HS: Elän parisuhteessa, jossa ei ole enää lainkaan seksiä, ja tuntuu kuin tekisin hidasta kuolemaa
Lukekaa linkin juttu.
Asiantuntijalta mielestäni varsin erikoinen vastaus kokonaisuudessaan. Rivien välistä tulee olo, että asiantuntija soimaa ja kritisoi tätä miestä, joka toivoo edes joskus seksiä parisuhteessaan.
"Kysymyksestä tulee ilmi vahvoja normittuneita oletuksia siitä, millaisia asioita suhteeseen niin sanotusti pitäisi kuulua missäkin iässä. Tällaiset kuulostavat suht jäykiltä käsityksiltä elämästä."
Minusta on ihan normaalia, että jos sovitaan yksiavioinen parisuhde loppuelämäksi, niin siihen sisältyy oletus, että seksiä on edes harvakseltaan. Ihmisille seksi on tosi tärkeää sekä henkisesti että fyysisesti. On myös outo ajatus, että toimivaa seksiä voisi harrastaa ihan minkä ikäisenä tahansa. Totuus on, että sekä miesten että naisten seksihalut vähenevät iän myötä. Siksi ymmärrän, että "parhaat vuodet" haluaisi käyttää hyödyksi juuri sen oman rakkaan kanssa. Onhan se ihan hirveä pettymys ja masennuksen aiheuttaja, jos unelmien parisuhde onkin yhtäkkiä täysin seksitön liitto, eikä kumppani edes suostu juttelemaan, että miksi. Siinähän tulee täysin epäonnistunut olo.
Lähtökysymykseen arvon asiantuntija ei anna oikein minkäänlaista vastausta. Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä? Mennä terapeutille ja käsitellä sitä, miksi haluaa harrastaa seksiä rakastamansa ihmisen kanssa?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehellä on lupa haluta seksiä, eikä asiantuntija anna tilanteen selvittämiseen mitään kättä pidempää. Jos seksiä ei saa katsoa omasta näkökulmasta, niin mitä hemmettiä?? Parisuhteessa on kuitenkin kaksi osapuolta, jolla on tarpeita, eikä vastaus voi olla vain että tilanne on nyt tämä eikä saisi edes toivoa, että nelikymppisenä olisi hyvä seksielämä. Ihmettelin suuresti asiantuntijan vastausta.
Kyllähän hän saa. Mutta toista ei voi pakottaa.
Jos toinen nainen ei käy eikä oma käsi, niin pakollako se vaimo täytyisi ottaa? Jos puhe ei auta, vaihtoehdot ovat ero tai suhteen avaaminen. Taikka se ilman oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Kinsey-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan
13 prosenttia aviopareista harrastaa seksiä vain muutaman kerran vuodessa.
45 prosenttia ryhtyy petipuuhiin muutaman kerran kuussa,
24 prosenttia 2–3 kertaa viikossa ja
7 prosenttia vähintään neljä kertaa viikossa.
Tästä voi helposti laskea että 87 % aviopareista harrastaa seksiä vähintään muutaman kerran kuussa ja 31 % eli joka kolmas pari harrastaa vähintään 2-3 tai yli 4 kertaa viikossa. Ja avioliitot on useimmiten niitä pitkiä parsiuhteita kun on naimisiin asti ehditty.
Se että joku kärsii haluttomuudesta pitkäaikaisesti ei tarkoita että muutkin. Vaikka haluttomiakin on, valtaosa harrastaa seksiä säännöllisesti. He eivät ole huutelemassa täällä vaan otanta vääristyy koska yleensä ne jotka kärsivät ovat äänessä.
Minäkin ihmettelen niitä jotka olettaa, että pitkissä parsuhteissa seksi hiipuu automaattisesti. Itsellä on päinvastaiset kokemukset omien ja ystävien suhteiden perusteella. Seksi on tärkeää lähes kaikille naisillekin. Se on suhteen liimaa.
Haluttomuuteen on aina syitä. Suhteessa ei ole pakko olla. Asioista voi puhua. Jos puhuminen ei onnistu, tehkööt jokainen itselleen parhaan ratkaisun oman hyvinvointinsa kannalta.
Pitkissä suhteissa on seksiä jos liitto toimii. Kaikki elämässä pyörivät asiat vaikuttavat haluihin. Aina ei ole kyse siitä että kun kumppani ei halua seksiä = Hän ei tykkää seksistä. Tai harvoin näin on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen masentunut ja syön mielialalääkkeitä, mutta halut silti taivaassa. Syy on ehkä miehessäni. Hän on järisyttävän hyvä sängyssä, ihana avopuoliso ja paras ystäväni. Ei koskaan vonkaa, vaan tietää miten saada matto jalkojeni alta.
