen kuin edes olohuone on saatu sisustettua. Parasta unilääkettä :)

Aloitin marraskuussa pipon kutomisen ja purin sen jo kahteen kertaan. Aloitan tekemisen kolmannen kerran. En ole huippukutoja ja jos yksi silmukka menee väärin, niin koko tekele pitää purkaa.

Kudoin miehelleni sukkia, kunnes huomasin että niistä tuli kokoa 48 (oikea koko on 43).

Kuvitelmani: Kudot neuleen valmiiksi tyytyväisenä ja minä taas pihisen ja puhisen ja aloitan taas kaiken alusta purkamalla.

Tsemppiä sulle ja eläköön erilaisuus!