HS: Elän parisuhteessa, jossa ei ole enää lainkaan seksiä, ja tuntuu kuin tekisin hidasta kuolemaa
Lukekaa linkin juttu.
Asiantuntijalta mielestäni varsin erikoinen vastaus kokonaisuudessaan. Rivien välistä tulee olo, että asiantuntija soimaa ja kritisoi tätä miestä, joka toivoo edes joskus seksiä parisuhteessaan.
"Kysymyksestä tulee ilmi vahvoja normittuneita oletuksia siitä, millaisia asioita suhteeseen niin sanotusti pitäisi kuulua missäkin iässä. Tällaiset kuulostavat suht jäykiltä käsityksiltä elämästä."
Minusta on ihan normaalia, että jos sovitaan yksiavioinen parisuhde loppuelämäksi, niin siihen sisältyy oletus, että seksiä on edes harvakseltaan. Ihmisille seksi on tosi tärkeää sekä henkisesti että fyysisesti. On myös outo ajatus, että toimivaa seksiä voisi harrastaa ihan minkä ikäisenä tahansa. Totuus on, että sekä miesten että naisten seksihalut vähenevät iän myötä. Siksi ymmärrän, että "parhaat vuodet" haluaisi käyttää hyödyksi juuri sen oman rakkaan kanssa. Onhan se ihan hirveä pettymys ja masennuksen aiheuttaja, jos unelmien parisuhde onkin yhtäkkiä täysin seksitön liitto, eikä kumppani edes suostu juttelemaan, että miksi. Siinähän tulee täysin epäonnistunut olo.
Lähtökysymykseen arvon asiantuntija ei anna oikein minkäänlaista vastausta. Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä? Mennä terapeutille ja käsitellä sitä, miksi haluaa harrastaa seksiä rakastamansa ihmisen kanssa?
Kommentit (91)
Aikuinen ihminen vinkuu. Kukaan ei pakota olemaan tuossa suhteessa. Ihan on oma päätös.
Minusta tässä tilanteessa kannattaisi erota. Terapia nyt on vähintä mitä haluton voi tehdä. Kyllä parisuhteeseen kuuluu tosi tärkeänä osana seksuaalisuus. Surullista!
Miksikähän toinen ei tahdo.
Ettei vaan vikaa olisi tahtovassa ?
Kaikkihan tässä tehdään hidasta kuolemaa oli seksiä tai ei.
Mielestäni asiantuntijan vastaus oli hyvä ja asiallinen. Mies on selvästi pohtinut asiaa vain omalta kannaltaan, tuskin pääsee asiassa eteenpäin ilman vaimonsa näkökulmaa. Voi olla esim. että e-pilleri ja masennuslääkkeet on vieneet vaimon halut tai sitten juuri tuo kaikessa taka-ajatus miehen käytöksessä ahdistaa.
Miksi mies on suhteessa jossa ei saa? Ihan oma ongelmansa.
Mies on itsekäs ja lähestyy ongelmaa vain omasta vinkkelistään.
La petite mort:
https://www.google.fi/amp/s/askelterveyteen.com/la-petite-mort-mista-ta…
Pieni kuolema, ah!
Vierailija kirjoitti:
Mies on itsekäs ja lähestyy ongelmaa vain omasta vinkkelistään.
Ihmisillä nyt vain on joitain perustevaa laatua olevia henkilökohtaisia tarpeita elämässä ja parisuhteessa joita ei oikein voi lähestyä kuin siitä omasta vinkkelista.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni asiantuntijan vastaus oli hyvä ja asiallinen. Mies on selvästi pohtinut asiaa vain omalta kannaltaan, tuskin pääsee asiassa eteenpäin ilman vaimonsa näkökulmaa. Voi olla esim. että e-pilleri ja masennuslääkkeet on vieneet vaimon halut tai sitten juuri tuo kaikessa taka-ajatus miehen käytöksessä ahdistaa.
Miksei vaimo sitten suostu puhumaan aiheesta halaistua sanaa? Voisi olla aikuinen ja avata suunsa. Kertoa, missä mättää. Jos haluaa toisenlaista seksiä tai lähestymistapoja, kuvaili ja kertoisi, että millaista. Se että kieltäytyy puhumisesta, hotelliöistä ja jopa ulkomaanmatkoista, on mielestäni täysin törkeää ja epäkunnioittavaa omaa puolisoa kohtaan.
Niin, asiahan on niin että toista ei voi pakottaa seksin, se on selvä.
Toisaalta taas, jokainen saa itse määrittää oman seksuaalisuutensa, ja jos se ei toteudu omassa parisuhteessa, niin onko sitten lupa erota ja toteuttaa seksuaalisuutensa jonkun toisen ihmisen kanssa jolla on samankaltaisempia haluja?
Sillä haluton puoliso määrittää omalla haluttomuudellaan sitä miten usein seksiä harrastetaan parisuhteessa jossa toinen haluaisi ehkä useammin.
