Lapsi jää itkemään päiväkotiin

Meillä ohjeistettiin, että pitää vaan lähteä eikä jäädä pehmittelemään = pitkittämään lähtöä.

Että kyllä se sitten hetken päästä lähtee muiden lasten kanssa touhuamaan.

Tuntui vaan liian karulta hylätä oma lapsi joka roikkuu jalassa että älä mee, joten järkättiin hoito yksityiselle joka pitää hoitoa kotiympäristössä. Ei enää sit ollut vaikea lähteä vaan lapsi jäi mielellään sinne.

Naapurissa oli perhepäivähoitaja. Aamuisin kaksi lapsista itki siihen asti kun vanhemman auton perävalot hävisivät mutkan taa. Sitten siirrytyivät iloisina kavereiden luo. Pinenä ala-asteelaisena koulukyytiä odotellessa tulin siihen tulokseen, että ne hoitajat kertovat jos lapsi parkuu puoli päivää vanhemman perään. Jos eivät kerro, itku loppuu ilman mitään tekoja ja vanhempi vain pahentaa tilannetta ellei reippaana ja luottavaisena lähde pois.

Itkihän ne. Parasta oli olla itse reipas ja suhtautua myönteisesti hoitajiin, näyttää että luottaa heihin ja lapsi voi rauhassa jäädä.

Reippaasti ja hymyillen pois vain. Itku on viesti äidille, että haluaa äidin. Kun äiti lähtee eikä ole huolissaan, lapsella ei ole enää syytä itkeä.

Niinhän ne tekee. Mulla näköyhteys päiväkotiin aamupalaa syödessä. Eikä sieltä kauan sitä itkua kuulu.

Joo muistan. Katsokaapa joskus niitä lapsia salaa :)

Ne itkee kovasti jonkin aikaa. Sitten itku loppuu ja ne tarkistaa näkeekö kukaan. Itku on viesti ja sillä on tavoite.

Meillä piti vanhemman olla mukana päiväkodissa koko päivän ajan vähintään viikon ajan, tai kunnes rutiinit ja ihmiset olivat tulleet tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä piti vanhemman olla mukana päiväkodissa koko päivän ajan vähintään viikon ajan, tai kunnes rutiinit ja ihmiset olivat tulleet tutuiksi.

Mitä?? Ai kaikkien päiväkodin aloittavien lasten vanhemmat hengailis viikon päiväkodissa? Vaikea uskoa tota stooria.

Usein se itku loppuu kun ovi sulkeutuu tuojan perässä. Olen sanonut huolestuneille vanhemmille että reippaiden heippojen jälkeen voi jäädä hetkeksi oven taakse kuuntelemaan ennenkuin poistuu. Useimmilla se jäämisitku loppuu aika nopeasti kokonaan ja niitä joilla ottaa aikaa, pyritään luomaan mahdollisimman turvallinen olo niin lapselle kun vanhemmalle. Itse otan lapsen syliin ja sanotaan yhdessä heippa. Osa haluaa vilkuttaa ikkunasta. Jos ei halua syliin, en kuitenkaan jätä lasta yksin tunteineen. Paljon vaikuttaa se mitä vanhempi heijastaa lapseen paikasta ja hlökunnasta. Onko se ok ja voi jäädä vaikka itkettäisi vai onko vanhempi epävarma .

Omasta lapsestani näen kilometrien päähän, että hän filmaa🤣 Reippaasti vaan heipat ja eteen päin. Päiväkodista kerrottu, että innokkaasti lähtee siitä sitten leikkimään muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä piti vanhemman olla mukana päiväkodissa koko päivän ajan vähintään viikon ajan, tai kunnes rutiinit ja ihmiset olivat tulleet tutuiksi.

Joissakin paikoissa asiakkaan läsnäolo on kielletty, muuta kuin väkttämättömät käynnit.

Munkin nuorempi jäi. Hänellä oli oikeastaan koko sen ajan, mitä oli pienten ryhmässä, sellainen rutiini, että jäi eteisen sihvalle istumasn ja meni sieltä sitten muun ryhmän pariin omassa tahdissaan. Itku loppui kuukauden tai vähän pitemmän ajan jälkeen, mutta tuo sohvajuttu jäi. Hän ei halunnut, että pk:n työntekijät lohduttivat. Hän oli jo kolmem, ei mikään ihan pikkuinen enää.

