Lue keskustelun säännöt.
Erotako vai yrittää vielä?
02.01.2022 |
Olemme naimisissa mieheni kanssa ja meillä on 5 lasta. Kolme lapsista on isompia koululaisia, ja kaksi pienintä 3, 5 v ja 11 kk. Olemme rakennuttaneet omakotitalon, tehneet itse sen sisätyöt ja muutimme sisään hieman ennen 3- vuotiaamme syntymää. Isommat lapset harrastavat kilpaurheilua, olen kotiäitinä ja mieheni tekee firmansa kautta etätöitä kotoa käsin.
Ongelmana on mieheni jatkuva huonotuulisuus ja kylmyys minua kohtaan. Talon rakennus oli raskasta, kun mieheni ei olisi jaksanut/viitsinyt tehdä hommia. Tein itse ne, mitä osasin kuten maalaukset ja seinien tasoituksia. Tuntui, että joudun painostamaan miestäni hommiin ja hän hermostui siitä.
Hän katselee illat itsekseen tv:tä tai näprää puhelintaan lasten mentyä nukkumaan. Hän ei juttele kanssani juurikaan kuin lasten harrastus asioista, eikö kosketa tai osoita hellyyttä millään lailla. Tein aloitteita aiemmin säännöllisesti erotiikkaan, mieheni ei ole tehnyt niitä useampaan vuoteen. Ongelmia on ollut suhteessamme toisinaan jo aiemmin, mutta ne kärjistyivät kun otin etäisyyttä mieheni vanhempiin ja siskoon heidän arvosteltua useasti ulkonäköäni ja tekemisiäni, tapojani tehdä asioita kotona ym. Mieheni vanhemmat viettivät meillä paljon aikaa ennen tätä, lähes kaikkina perheemme vapaapäivinä he kutsuivat itsensä meille kylään eväiden kanssa. Sanoin miehelleni, että kaipaisin myös aikaa joskus vain perheenä, mutta hän suuttui asiasta ja ihmetteli, miksei isovanhemmat saa tulla kylään. Mieheni myös sanoi, ettei olisi halunnut kahta nuorimpaan lastamme. On kyllä korjannut sanomisiaan, että lapset ovat oikein ihania, vaikkei hän heitä alunperin halunnutkaan. Nämä kaksi lasta syntyivät kyllä minun toiveestani. Mies on lähes aina eri mieltä kanssani kaikesta, ja koittaa osoittaa puheeni tai mielipiteeni vääriksi.
En tiedä, mitä ajatella tilanteestamme. En jaksaisi koko ajan olla se, joka yrittää parantaa suhdetta. Mieheni loukkaantuu, kun sanon että hän on jälleen huonotuulinen js kysyn mistä se voisi johtua.
Olen miettinyt asumuseroa, josko se toisi selkeyttä tilanteeseen. Tuntuu, että elän haavettamme yksin, ilman tukea ja kumppanuutta mieheltäni. Tilanne on raskas, enkä tiedä mitä tekisin. Ero voisi olla hätiköity, pitäisikö yrittää vielä?
Kommentit (14)
Mieheni sitä, mieheni tätä, tuttu käsiala ja sama sapluuna joka ikinen päivä. Mitä sä saat näistä jutuista irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman kankea ja huonosti kirjoitettu tarina, olisko sulla jotain muita kykyjä missä olisit parempi?
Täytyy olla jotain pahasti vialla korvien välissä kun näitä päivittäin tänne kirjoittelee
Onko joku mies tehnyt sulle pahaa joskus vai mitä traumoja sinä näillä saduilla tänne purat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piilota omaisuutesi ensin ja selvitä tarkkaan mitä miehesi ansaitsee. Selvitä myös miehen firman taloudellinen tilanne ja nykyarvo. Tilanteesi vaikuttaa hyvältä sillä tulosi on pienet, joten tulet saamaan melko hyvät elatusavut.
Et sä ap tule taloudellisesti pärjäämään. Parempi vaan kun jäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu, että elän haavettamme yksin". Siis omaa haavettasi? Olet halunnut ja saanut monta lasta, ja heistä vastuun kantaminen on ensisijaista. Eroaminen tuskin helpottaa sitä.
Hienoa, että yrität parantaa parisuhdettanne, mutta nuo keinot, "miksi olet tuollainen?", "teetkö tuon ja tuon" vievät vain kauemmaksi hänestä.
Kahden keskinen pidempi aika olisi tarpeen, mutta kuka lapsia hoitaisi? Viilenneet välit puolison sukuun helposti viilentää välejä myös puolisoon.
Koska olette naimisissa, se on elinikäinen sitoumus. Miehesi taitaa olla stressaantunut tai väsynyt. Koeta löytää elämänsisältöä nyt lapsista ja omista jutuista. Anna miehelle aikaa, vaikka en tiedä paraneeko tilanne itsestään. Lapset ovat niin pieniä, että elämä on kuormittavaa juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista ja ajatuksia herättävistä kommenteista! 💗
T: keskustelun aloittaja
Ehkäpä mies ei halunnut nuorimpia lapsia, koska ajatteli, että kun lapset on isompia, menet töihin, alat kantaa osasi myös taloudellisesta vastuusta. Hankkimalla lisää lapsia sitoutit itsesi kotiin ja hänet elättämään paitsi lapset myös sut. Mäkin turhautuisin, jos olisin mies tossa kuviossa. Ja sanonta "lapsi tuo leivän tullessaan" on vaan sanonta. Menoja ja kuluja heistä on myös.
Mutta ei kun muuttamaan. Kyllä yhteiskunta maksaa. Sitten kun mies on kupattu.
Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi lasta? Jo pelkkä ajatuskin ahdistaa, vaikka olen nainen ja äiti.
Miehellä työt, talonrakennus ja nuo lapsetkin siinä vaatimassa vuorollaan huomiota. Ja lopuksi mamma makkarin ovella kieltään lipoen. En todellakaan ihmettele, että miehet juoksee karkuun.
Se, että samalla jätetään ne lapsetkin useimmiten on sitten taas järkyttävää.
Kannattaa erota. Ihminen joka tekee lapsia niitä haluamatta on jotenkin pahasti viallinen. Kyseessä on elävä ja tunteva olento, joka on useita vuosia täysin riippuvainen toisista ja vanhemman on kannettava velvollisuutensa niistä. Ei tosiaankaan jälkikäteen sanoa, ettei olisi halunnutkaan.
Ja ihan turha kenenkään tulla sanomaan, että vaimo tahtoi niitä lapsia. Ihan sama, niin isoa asiaa ei tehdä toisen mieliksi. Kyllä mieskin on vastuussa päätöksistään.
Sellaisen tarinan väkersit tällä kertaa.