Onko täällä ketään joka katuu lasten hankkimista?

Ei. Lapset on parasta mitä on tapahtunut. Lasten takia jaksaa katsoa omaa ukkoakin ainakin siihen asti että lapset on 18 vee.

Minä kadun, on osoittautunut, että itselleni olisi sopinut lapseton elämä paremmin. Olen aika itsekäs ihminen, mutta kuitenkin vastuuntuntoinen, joten luovuin monista omista haluista ja tarpeista ja koin sen raskaana. Lisäksi toisella lapsellani valtavasti ongelmia koko lapsuuden ja nuoruuden ja alkoholisoitui jo nuorena ja kuoli 20 v. Alkoholin takia.

Vahvasti ajattelen, etten koskaan ollut kovin sopiva äidiksi ja ehkä siksi lapsillani oli ongelmia. Kaikille olisi ollut parempi, kun olisin elänyt lapsettomana ja keskittynyt omiin juttuihini. Eri asia niille, jotka ovat oikeasti äidillisiä ja lempeitä ja rakastavat lasten kanssa olemista. Itselleni matkustelu, taide ja erotiikka olisivat sopineet elämän sisällöksi lapsia paremmin.

Nyt helpompaa, kun ovat aikuisia.

Tiesin jo nuorena etten halua lapsia, myöhemmin puolison vuosien pehmittämisen jälkeen heikkona hetkenä tulin kuitenkin hankkineeksi.

Nyt elän perhe-elämää mistä en saa mitään irti ja kasvatan lapsia, joita en halunnut, enkä halua.

Kyllä ihminen voi olla idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo nuorena etten halua lapsia, myöhemmin puolison vuosien pehmittämisen jälkeen heikkona hetkenä tulin kuitenkin hankkineeksi.

Nyt elän perhe-elämää mistä en saa mitään irti ja kasvatan lapsia, joita en halunnut, enkä halua.

Kyllä ihminen voi olla idiootti.

Hui minkälaista. Lapset ei tiedä että vanhempi ei halua sen olevan siinä missään olemassa. Pöydän äärellä, sohvalla, sanomassa mitään ,kulkemassa. Teatteria oleminen. Ihan kuin vieraita ihmisiä kotona.

Olen kyllä katunut aina etten aikoinaan mennyt aborttiin, mutta en tiedä voiko sitä tähän vastata, kun raskaus ei ylipäätään ollut millään tavalla suunniteltu eikä haluttu, vaan kusinen yllätys kusisesssa tilanteessa.

Silti siinä tilanteessa oli kyllä helppo olla hölmö, koska olin liian nuori ja kuullut vain jotain ”aina on pärjätty enkä päivääkään ole katunut”-tyyppisiä tarinoita, jotka ovat aivan täyttä tuubaa.

Paljon niitä on. Harva myöntää.

Joskus kun on oikein vaikeaa ollut, olen miettinyt, millaista elämäni olisi, jollen olisi koskaan tavannut lapsen isää ja eläisin ensimmäisen kumppanini kanssa.

Ihan vaan ajatusleikkinä pohtinut. Kyllähän lastaan rakastaa, vaikka tämä ajoittain tekisi vaikka mitä. 

Minäkin haluaisin kuulla. Kuten tuossa yhdessä vastauksessa oli lueteltu, taide, matkustelu ja erotiikka kiinnostavat myös minua niin kovasti, että ehkäpä minun ei kannattaisi lasta hankkia/saada. Kovasti asiaa pohdin.

Minä kadun. Jaksamiseni ei riitä.

Miehen ja yhteiskunnan synnytystalkoiden painostuksesta tein lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin kuulla. Kuten tuossa yhdessä vastauksessa oli lueteltu, taide, matkustelu ja erotiikka kiinnostavat myös minua niin kovasti, että ehkäpä minun ei kannattaisi lasta hankkia/saada. Kovasti asiaa pohdin.

Taide, matkustelu ja erotiikka ovat myös minun makuuni, mutta tykkään lapsista sen verran paljon, että en halua lapsetonta elämää.

Tietysti tuossa on eroja, että kuinka paljon kukanenkin sitä "taide, matkustelu ja erotiikka"-elämää haluaa elää, eli jos haluaa täysin ja totaalisesti elämänsä tai edes vapaa-aikansa noille omistaa, niin ei lapset kyllä silloin kuvioon oikein mahdu.

Itselleni riittää kohtuus kaikessa, joten lapsetkin mahtuvat elämään siinä missä taide, erotiikka ja matkustelukin. Elämäntyylistä kyse, jokainen elää tavallaan eikä perusluonne ja kiinnostuksen kohteet muutu vanhemmuuden myötä. 

