Aina se ulkopuolinen

Mikä pitää olla ihmisessä vikana, että aina on se joka loppujen lopuksi tuntuu olevan vähän kolmas neljäs viides tai vaikka kymmenes pyörä joka paikassa? En ole se kaikista räjähtävin ja yleensä äänekkäinkään persoona, mutta en kuitenkaan voi sanoa itseäni kovinkaan introvertiksi, viihdyn hyvin sopivassa seurassa ja kaipaan ihmiskontakteja, osallistun keskusteluihin ja joskus olen jopa vähän hauska. Silti tuntuu että ennemmin tai myöhemmin olen aina se, joka joka paikassa joutuu liikkumaan porukoiden tai muutaman tutun ihmisen väliä, sillä koskaan en ole selvästi minkään porukan haluttua vakioporukkaa, vaan enemmänkin sellainen jonka kanssa jaksaa hetken jutella ja ehkä yleensä tervehtiä mutta vähän ajan päästä olen aina se ringin ulkopuolinen jonka ajatuksiin ei enää kiinnitetä huomiota. Masentaa aivan järkyttävästi se, että on välillä paljonkin ns tuttuja, mutta lopulta aina se jolle hiljaa annetaan ymmärtää että ei kaivata sua tänne ja joka lopulta jää aina yksin.

Voiko tälle ikinä tehdä mitään?