Mun suhtautuminen miesterapeuttiin on mennyt positiivisesta negatiiviseen
muutamissa kuukausissa. Ensiksi olin ihastunut, koin häntä kohtaan jopa seksuaalista vetovoimaa, mietin häntä päivisin ja öisin, fantasioin hänestä, ujostelin hänen seurassa ja niin edelleen. Ja nyt koen häntä kohtaan myötähäpeää (siis häpeän häntä), hän muuttui yhtäkkiä ihan ”tavalliseksi” eikä olekaan mikään Suuri Ihminen, koen vastenmielisyyttä että oon edes kertonut hänelle henk koht asioita ja sitä rataa. En tiedä mitä teen. Tällainen tunteiden vuoristorata tuntuu oudolta ja se että ylipäätänsä kohdistaa terapeuttiin tunteita. Osaako joku auttaa mua? Tai analysoida miksi menee näin?
Kommentit (7)
Ilmeisesti olet itse siis nainen?
En osaa sanoa muuta kuin että kyllä tossa kiinnittää huomiota toi että kohdistat häneen todella voimakkaita tunteita ja se voi kertoa jostakin. Itse jos menisin terapiaan niin luulen että aika neutraaleja tunteita kokisin terapeuttia kohtaan. Suosittelen puhumaan tosta.
Komppaan ykköstä. Transferenssihan se selkeesti on. Toi on niin iso juttu et ihastumisesta (positiivisesta tunteesta) mennään siihen et aletaan häpeemään omaa terapeuttia. Onko sulla käynyt muiden miesten kanssa näin? Sitä kannattaa miettiä et onko tätä tapahtunut ennen (ei tarvi olla terapeutti jonka kans käynyt näin vaan vaik joku muu mies).
Tuo normaalia naiselta miestä kohtaa kun mies ei ole/tee niin kuin nainen haluaa joka oikeuttaa vihan miestä kohtaan
Normi terapian kehityskaarta. Ei sun kuulukaan jäädä ihastumisentunteeseen terapeuttia kohtaan.
Transferenssi. Googlaa.