Itselläni on lisääntymisessä ollut toistaiseksi vaikeinta se, että sain lapsen aivan liian nuorena ja aivan väärästä miehestä, mutta noin muutoin lapset kyllä sopii elämään. 

Kannattaa miettiä minkälaisen balanssin elämästään haluaa, ja sopiiko siihen lapset vai ei.

Nuo kolme intohimoa eivät lisääntymistä automaattisesti poissulje, riippuu siitä missä määrin niitä haluaa toteuttaa. Itse olen hedonisti, ja äiti. Haluan joskus myös lisää lapsia, jos tilanne on sopiva.

Moni kuuluisakin hedonisti ja taitelija on saanut useita lapsia elämänsä aikana, ja hoitanut vanhemmuuden vieläpä hyvin.

Edellinen lisää: tuon kaltaiset intohimot kuin taide ja erotiikka saattavat päinvastoin helpottaa vanhemmuutta, kun nuo omat asiat tuovat sopivaa vastapainoa elämään.

Matkustelu on tietysti lasten kanssa aina enempi järjestelyä vaativa kysymys, kuin ilman lapsia.

Lasten kanssa ei voi vaan lähteä rahattomana tien päälle - tai voi tietysti, mutta se ei ole yhtä villiä ja vapaata, eikä kaikki sellaista haluakaan.

Kaikenlaisia lapsiperheellisiä matkustelija-elämäntapaa viettäviä kuitenkin on, joten mahdotonta se ei ole. Vaatii vaan todellisen elämäntapaintiaanin luonnetta.

Minulla on neljä lasta. En kadu yhtäkään heistä. Minusta olisi julmaa tuntea katumusta oman lapsensa olemassa olosta. Naisen kuuluisi tuntea ylpeyttä siitä, että on saanut synnyttää elämää.

Kummatkin vanhempani eri yhteyksissä myöntäneet. Erosivat kun olin vauva. Nyt toiseen välit poikki ja toiseen huonot. Onneksi sentään minulla menee hyvin ja heillä ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä lasta. En kadu yhtäkään heistä. Minusta olisi julmaa tuntea katumusta oman lapsensa olemassa olosta. Naisen kuuluisi tuntea ylpeyttä siitä, että on saanut synnyttää elämää.

Ei voi sanoa, että "naisen kuuluisi".

Varmaan noin voi olla, jos raskaus on seurausta rakastavaisten yhdynnästä ja lapsi edes joten kuten toivottu, mutta esim. tilanteessa jossa raskaus on epämieluisa yllätys ja lapsen isä joku ihan väärä, se "elämän synnyttäminen" tuntuu ennemminkin rangaistukselta kuin kunnialta.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä lapset ajattelevat vanhemmista, jotka eivät ole halunneet lapsiaan. Varmasti tosi onnellisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minä kadun, on osoittautunut, että itselleni olisi sopinut lapseton elämä paremmin. Olen aika itsekäs ihminen, mutta kuitenkin vastuuntuntoinen, joten luovuin monista omista haluista ja tarpeista ja koin sen raskaana. Lisäksi toisella lapsellani valtavasti ongelmia koko lapsuuden ja nuoruuden ja alkoholisoitui jo nuorena ja kuoli 20 v. Alkoholin takia.

Vahvasti ajattelen, etten koskaan ollut kovin sopiva äidiksi ja ehkä siksi lapsillani oli ongelmia. Kaikille olisi ollut parempi, kun olisin elänyt lapsettomana ja keskittynyt omiin juttuihini. Eri asia niille, jotka ovat oikeasti äidillisiä ja lempeitä ja rakastavat lasten kanssa olemista. Itselleni matkustelu, taide ja erotiikka olisivat sopineet elämän sisällöksi lapsia paremmin.

Nyt helpompaa, kun ovat aikuisia.

Miksi sanot, kun ovat aikuisia ..? Jos lapsia oli kaksi ja toinen kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä lasta. En kadu yhtäkään heistä. Minusta olisi julmaa tuntea katumusta oman lapsensa olemassa olosta. Naisen kuuluisi tuntea ylpeyttä siitä, että on saanut synnyttää elämää.

Johan oli toksinen kommentti. Nainen saa tätä nykyä päättää pusertaako uutta elämää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää mitä lapset ajattelevat vanhemmista, jotka eivät ole halunneet lapsiaan. Varmasti tosi onnellisia lapsia.

Tämähän se eniten säälittää. Jokainen lapsi ansaitsisi syntyä vanhemmille, jotka ovat hänestä kiitollisia.

Toinen asian pohtija nostaa