Olenko ainoa suomalainen jota jonotus ei ahdista?
Suomalaisten jonotusinnosta ja -taidosta on heitetty läppää iät ja ajat, mutta silti tuntuu että suurin osa ihmisistä inhoaa jonottamista yli kaiken. Kaupassa hypitään kassajonosta toiseen hermostuneena, jos vaikka saisi lyhennettyä jonotusaikaa puolella minuutilla.
Miksi minua ei haittaa seistä jonossa? Dear Eki, onx normaalii? Mikä jonottamisessa ärsyttää niin paljon, että siitä täytyy valittaa jo ennen kuin kauppaan on edes lähdetty?
Onko muita zen-jonottajia?
Kommentit (13)
Minä olen juuri tuollainen zen-jonottaja. En pidä jonottamisesta enkä siedä jonoissa poukkoilijoita tai etuilijoita, joten siirryn ylirauhalliseen olotilaan omien hermojeni säästämiseksi. En kaivele esille kännykkää tai muuta lukemista. Olen vain.
Samaa olen minä ihmetellyt. Monesti pääsee paljon nopeammin palveltavaksi kun valitsee yhden jonon ja jää siihen, vaikka mikä tulisi. Kun kuulutetaan uuden kassan aukeamista, kaikki ryntää siihen ja minä saan kävellä tyhjälle kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Aika zenisti jonotan. Enkä halua pomppia jonosta toiseen. Se saattaa joskus nyppiä, jos taakseni ei tule koko aikana ketään. :D Ja Suomessa sentään jonotetaan kiltisti, joissakin muissa maissa en osaa pitää puoliani, vaikka Italiassa, siellä minut jyrätään oikealta ja vasemmalta. Sellainen brittijonotus on mielenkiintoista, siellä pitää osata jonottaa ilman jonoa, eli seisoskellaan sekalaisessa muodostelmassa, mutta kaikki tietävät kuka on eka ja kuka on vika ja siltä väliltä.
Tähän juuri viittasin aloituksessa. Kokemukseni mukaan (ja niin myös ns. yleisesti puhutaan) suomalaiset ovat orjallisen tunnollisia jonottajia. Esimerkiksi Sisiliassa jonossa ohittelu oli niin tavallista, ettei suomalaisen paheksuvia ja sanattomia "ei noin voi tehdä" -tuhahduksia noteerannut kukaan.
Hauska kuulla brittien taas niin erilaisesta jonokulttuurista!
Ap
Monelle jonottaminen on yllättävän vaikeaa. Meillä on töissä vuoronumerosysteemi. Joskus asioiden selvittäminen vaatii esim. puhelinsoittoja ja tällöin emme ole asiakaspalvelutiskissä. Heti jos jonossa oleva asiakas joutuu tällaisessa tilanteessa odottamaan pari minuuttia, alkaa huutelu "miksei täällä ole ketään palvelemassa, menen naapuriin öyhöyh".
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen minä ihmetellyt. Monesti pääsee paljon nopeammin palveltavaksi kun valitsee yhden jonon ja jää siihen, vaikka mikä tulisi. Kun kuulutetaan uuden kassan aukeamista, kaikki ryntää siihen ja minä saan kävellä tyhjälle kassalle.
Tämä. Se on joku universumin muuttumaton laki, että jonoa vaihdellessa saa pomminvarmasti jonottaa pidempään kuin jonoa vaihtamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monelle jonottaminen on yllättävän vaikeaa. Meillä on töissä vuoronumerosysteemi. Joskus asioiden selvittäminen vaatii esim. puhelinsoittoja ja tällöin emme ole asiakaspalvelutiskissä. Heti jos jonossa oleva asiakas joutuu tällaisessa tilanteessa odottamaan pari minuuttia, alkaa huutelu "miksei täällä ole ketään palvelemassa, menen naapuriin öyhöyh".
Juuri tästä puhun. Yllättävän monen ihmisen jonotushermo tuntuu olevan kissankarvaa lyhyempi. Välittömästi alkaa suurieleinen huokailu ja jalan naputtaminen jos edelläolevalla meneekin kassalla parikymmentä sekuntia tavallista pidempään.
Eikö se ole itsellekin stressaavampaa että hermo on heti tapissa jos hetken joutuu seisomaan paikallaan?
Ap
Täällä yksi zen-jonottaja! Ei mulla ole ikinä niin kiire, etten ehtisi odotella rauhassa vuoroani. Kyllä se sieltä tulee.
Jos on mahdollisesti pidempi jonotus edessä (esim terveyskeskuksessa) niin kyllä siihenkin osaa asennoitua. Mut varmasti hoidetaan, kunhan kiireisenmät akuuttitilanteet on hoidettu.
Välillä sitä kyllä miettii, että hassun näköistä kun ihmiset sinkoilee ja puhisee - kiroavat muita asiakkaita vaikka itsekin ovat paikalla yhtä lailla.
Miksi ihmeessä sinne kauppoihin pitää ängetä ruuhka-aikana ja sitten valittaa kun joutuu odottamaan. Asioikaa illalla niin vältätte ruuhkat. Tuskin kenelläkään niin tiukka aikataulu on, että kauppaan on aina mentävä klo 16-17 välisenä aikana.
Menin 3-piikille annettuun aikaan. Jono oli 160 metriä n. 2 m välein. Myöhässä 40 min varausajasta. Aika tyynesti jonottajat suhtautuivat, itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi zen-jonottaja! Ei mulla ole ikinä niin kiire, etten ehtisi odotella rauhassa vuoroani. Kyllä se sieltä tulee.
Jos on mahdollisesti pidempi jonotus edessä (esim terveyskeskuksessa) niin kyllä siihenkin osaa asennoitua. Mut varmasti hoidetaan, kunhan kiireisenmät akuuttitilanteet on hoidettu.
Välillä sitä kyllä miettii, että hassun näköistä kun ihmiset sinkoilee ja puhisee - kiroavat muita asiakkaita vaikka itsekin ovat paikalla yhtä lailla.
Asiaa. Minä ainakin tiedostan olevani osa sitä ruuhkaa joka jonon aiheuttaa. En koe että minulla olisi yhtään sen suurempi oikeus olla paikalla kuin muillakaan, ja siksi en ärsyynny niistä muista paikallaolijoista.
Ap
Itse olen myös nykyään zen-jonottaja. Saatan vaihtaa jonoa jos näen selvästi että ryntäystä ei ole tulossa avautuvalle kassalle. Useimmiten en vaivaudu, koska olen järjestänyt elämäni sillä tavalla että minulla ei ole lähes koskaan kiire. Jonotusajan käytän hengitysharjoituksiin, mindfulnessiin tms.
Ei ole. Usein jono syntyy kun kassaneiti ei tajua painaa nappia ja tulee lisää myyjiä eri kassalle.
Aika zenisti jonotan. Enkä halua pomppia jonosta toiseen. Se saattaa joskus nyppiä, jos taakseni ei tule koko aikana ketään. :D Ja Suomessa sentään jonotetaan kiltisti, joissakin muissa maissa en osaa pitää puoliani, vaikka Italiassa, siellä minut jyrätään oikealta ja vasemmalta. Sellainen brittijonotus on mielenkiintoista, siellä pitää osata jonottaa ilman jonoa, eli seisoskellaan sekalaisessa muodostelmassa, mutta kaikki tietävät kuka on eka ja kuka on vika ja siltä väliltä.