Kokeilkaa puutteessa olevat miehet! Vaihtakaa se ällöttävä vonkaaminen ja ällöttävien iskureplojen heittely ja opetelkaa miten nainen isketään. 657
Ei oikeasti ole sen arvoista. Vonkaaminen on vain tapa johon on opittu. Siitä kannattaa hankkiutua eroon.
Minä olin naimisissa 10v sellaisen miehen kanssa, joka oletti jokaisen halauksen johtavan seksiin. Halasi ja nylkytti samalla "vihjailevasti". Pelasi iltaisin ja kun tuli tauko, halusi pikaisesti seksiä ja sen jälkeen takaisin pelaamaan. Oli muuten hyvä mies ja isä mutta tuo johti minun totaaliseen haluttomuuteen ja eroon sitten lopuksi.
KOhteletko vaimoa hyvin? Onko jotain, joka hiertää välejänne ja sitä kautta vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä tilanteessa kannattaisi erota. Terapia nyt on vähintä mitä haluton voi tehdä. Kyllä parisuhteeseen kuuluu tosi tärkeänä osana seksuaalisuus. Surullista!
No ei kuulu tärkeänä osana seksuaalisuus! Ajattele nyt vaikka yli 50-vuotiaita, vaihdevuosi-iän ohittaneita, joille seksi on fysiologinen mahdottomuus. Tai kaikkia ylipainoisia, jotka eivät missään tapauksessa pysty seksiin fyysisten tai psyykkisten hankaluuksien vuoksi. Pitäisikö heidän kaikkien erota?
Tärkeänä osana kuuluu ainakin viestintä. Ja en tiedä olenko sitten fysiologisesti kovin suuri harvinaisuus, kun minulle 58-vuotiaana naisena edelleenkin seksi ja jopa yhdyntä on fysiologisesti aivan mahdollista ja sekä fysiologisesti että henkisesti aika tärkeääkin. Samoin puolisolleni, jonka fysiologisesti varmaan pitäisi kirjoittajan mielestä jo maata haudassa 72-vuotiaana, mutta niin vaan hänkin pystyy olemaan seksikäs ja jopa ihan paneskelemaan....
Pitkässä suhteessa ei aina haluta. Kokemuksesta tiedän, että lapsiperhe-elämä oli seksuaalisuudelle ajoittain haastavaa aikaa, ja kyllä noi lapsenlapsetkin voi aika lailla vaikuttaa välillä meidän vanhusten seksielämään. Haastavaa on ollut myös depressioon sairastuminen, runsas työsidonnaisuus, liika stressi ja kuormitus kodin ja työn haasteiden kanssa, vaikeudet kommunikaatiossa, vaikea fyysinen sairaus, omien vanhempien kärsimys ja kuolema.
Mutta jos kommunikaatio pelaa ja voidaan pitää siitä me-hengestä kiinni, niin kyllä se seksikin enimmän aikaa kuitenkin kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä eroaisin. Jokaisella on oikeus tyydyttävään seksielämään. Halusi paljon tai vähän. Ja jokaisella on oikeus harrastaa seksiä vain silloin kuin sitä haluaa.
Monestihan ongelma onkin juuri se että parisuhteissa ei enää haluta muulloin kuin silloin kun se aika on itselle juuri täydellinen. Eli mitään halua helliä sitä toista ihan vain "antamisen ilosta" ei enää synny.
Tätä minäkin ihmettelen. Jokaisella on tietysti ehdoton oikeus päättää harrastaako seksiä vai ei, ja ketään ei missään nimessä saa pakottaa. Kuitenkin, onko se niin väärin tai liikaa pyydetty jos välillä "suostuu" tekemään jotain oman puolison eteen ihan vaan sen takia, että tietää sen tekevän toisen onnelliseksi? Vähän niinkuin tulla toista puolitiehen vastaan, vaikka itselle ajoitus ei olisikaan aivan juuri täydellinen sillä hetkellä. Olen ollut puolisoni kanssa 20 vuotta yhdessä ja hän on vapaasta tahdostaan suostunut jakamaan koko elämänsä juuri minun ja vain minun kanssani. Siitä hyvästä voin pitää häntä hyvänä välillä silloinkin, kun itseä ei aivan kauheasti huvittaisi. Sama pätee tietysti molempiin suuntiin.
