Suomessa elämä oli parempaa 1980-luvulla
Yhden ystäväni kanssa meillä on tapana säännöllisesti muistella omaa lapsuuttamme 1980-luvulla, ja asioita jotka olivat joskus itsestäänselviä hyvinvointivaltiossamme Suomessa. Vaikka kehitys on kulkenut monissa asioissa hienoon suuntaan, on myös tärkeää huomata asiat joissa on otettu takapakkia.
Jos oli sairas, pääsi lääkäriin. Nyt nuorisopsykiatrisella osastolla majoitetaan huonosti voivia nuoria patjapaikoille lattialle(siirryt toiseen palveluun), koska sänkypaikat ovat täynnä.
Jos lähetti kirjeen, Posti vei sen perille. Nyt postilähetysten katoamiset ovat arkipäivää.
Jos opiskeli ahkerasti, sai isona töitä ja saattoi ostaa asunnon. Nykyiset kolmekymppiset ovat ensimmäinen sukupolvi, joka tulee tienaamaan vähemmän kuin vanhempansa.
1980-luvulla kouluissa kävi hoitaja opettamassa oikeaoppista hampaiden harjaamista ja antoi pinkkejä tabletteja, joilla näki mitkä alueet oli harjattu huonosti. Jo ennen koronan tuomaa hoitovajetta huomasin, miten ihan tavallisilta ihmisiltä alkoi puuttua hampaita.
Kansanedustajilta edellytettiin arvokasta käytöstä. Natsilippuja näki Indiana Jones -elokuvissa, ei Helsingin kaduilla. Äärioikeisto oli kaukainen asia, eikä kotimaisen terroristitutkinnan kohteena.
Nuoriso harrastuksenaan mukiloi toisiaan.
Puolet 15- vuotiaista joi viikonloppukännejä.
Työpaikoilla sai naisia taputella pepulle.
Hyväosainen pedofiili(vaikka ratsastuksen tai soiton opettaja)sai usein rauhassa toteuttaa touhujaan.
Tiukat housut tai minihame oli lieventävä asianhaara raiskausepäilyssä.
Usein kantaja syyllistettuinnjo rikosilmoitusvaiheessa niin, että luopui jutusta.
Neuvostoloikkareita palautettiin takaisin.
Asuntolainojen korot olivat luokkaa 15%
Yrittäminen oli suurinpiirtein rikollista, verottajan kohtelu oli usein mielivaltaista.
No hyviä juttuja:
Työllisyys oli hyvällä tolalla, työpaikkoja oli tarjolla kaikentasoisille, näkymät olivat valoisat.
Jos opiskelit, se tarkoitti parempaa ja parempipalkkaista työtä.