Lue keskustelun säännöt.
Liian rasittava työ + itseviha
30.12.2021 |
Aivan järkyttävät huonommuudet tunteet ovat olleet pitkään päällä. Onko yleistä, että kova kuormitus saa tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi ja huonoksi.
Kommentit (22)
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uupumus vetää mielen mustaksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mitä työtä teet? Missä asiassa et jaksa?
Asiantuntijahommia. Työtä on aivan liikaa ja Työtehtävät vaihtelevat laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Kotikasvatukseni on ollut vaativa. Koen painetta yrittää hoitaa kaikki kunnialla, vaikka se vaikuttaa tavoitteena epärealististiselta.
Ihan luonnollista. Ja kuormituksen tunnehan syntyy sitä, että ei pääse tuntemaan, että siitä kovasta työstä tulisi tulos, johon muut tai itse olisi yksiselitteisen tyytyväinen. Ja jos kukaan ei ole sitä, niin totta kai viesti on, ettei laatu kelpaa. Ja kun laatu ei kelpaa, tuntee alitajuisesti vähintään, ehkä ilmesemminkin, että on jotenkin kelvoton ihminen. Ja siinähän se sitten itseviha muhii ja koko ajan sietämättömämmältä tuntuu tehdä sitä työtä, josta tuntee saavansa vain henkisiä sähköiskuja näpeilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, tiedät siis itsekin mikä on vialla. Et suoriudu epärealistisesta määrästä töitä niin hyvin kuin haluaisit. Tätä on paljon muillakin, mutta itseä on turha syyttää tai vihata tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan luonnollista. Ja kuormituksen tunnehan syntyy sitä, että ei pääse tuntemaan, että siitä kovasta työstä tulisi tulos, johon muut tai itse olisi yksiselitteisen tyytyväinen. Ja jos kukaan ei ole sitä, niin totta kai viesti on, ettei laatu kelpaa. Ja kun laatu ei kelpaa, tuntee alitajuisesti vähintään, ehkä ilmesemminkin, että on jotenkin kelvoton ihminen. Ja siinähän se sitten itseviha muhii ja koko ajan sietämättömämmältä tuntuu tehdä sitä työtä, josta tuntee saavansa vain henkisiä sähköiskuja näpeilleen.
Tässä onnistuttiin kiteyttämään hienosti aivan nappiin ajatukseni. Työn luonne on sellainen, että siitä saa melko vähän kiitosta, mutta paljon kritiikkiä. Ja esimiehen toiminnan takia olen usein joutunut ottamaan ulkopuolista kritiikkiä vastaan poikkeuksellisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Minulla tällä hetkellä pahinta fyysinen väsymys, en selviä työpäivästä ilman päiväunia. Tätä on jatkunut niin pitkään, etten enää selviä edes normaalista työmäärästä, unohtelen asioita ja voin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
No niin, tiedät siis itsekin mikä on vialla. Et suoriudu epärealistisesta määrästä töitä niin hyvin kuin haluaisit. Tätä on paljon muillakin, mutta itseä on turha syyttää tai vihata tuon takia.
Tiedän tuon, mutta huonommuuden tunteet eivät poistu järkeilemällä. Tekisi vain mieli kadota jonnekin piiloon kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Kotikasvatukseni on ollut vaativa. Koen painetta yrittää hoitaa kaikki kunnialla, vaikka se vaikuttaa tavoitteena epärealististiselta.
Siinäkin pitää löytää tasapaino. Omien ja muiden tarpeiden välillä. Jos tänään olisi elämäsi viimeinen päivä niin olisitko tyytyväinen siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, tiedät siis itsekin mikä on vialla. Et suoriudu epärealistisesta määrästä töitä niin hyvin kuin haluaisit. Tätä on paljon muillakin, mutta itseä on turha syyttää tai vihata tuon takia.
Tiedän tuon, mutta huonommuuden tunteet eivät poistu järkeilemällä. Tekisi vain mieli kadota jonnekin piiloon kaikkea.
Alapa katselemaan uutta työpaikkaa sivusilmällä, ei sitä tiedä mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Minulla tällä hetkellä pahinta fyysinen väsymys, en selviä työpäivästä ilman päiväunia. Tätä on jatkunut niin pitkään, etten enää selviä edes normaalista työmäärästä, unohtelen asioita ja voin huonosti.
Oletko yrittänyt hakeutua töihin muualle? Työnhaku uupuneena tosin saattaa valitettavasti vahvistaa huonoa oloa entisestään, kun kuormitus lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Kotikasvatukseni on ollut vaativa. Koen painetta yrittää hoitaa kaikki kunnialla, vaikka se vaikuttaa tavoitteena epärealististiselta.
Siinäkin pitää löytää tasapaino. Omien ja muiden tarpeiden välillä. Jos tänään olisi elämäsi viimeinen päivä niin olisitko tyytyväinen siihen?