Minulle sanottiin, että lapsi rauhoittuu aikuisen sylissä. Heillä oli vanhempi työntekijä, joka piti vuorotellen sylissään eroahdistuksessa olevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä piti vanhemman olla mukana päiväkodissa koko päivän ajan vähintään viikon ajan, tai kunnes rutiinit ja ihmiset olivat tulleet tutuiksi.

Mitä?? Ai kaikkien päiväkodin aloittavien lasten vanhemmat hengailis viikon päiväkodissa? Vaikea uskoa tota stooria.

Ehei siellä kaikki ole tutustumassa. Uudet ja pienet,joskus jotkut vanhat jos henkilökunta vaihtuu. Yhdessä vaiheessa käytiin kotona tutustumassa,pienet varsinkin. 

Ei ne kaikki samaan aikaan toki ole,porrastetusti. Se on ihan hyvä asia.

Itkua ei kannata jäädä seuraamaan. Muuten lapsi oppii, että itkemällä aikuisen saa jäämään, ja hän todennäköisesti jatkaa itkua tulevinakin päivinä.

Ja kannattaa oppia tuntemaan se oma lapsi milloin se itku on aitoa, eikä vain tapa saada tahtoaan läpi. Viitaten tuohon filmaamiskommenttiin. Lapset on oikeasti fiksumpia mitä me aikuiset luulemme.

Täytyy varata aikaa siihen, että lapsi saa irtaantua. Eli aikuisen kyettävä antamaan hetki siirtymäaikaa, johon ei kuulu aggressiivisuutta (lapsen painostamista, sättimistä, utelua, jankuttamista, tms. neuroottista käytöstä vanhemmalta.)

Rakastava, hyväntuulinen, luottava asenne, joka orientoituu tulevaan (ei jämähdä surkuun). Lapsella lupa osoittaa tunteensa - ei tarkoita, etteikö keslittyisi leikkimiseen heti kun vahmepi sallii, poistumalla.

Jos lapsi roikkuu jalassa, hän ei ole valmis jäämään vieraiden hoivaan. Asiassa täytyy silloin edetä lapsen ehdoilla. Ei saa liuan tiukasti määritellä ehtoja, ratkaisuja. Lapselle on hyvä antaa tilaa ajatella myös itse. Niin haluaisit, että sinullekin suotaisiin vaikeassa tilanteessa.

Eli lapsi saa näyttää tunteitaan, ilman että vanhempi suuttuu tai ahdistuu, eikä lähde pois.

Jokainen joutuu itse arvioimaan... se voi joskus olla vaikeaa.

Täytyy myös miettiä, onko hoito välttämätön tai onko soitä enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos ongelma jatkuu.

Joskus näyttää siltä että vanhempi on epävarma ja lapsen itku saa itkemään. Tällöin ohjaan reippaasti pois tilanteesta ja lapsen näköpiiristä. Juttelen vanhemmalle ja sanon että ei itkemisessä ole väärää herkässä tilanteessa,mutta että jättää lapsen reippaasti ja menee itkemään itkunsa muualle kun lapsen nähden. Voi sanoa että uran aikana on nähnyt valtavan kirjon tulijoita,tuojia, tunteita ja reaktioita laidasta laitaan. Kaikkien kanssa on päästy eteenpäin herkkyydellä,empatialla ja luomalla turvallinen fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Mitä?? Ai kaikkien päiväkodin aloittavien lasten vanhemmat hengailis viikon päiväkodissa? Vaikea uskoa tota stooria.

Miten sulle on luetunymmärtäminen noin vaikeaa? Tai vaihtoehtoinen kysymys; miksi käännät toisen sanoman asian ihan muuksi, kuin mitä hän kommentissaan sanoi? Hänhän puhui kommentissa nimenomaan omasta kokemuksestaan, EI siitä, että "kaikkien päiväkodin aloittavien lasten vanhemmat hengailis viikon päiväkodissa".

Lapselle on inhottavaa myös se, jos vanhempi jää jankuttamaan käskyjä, jotka kuuluvan hoitopaikan vastuulle.