Täytän kohta 30 vuotta eivätkä vanhemmat jätä vieläkään rauhaan
Soittelee 3-4 kertaa päivässä, kyttää whatsappia, kaikki tekeminen ja meneminen pitäisi raportoida ja jos sanon, että oikeesti olen jo tän ikäinen, että nyt pitää rauhoittua niin kehkeytyy hirveä marttyyrikohtaus, loukkaannutaan verisesti ja sitten mä olen taas se paha ihminen! Mä en saa olla väsynyt, pitää olla juttutuulella ja iloinen, muuten ollaan niiin huolissaan minusta.
Eivät pitäneet musta huolta ja suojelleet silloin ollessani alaikäinen, vittuako nyt koittavat sitä paikkailla.
Kommentit (7)
Ei niille tarvitse vastata viesteihin ja puheluihin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ne rakastaa sua
Miksi olivat kamalia minulle kun olin teini? Mikseivät suojelleet minua silloin kun olisin sitä tarvinnut? Myöhäistä enää. Nyt elän trauman ja mt-sairauden kanssa.
Ap
Jotkut vanhemmat oikeasti ajattelee, että lapset ovat jotenkin heidän omaisuutaan aikuisenakin, eivät välttämättä edes pahalla, vaan ikäänkuin itsestäänselvyytenä.
EI auta kun itse pitää kiinni rajoistaan.
En ole edes koskaan syyllistänyt heitä minun alaikäisenä kokemasta traumaattisesta kokemuksesta, kun jouduin pitkäaikaisen väkivallan ja vapaudenriiston kohteeksi. Nyt MINÄ joudun hyssyttelemään ja vakuuttelemaan kaiken olevan kunnossa.
Ap
Ei sinun auta muuta kuin olla aikuinen ja vetää rajasi. Voit kertoa heille, mitkä ne ovat. Esimerkiksi vastaan viesteihin kerran vuorokaudessa/viikossa, muuten pidän äänettömällä.