Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kykene ihastumaan syvemmin
AP
21.12.2021 |
Ärsyttää. Olen noin vuosi sitten eronnut henkisesti väkivaltaisesta suhteesta (kesti noin 5 vuotta). Tämän jälkeen olen tavannut monia kivoja miehiä, mutta aina kun tapailu siirtyy vakavemmaksi, ahdistun ja pakenen. Löydän alkuun niin ihanasta miehestä vaikka väkipakolla jotain epämiellyttävää josta tulee dealbreaker jonka avulla tunteet kuihtuvat melkein vihan puolelle.
Nytkin olen tapaillut pari kuukautta aivan ihanaa kilttiä, hellää ja rakastavaa miestä mutta en vain saa itseäni ihastumaan tiettyä pistettä pidemmälle. Hän juttelee jo ensi kesästä mutta minulla ahdistus alkaa hiipiä. Hän on kyllä tietoinen tilanteestani mutta silti se harmittaa. Tätä ennen kesällä oli myöskin aivan ihana mies jonka kanssa kävi samoin.
Onko kellään vinkkiä, miten ihmeessä tästä pääsee eteenpäin? Miten ihastuminen voi joka ikinen kerta vain laantua ja lakata / tuntuu että itse väkisin aiheutan sen jossei luonnollista tietä tunteet lakkaa?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki: kerro miehelle, mitä olet hoksannut omasta käytöksestäsi. Voit vaikka pyytää, ettei suunnitella vielä ensi kesää. Tehdään mukavia lyhyen tähtäimen suunnitelmia. Ja ehkä ammattilaisen kanssa kannattaa myös jutella asiasta,
Alue: Aihe vapaa
No johan. Tätäkös se on ollutkin.
Melko sama tausta kuin sulla ap.
Toisaalta olisi kiva kuulla vinkkejä ja toisaalta ei.
Alun ihastumisen jälkeen, pelkkä ajatus sitoutumisesta ahdistaa, kuinka muka voisin uskaltaa sellaiseen enää. Sitten harmittaa miehen puolesta, kuinka olinkaan tyhmä kun rupesin tähän koska olisihan se pitänyt tietää ettei tästä mitään tule, vedättänyt mies parkaa. Ja häpeillen päättänyt tapailun.
Silkkaa kauhun tunnetta ettei pysty niinhin parisuhdesaappaisiin.
Joten ei kiitos. En lähde jekuttaa enää lisää mut toisaalta olishan se ihana parantua tästä jos vaikka mullekki löytyisi mies. Itse mun pitää itseni hoitaa ja vaikka ajatus kaiken pahan pois puhaltavasta miehestä on mukava niin ei. Itse on oma pää saatava paikoilleen.
Vinkkejä?