Olen alkanut etten koskaan tule onnistumaan tuossa. Jonkinlainen taipumus masennukseen on tuntunut kulkevan mukana lapsuudessa asti. Eikä aikuisuus yleensä ole kovin huoletonta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Kotikasvatukseni on ollut vaativa. Koen painetta yrittää hoitaa kaikki kunnialla, vaikka se vaikuttaa tavoitteena epärealististiselta.
Siinäkin pitää löytää tasapaino. Omien ja muiden tarpeiden välillä. Jos tänään olisi elämäsi viimeinen päivä niin olisitko tyytyväinen siihen?
Olen alkanut etten koskaan tule onnistumaan tuossa. Jonkinlainen taipumus masennukseen on tuntunut kulkevan mukana lapsuudessa asti. Eikä aikuisuus yleensä ole kovin huoletonta aikaa.
Sekin on uskomus, jonka voi halutessaan muuttaa. Se vaatii vain vähän tahdonvoimaa.
Hei, nyt ap armoa itsellesi. Jos et pysty asennettasi vaihtamaan kevyemmäksi, ehkä kannattaa miettiä toiseen työhön vaihtamista. Mikään työpaikka ei ole oman mielenterveytensä uhraamisen arvoinen. Arvosta enemmän itseäsi kuin työtäsi.
Jännää, että tämä aloituksesi tuli nyt, koska itselläni on tasan samat fiilikset juuri nyt. Niitä on minulla aina tasaisin välein, mutta juuri ennen joulua iski kunnon alemmuus. Olen analysoinut asian niin, että
- Osittain tilanne johtuu muista. Aina kiire, tehdään jatkuvasti vaikeita asioita, joiden ratkaisemisen jälkeen seuraa uusia vaikeita asioita. Ja tosiaan jos joku ei toimi tai on jotain puutteita, niin ne varsinkin ne otetaan esille, eikä varsinaista tunnustusta tule hyvin tehdystä työstä.
- Toiseksi se johtuu siitä, etten itse osaa arvostaa aikaansaannoksiani tarpeeksi, ja siten en osaa myöskään esittää niitä muille tarpeeksi, että niitä huomioitaisiin haluamallani tavalla.
- Kolmanneksi olen luonteeltani puurtaja, joka ottaa homman kuin homman ja puurtaa vaikka uupumukseen asti. Lisäksi alakuloisuuteen ja ahdistukseen taipuvainen luonne, joka pysyttelee mieluiten taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Hei, nyt ap armoa itsellesi. Jos et pysty asennettasi vaihtamaan kevyemmäksi, ehkä kannattaa miettiä toiseen työhön vaihtamista. Mikään työpaikka ei ole oman mielenterveytensä uhraamisen arvoinen. Arvosta enemmän itseäsi kuin työtäsi.
Olen alkanut hakea muita työpaikkoja, mutta voi mennä pitkään ennen kuin tärppää. Eikä ole mitään taetta siitä, että uudessa työpaikassa asiat toimisivat paremmin kuin nykyisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla toisin päinkin. Ei arvosta itseään niin suostuu mihin tahansa.
Kotikasvatukseni on ollut vaativa. Koen painetta yrittää hoitaa kaikki kunnialla, vaikka se vaikuttaa tavoitteena epärealististiselta.
Siinäkin pitää löytää tasapaino. Omien ja muiden tarpeiden välillä. Jos tänään olisi elämäsi viimeinen päivä niin olisitko tyytyväinen siihen?
Olen alkanut etten koskaan tule onnistumaan tuossa. Jonkinlainen taipumus masennukseen on tuntunut kulkevan mukana lapsuudessa asti. Eikä aikuisuus yleensä ole kovin huoletonta aikaa.
Sekin on uskomus, jonka voi halutessaan muuttaa. Se vaatii vain vähän tahdonvoimaa.
Vain vähän tahdonvoimaa? Koko elämä on tähän mennessä vaatinut aivan helvetisti tahdonvoimaa. Sitä ei ole yhtään enempää käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että tämä aloituksesi tuli nyt, koska itselläni on tasan samat fiilikset juuri nyt. Niitä on minulla aina tasaisin välein, mutta juuri ennen joulua iski kunnon alemmuus. Olen analysoinut asian niin, että
- Osittain tilanne johtuu muista. Aina kiire, tehdään jatkuvasti vaikeita asioita, joiden ratkaisemisen jälkeen seuraa uusia vaikeita asioita. Ja tosiaan jos joku ei toimi tai on jotain puutteita, niin ne varsinkin ne otetaan esille, eikä varsinaista tunnustusta tule hyvin tehdystä työstä.
- Toiseksi se johtuu siitä, etten itse osaa arvostaa aikaansaannoksiani tarpeeksi, ja siten en osaa myöskään esittää niitä muille tarpeeksi, että niitä huomioitaisiin haluamallani tavalla.
- Kolmanneksi olen luonteeltani puurtaja, joka ottaa homman kuin homman ja puurtaa vaikka uupumukseen asti. Lisäksi alakuloisuuteen ja ahdistukseen taipuvainen luonne, joka pysyttelee mieluiten taustalla.
Kuulostaa todella tutulta. Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin.
En tiedä. Mitä työtä teet? Missä asiassa et jaksa?