Voiko mt-ongelman kanssa elää ilman että hakee siihen hoitoa?

Riippuu siitä selviääkö arjessa. Minulla ei tullut lopulta mistään mitään niin sukulainen suuttui ja vei päivystykseen.

Mulla on lähinnä manian tyylisiä kohtauksia, eli alan liikehtiä/liikkua levottomasti, räpytellä käsiäni kiihtyneenä, en voi tälle mitään vaan se tulee hallitsemattomasti, ja puhun joskus huomaamatta itsekseni. Toistaiseksi olen saanut sen yksinpuhelun hillittyä julkisilla paikoilla. Pystyn käymään töissä, ja hoitamaan isoimmat kotityöt, joskin joskus jää van tekemättä kun jään jumiin johonkin toisarvoiseen asiaan, mutta pyykit ja tiskit tulee hoidettua sekä ei nyt lattialla mitään paskavuoria ole. Ap.

Kai se riippuu. Tunnen esimerkiksi yhden skitsofreenikon, joka on eläkkeellä mutta ei saa mitään hoitoa. Hyvin hän pärjäilee. Joitain pieniä omituisuuksia on, mutta ei niin paljon että vaikuttaisi mielisairaalta.

Voi toki. Eri asia vaan, mitä se aiheuttaa ympäristölle. Ammatista riippuen voi saada pahaa jälkeä aikaan työelämässä, muusta elämästä puhumattakaan.

Eihän se ole pakollista myöskään paikata reikiä hampaista. Kyllä vaivan saa yrittää kestää.