Haluaisin luopua meidän koirasta
Koira on pian nelivuotias ja rakas perheenjäsen. On aika haastava tapaus (pelkoaggre) ja ollaankin käyty kouluttajan pakeilla useampaan otteeseen ja saatu hyviä neuvoja.
Mutta kun mies vesittää kaiken. Ei noudata mitään neuvoja, eihän se haittaa jos koira räyhää ja tempoo hihnassa. Kuonokoppakin on ihan turha (itse laitan koiralle sen aina. Ei siis ole kylläkään koskaan purrut eikä edes meinannut mutta ihan oman mielenrauhani takia käytetään sitä).
Otin vetovastuun koirasta koska se on saatava tottelemaan hihnassa, mies jos vie pihalle niin tosiaan tulee heti takapakkia kaikessa.
Mutta kun kaikki muukin tuntuu olevan vastuullani, koira tuntuu yhdeltä isolta rasitteelta. Mieluummin lähtisin yksin lenkille metsään ilman tempovaa ja räyhäävää koiraa mutta minkäs teet.
Hyvää huolta koirasta pidetään, siitä ei ole huolta.
Mitä te tekisitte? Toki mies voi ottaa vetovastuun koirasta mutta ei se ole eläimellekään kivaa käydä kierroksilla ulkona (täälläkin on koiria aika lailla joka toisella vastaantulijalla joten muita on vaikea vältellä). Mutta en minäkään tätä jaksa.
Kommentit (13)
Jätä se mies tai älä ainakaan lapsia tee sen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Puhu sille miehelle
Ei se taida olla koirasta kiinnostunut
Tykkää kyllä tosi paljon koirasta, leikkii ja touhuaa sen kanssa mutta koulutuksen suhteen on täysin välinpitämätön. Ei vain ymmärrä, että koirakin kärsii kierroksilla käymisestä. Eikä sekään ole oikein, että toinen kouluttaa ja toinen antaa mennä miten tahtoo, ihan sekaisin eläinkin siinä menee.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mies tai älä ainakaan lapsia tee sen kanssa
No en nyt ihan heti ole jättämässä ja lapsiakin löytyy kolme. Heidät on sentään ihan osannut ja halunnut kasvattaa.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Kumman idea oli ottaa?
Kummankin. Puhuttiin koirasta jo vuosia aiemmin kunnes kuopus ilmoitti tulostaan ja jätettiin asia sikseen. Kunnes lapsikin alkoi olla jo sen verran iso että koiran hankkiminen alkoi olla ajankohtaisempaa.
-ap-
Luovut vaan siitä koirasta, tuohan on ihan sika raskasta. Koirat on muutenkin raskaita, kun niitä pitää jatkucasti olla viemässä ulos.
Minä pidin pelkoaggressiivisen koiran loppuun asti. Eli 13 v. saakka. Muutettiin isoon kaupunkiin ja tekniikka oli lappaa herkkua naamariin. Lakkasi riehumasta kaikille ja hyvin pärjättiin. Varmuuden vuoksi piti olla silmät selässä ja ennakoida.
Sinä huolehdit koirastasi ja koulutat sen.
Tsemppiä.
Minulla oli äärimmäisen haastattava koira ja koulutin sen. Hän eli 17-vuotiaaksi. Muistan suurellá ikävällä kaikkein haastavimpiakin aikoja. Minulla on niin ikävä rakasta koiraani, etten voi enää mennä lenkille.
Itkisin koko ajan surusta ja ikävävästä.
Laita miehellesi hame päälle ja kouluta rakas koiraso, se ansiaitsee sen.
Rotu? Koiran olisi hyvä päästä töihin. Eli harrastus pk-lajeista.
Vierailija kirjoitti:
Sinä huolehdit koirastasi ja koulutat sen.
Tsemppiä.
Minulla oli äärimmäisen haastattava koira ja koulutin sen. Hän eli 17-vuotiaaksi. Muistan suurellá ikävällä kaikkein haastavimpiakin aikoja. Minulla on niin ikävä rakasta koiraani, etten voi enää mennä lenkille.
Itkisin koko ajan surusta ja ikävävästä.
Laita miehellesi hame päälle ja kouluta rakas koiraso, se ansiaitsee sen.
Sori kirjoitusvirheet, mutta kyllä tuosta selvän saa.
-sama
Luovu miehestä ennemmin, mitä tuommosella tekköö
Teidän kannattaa jutella ja myös kouluttajan kanssa. Minkä rotuinen koira on? Minkälaiseen toimintaan sen vaistot Viettävät?
Metsäntykseen? Etsintään? Vetoon? Leikkiin? Ja sen mukaan tehdä koiran kanssa.
Ota myös lapset mukaan.
Kuonokoppa ei ole ratkaisu, ahdistaa sinua ja koiraa
Puhu sille miehelle
Ei se taida olla koirasta kiinnostunut