Miehenä eroaisin. Jokaisella on oikeus tyydyttävään seksielämään. Halusi paljon tai vähän. Ja jokaisella on oikeus harrastaa seksiä vain silloin kuin sitä haluaa.
Munaton pelle vinkuu lehdessä, sen sijaan että tekisi asialle jotain. Ei ihme ettei heru.
Vierailija kirjoitti:
Niin, asiahan on niin että toista ei voi pakottaa seksin, se on selvä.
Toisaalta taas, jokainen saa itse määrittää oman seksuaalisuutensa, ja jos se ei toteudu omassa parisuhteessa, niin onko sitten lupa erota ja toteuttaa seksuaalisuutensa jonkun toisen ihmisen kanssa jolla on samankaltaisempia haluja?
Sillä haluton puoliso määrittää omalla haluttomuudellaan sitä miten usein seksiä harrastetaan parisuhteessa jossa toinen haluaisi ehkä useammin.
Kyllä. Tämä on varmaan nykyisenä ehkä jo ylikorostuneen itsemääräämisoikeuden aikana vähän epämuodikas mielipide mutta kyllä minusta parisuhteessa pitäisi pystyä vastamaan sen puolison kohtuullisiin tarpeisiin edes jollain tavalla. Enkä nyt puhu vain seksuaalisista tarpeista vaan myös henkisistä ja muista tarpeista.
Ja on ymmärrettävä että hyvässä ja toimivassa parisuhtessa se toisen huomioiminen tapahtuu yleensä ihan luonnostaan ja se on molemmille vain ilo, ei siis asia joka tehdään väkisin tai vastentahtoisesti.
Seksuaaliterapiaa ja jos se ei auta tai se on vaimolle liikaa, ero.
Veikkaan, että hidas kuolema tuntuu joltain aivan muulta, kuin seksinpuutteelta.
Tekisi asialle jotain, eikä itkisi lehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä eroaisin. Jokaisella on oikeus tyydyttävään seksielämään. Halusi paljon tai vähän. Ja jokaisella on oikeus harrastaa seksiä vain silloin kuin sitä haluaa.
Monestihan ongelma onkin juuri se että parisuhteissa ei enää haluta muulloin kuin silloin kun se aika on itselle juuri täydellinen. Eli mitään halua helliä sitä toista ihan vain "antamisen ilosta" ei enää synny.
Tuollaisia on suurin osa pitkistä avioliitoista.
No, kysyjä kysyy mitä tehdä kun ei ole seksiä. Hän sanoo että eletään "tavallista parisuhteen arkea" jossa "vaimo syö pillereitä ja mielialalääkkeitä". Ympäripyöreyksiä vailla sisältöä. Ehkä eniten järkeä on lauseessa, jossa mies toteaa, että vaimo ei ole halukas lähtemään selvittämään asiaa terapiaan. Janna Rantala kommentoikin sitä, että tuskin vaimo haluaakaan lähteä selvittämään asiaa kahdenkeskisille lomille, jos toisen odotuksena on että lomalla sekstataan, ja homma on sillä selvitelty.
Perheen tai vaimon tai yhteisessä elämässä on jotain varmasti pielessä, mutta eihän konsultoiva terapeutti - tässä tapauksessa Janna Rantala - voi juuri muuta neuvoa kuin että mies voi itse lähteä keskustelemaan terapeutin kanssa siitä, mitä hänen kuuluisi tällaisessa tilanteessa tehdä, kun kerran vaimon kanssa yhteys näyttää monella tavalla katkenneen. Terapeutin avulla voi miettiä, onko vielä keinoja vai eikö ole. On lapsellista vetää suora johtopäätös, että vastaajan mielestä seksuaalisuus olisi jotenkin väärää tai seksi väärin toivottu. Mutta kysymykseen ei noilla spekseillä paljon muuta voi vastata, kun tuon enempää ei kokonaistilanteesta selviä. Viittaus siihen, että pitkässä suhteessa jotkut asiat tulevat vastaan, myös vähäseksiset ajat, on sinänsä ihan totta. Puolisohan voi esimerkiksi sairastua, vaikkapa leukemiaan, vaikeaan suolistoinfektioon tai depressioon, kuten tässä näyttää käyneen. Nämäkin asiat vaikuttavat seksin määrään, ja sitten on mietittävä, mitäs tässä nyt sitten tehdään.
Pariterapia saattaisi auttaa, jos saa puolison siihen suostumaan. Mutta onhan ihan järjetön ajatus, että se puoliso, joka haluaisi hellyyttä ja seksiä, ei sitä saa ja sen takia juuri hänen pitäisi kulkea terapioissa käsittelemässä asiaa, joka hyvin todennäköisesti ei johdu yhtään mistään asiasta hänessä itsessään.
Olen sitä mieltä, että sen haluttoman kuuluisi tehdä ihan kaikki mahdollinen asiassa vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta, jos toista rakastaa. Hakea kaikki mahdollinen apu ensin itselleen ja sitten yhteisessä parisuhdeterapiassa