Miksi jotkut ajattelevat koko ajan ruokaa
Koko päivä rytmitetty sillä, että mietitään mitä seuraavaksi syödään ja monelta. Välissä valmistetaan sitä ruokaa ja koko päivä menee tässä touhussa. Miksi ruoka on toisille noin suuressa roolissa?
Kommentit (18)
Itselläni on kortisonikuuri päällä ja koko ajan vatsa on sitä mieltä että mulla on nälkä.
Osalla tottumus ja osalla aivokemia. Yleensä vieraille pitää olla koko ajan tarjoamassa jotain, etteivät jää nälkäiseksi. Ilman vieraita syön viisi pientä ateriaa päivässä ja ateria voi olla esimerkiksi vaikka banaani ja purkillinen rahkaa.
Meillä on ainakin niin hidas tiskikone, etten ehdi keittiöstä pois kun pitää tiskata, siivota ja laittaa sitä syötävää. Yksi vieras olisi halunnut, että leivon kotona leipää helteellä. Silloin oli pakko sanoa, että nyt kyllä kaikki nälkäiset syövät leipomossa leivottua leipää.
Ruoka on tärkeä. Mutta elämässä täytyy olla muutakin nautintoa ja intohimon kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on tärkeä. Mutta elämässä täytyy olla muutakin nautintoa ja intohimon kohteita.
Ei minulla ole mitään muuta. En syö elääkseni, elän syödäkseni.
Jatkuva hiilareiden napostelu pitää nälkää yllä. Parempi on syödä pari ateriaa päivässä esim 6h aikaikkunassa ja muulloin juoda vain vettä tai vissyä.
Nykysuositus jossa syödään tiheään ja pieniä aterioita on ihan täysin päinvastaista mihin ihmisen elimistö on tottunut vuosituhansien aikana. Ihminen on sopeutunut siihen että ruokaa on harvoin tarjolla. Tiheä syöminen aiheuttaa lopulta diabeteksen.
Yks ihminen seurueessa jonka kanssa vietin pari viikkoa ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin ruoasta ja syömisestä. Hän ei osallistunut keskusteluun eikä edes välittänyt kuunnella muita vaan oli makuuhuoneessa mutta heti kun joku sanoi "tilataan pizzat" samassa kuului rapinaa ja hän käveli paikalle valitsemaan pizzaansa. Pizzaa odotellessa hän oli virkeä ja hyväntuulinen sekä syödessämme, mutta syömisen jälkeen vaipui taas horrokseen.
Tietysti jos on vieraita kylässä, onhan se isomman joukon ruokkiminen kattauksineen ja tiskeineen aikamoinen rumba.
Ja muutoinkin jos syö neljä kertaa päivässä: aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan, onhan se ruoka monta kertaa päivässä mielessä.
No kyllä se on sairaus jos ruoka on koko ajan mielessä.
Ennen oli seksi koko ajan mielessä. Nyt on vaan ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on tärkeä. Mutta elämässä täytyy olla muutakin nautintoa ja intohimon kohteita.
Samoin. Minulle riittää hyvin päivässä yksi kunnon lämmin liha-ateria erilaisten lisukkeiden kera. Olen normaalipainoinen liikunnallinen mies. Aamulla juon tavallisesti teetä ja iltapäivällä pari kuppia kahvia ja syön siinä samalla jotain pientä kuten voileipiä ja hedelmiä. Yleensä tehokas tapa välttää illalla turhaa napostelua on se että pesee hampaat oikein perusteellisesti sen viimeisen iltapalan jälkeen.
Minulle nautintoa tuottavat mm. mielimusiikin kuuntelu albumikokonaisuutena tai jonkun hyvän elokuvan katsominen rauhassa ajatuksen kanssa. Ruokaakin on mukava laittaa ja pidän siitä että minulla on kotona erilaisia ruokavaihtoehtoja. Minulla on tälläkin hetkellä pakasteessa lakritsi- ja suklaakermajäätelöä, mutta aikuisena ihmisenä ei minulla ole mitään tarvetta syödä jääkaappia tyhjäksi vain sen takia että siellä on ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli seksi koko ajan mielessä. Nyt on vaan ruoka.
Uni on myös elämän suuria perusnautintoja. Ei ihmisen tarvitse olla Duracell-pupu klo 7-21 välisenä aikana.
Dieetillä olevat, joiden vatsalaukku ei vielä ole tottunut vähäiseen ruokaan ja kurnii? Muut jotka ovat tottuneet mahansa syömään n.k. täyteen (niinkuin kotona opetettiin) joka 3 tunnin välein? Tai jotkut joiden elämästä puuttuu muuta sisältöä?
Tiedä heistä!
Voi olla myös ahdistuksen loitolla pitämiseksi. Ruoka on konkreettista, se on jotenkin hallittavissa. Jos muut elämänalueet tuntuvat kaaokselta, voi liiallisesti tarttua yhteen asiaan.
Omat syyni, eivät tärkeysjärjestyksessä:
Nälkä
Ahdistus
Ilo
Suru
Tylsyys
Tottumus
Mieliteot
Himo
Impulssit
Katkaisin kierteen ketogeenisella. Se vie nälän, himot ja mieliteot. Tunnesyömiseen ei ole oikotietä, siitä irti pyristely on kovaa hommaa.
Ei ole rahaa muuhun kuin ruokaan.
Todistin tätä juuri viimeksi kyläpaikassa. Talon emäntä oli aamusta iltaan keittiössä ja kantoi ruokaa parin tunnin välein ylipainoiselle puolisolle, ettei vaan ehdi tulemaan nälkä.