En minä ainakaan haluaisi kumppaniani, jos tämän ei tee mieli. Haluan aina vain ja ainoastaan jos näen että hänkin hluaa. Esim jos mies on väsynyt ja minä lähestyn ja olen innokas, mies saattaa sanoa että ”no annetaan sitten niin olet tyytyväinen” Ei. Ei kiitos.
Nyt oli oikeaan osuva kuvaus aloituksessa.
Tältä minustakin on tuntunut jo vuoosikausia. Olen alkanut rakentaa itselleni myös arkkua ympärilleni, eli n 40 kg rasvakerrosta.
Koska teen hidasta kuolemaa, niin nopeutan sitä hieman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni asiantuntijan vastaus oli hyvä ja asiallinen. Mies on selvästi pohtinut asiaa vain omalta kannaltaan, tuskin pääsee asiassa eteenpäin ilman vaimonsa näkökulmaa. Voi olla esim. että e-pilleri ja masennuslääkkeet on vieneet vaimon halut tai sitten juuri tuo kaikessa taka-ajatus miehen käytöksessä ahdistaa.
Miksei vaimo sitten suostu puhumaan aiheesta halaistua sanaa? Voisi olla aikuinen ja avata suunsa. Kertoa, missä mättää. Jos haluaa toisenlaista seksiä tai lähestymistapoja, kuvaili ja kertoisi, että millaista. Se että kieltäytyy puhumisesta, hotelliöistä ja jopa ulkomaanmatkoista, on mielestäni täysin törkeää ja epäkunnioittavaa omaa puolisoa kohtaan.
Voi hlv. Olen niin täynnä tätä puhumista ja pariterapiaa, ne on yleensä naisten patenttiratkaisu kaikkeen.
Voimaannuttava seksi tapahtuu sellaisilla aivoaalloilla/energiakentässä, että sitä ei voi laittaa pakettiin. Sellainen "seksi" on vain yksi liikuntamuoto muiden muassa.
Korjaus edelliseen: sellainen "pakettiseksi"
Vain ero tai tilanteen hyväksyminen auttaa, ei muutakuin oikotiestä katselemaan asuntoa itselle ja eropaperit vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vain ero tai tilanteen hyväksyminen auttaa, ei muutakuin oikotiestä katselemaan asuntoa itselle ja eropaperit vetämään.
Tätå ei voi riittåvästi korostaa!
Mutta ei kyllå ole tarvettä hyväksyä omaa hidasta kuolemaansa
Jaahas, taas mennään. Kohta tämäkin ketju täyttyy kuivapilluisten mammojen ulinasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia on suurin osa pitkistä avioliitoista.
Ennemminkin lyhyistä.
Nykyään ei ole enää kenelläkään mitään velvollisuutta olla loppuelämää parisuhteessa, joka ei ole onnellinen ja tyydyttävä, myös seksuaalisesti.
Huonosta parisuhteesta otetaan ero, mikä on 100% oikein.
Jos seksi loppuu ja toisella osapuolella on haluja, ero on oikea ratkaisu, ja näin ihmiset myös tekevätkin. Se on täysin oikein, luonnollista ja jopa kannustettavaa.
Tietysti eri asia on se tapahtumaketju, joka varsinaisesti päättää suhteen (esimerkiksi pettäminen), mutta keskeinen syy avioeroihin on usein seksittömyys.
Se ei ole aina juurisyy (seksittömyyteen voi johtaa moni tekijä), mutta se voi olla myös se juurisyy - eli jompaa kumpaa yksinkertaisesti joko ei haluta lainkaan tai haluttaa liian harvoin toisen osapuolen mielestä.
Uskon vakaasti, että aktiivi-ikäisten ihmisten parisuhteista aniharva kestää esimerkiksi vuosien seksittömyyttä ilman, että molemmat ovat hyvin matalalibidoisia tai aseksuaaleja. Hyvin suurella todennäköisyydellä tarpeiden kohtaamattomuus johtaa tyytymättömyyteen ja yhtä suurella todennäköisyydellä tyytymättömyys johtaa eroon.
Eläkeiässä tilanne tietenkin on useimmiten erilainen, johtuen ihmisen "luonnollisesta" elämänkaaresta, jossa parisuhdeseksi yleensä harvenee tai loppuu, kun ikävuosia on jo runsaasti ja toimintakyky kokonaisuudessaan on jo heikentynyt.
Sotket nyt seksin ja seksuaalisuuden. Ihmisellä on seksuaalisuus vaikka hän ei harrastaisikaan seksiä.