7-vuotiaan koulukaveruudesta
Poika löysi kaverikseen alkusyksystä luokaltaan aika villin pojan. Kaveri ei ole väkivaltainen mutta levoton ja riehakas. Oma poikani on rauhallisempi ja maltillisempi. Tämä villi koulukaveri kerää ympärilleen välitunnilla tappaluhenkistä porukkaa. Nämä tappeluhenkiset pitävät tästä poikani koulukaverista ja kaveri heistä.
Koulukaveruus on ollut vähän pulmallista etenkin juuri välituntisin, poika on jotenkin jumittunut tämän kaverin seuraan vaikka ei oikein enää viihdykään. Sanoo, että tässä vaiheessa on vaikea löytää uusia kavereita.
Tulos: useita kertoja viikossa koulusta tultuaan on ahdistuneen oloinen, koska on ollut jossain nujakassa mukana. Häntä on lyöty, potkittu tms.
Olen koittanut sanoa että häipyy kun nujakka alkaa, mutta en tiedä miksi ei tee niin.
Neuvoja, kiitos.
Kommentit (7)
Ehkä se on kaverin vaikutusta, ehkä vain huonoja sosiaalisia taitoja, mutta kuulostaa siltä, että hänkään ei osaa ratkaista noita tilanteita muuten kuin menemällä tappeluun mukaan. En tarkoita tätä moitteeksi - minulla on poika, joka tappeli paljonkin ekalla, vaika ei hänkään misuta mikään väkivalatinen lapsi ole ollut. Poikaporukassa vaan jotkut ajautuu nujakoihin, ja taitavammat osaa niitä väistää.
Sun kannattaa tehdä kaksi asiaa: koeta miettiä oman pojna kanssa, mitkä on niitä vaaran paikkoja ja miten niistä voisi päästä pois. Yritä saada hänet uskomaan, että ei tarvitse aina "pitää puoliaan" vaan voi juosta karkuun ja olla silti vahva ja hyvä. Vielä tärkeämpää on olla yhteydessä opettajaan. Ei 7-vuotiaiden kuuluisi olla "tappeluhenkisiä" eikä välitunteihin kuulu nujakat joissa isolla joukolla mäiskitään. Kysy opelta, mikä siellä todella on tilanne ja mitä koulu tekee asian suhteen.
Hänen mielestään poika on hyväntuulinen, rakentava, sopuisa ja innostunut koulunkäynnistä. Hänkään ei oikein ymmärrä tuota välituntikuviota.
Poika ilmeisesti pelkää että jos ei riehu tämän kaverin porukassa, jää yksin.
Hän usein ehdottaa tälle koulukaverille pois lähtemistä kun nujakka alkaa. Kaveri ei halua lähteä, ja niin poikanikin on jäänyt paikanpäälle. Ja saa selkäänsä. Ilmeisesti nämä "aidot" riehujat jotenkin vaistoavat/huomaavat että hän ei ole sen henkinen oikeasti. Saa kiltimpänä aina selkäänsä kun ei halua satuttaa muita.
ap.
Koska tappeluporukka kertyy tämän kaverin ympärille. Kurjaahan se yksinkin on olla, mutta kun on aika masentuneen oloinen noiden välkkien takia.
On ollut aina semmoinen yhden kaverin kans kerrallaan viihtyvä. Eli ei edes halua olla isossa porukassa, koska on levotonta. Juuri rauhallisuutensa takia hänen on ollut vaikea löytää kavereita jotka olisi samanhenkisiä.
ap.
että ei saa omana itsenään kavereita vaan pitää riehua mukana tai jää yksin. Hänen kaikki kaveruutensa ovat kaatuneet juuri tuohon, kun ei tykkää riehua eikä tapella.
ap.
Miten hän perustelee sen, että ne muut saavat tapella välitunnilla? Minusta se jo itsessään on iso ongelma, johon pitäisi puuttua. Vai onko sinun poikasi ainoa, jota sattuu? Voisiko olla että hän ei jotenkin uskalla tuupata takaisin ihan leikilliseenkään tönäisyyn ja jää siksi aina alimmaksi? Ehkä tuo poikien tapa höseltää on hänelle vähän vieras?
Pienten poikien maailma on nimittäin tosi vaativa. Kun siihen kuuluu pieni töniminen ja fyysinen kontakti, mutta ei tietenkään saa tosissaan satuttaa ja tapella. Me on käyty oman pojan kanssa tätä läpi nyt vuoden verran ja päästy jo jonkinlaisiin tuloksiin.
Tärkeintä minusta on ollut, että poika oppii itse näkemään, milloin touhu on menossa hänelle liian rajuksi (koska hänellä se pinna plaaa muita nopeammin ja siksi on usein eka lyöjä) ja jättäytyy sellaisesta ajoissa pois. Vaikka sitten joutuisikin olemaan yksin. Tämä taas vaatii hyvää itsetuntoa, joka puolestaan syntyy kehumisesta ja omien vahvuuksien tiedostamisesta.
3
Toivoisin myös että jättäisi koulu"roolinsa" nurkkaan niin voisi löytää jonkun rauhallisemman kaverin seuraan. Ei kaikki luokan/rinnakkaisluokkien pojat ole näitä riehujia. Täytyisi jotenkin saada omannäköistään seuraan.
ap.
Tärkeintä minusta on ollut, että poika oppii itse näkemään, milloin touhu on menossa hänelle liian rajuksi (koska hänellä se pinna plaaa muita nopeammin ja siksi on usein eka lyöjä) ja jättäytyy sellaisesta ajoissa pois. Vaikka sitten joutuisikin olemaan yksin. Tämä taas vaatii hyvää itsetuntoa, joka puolestaan syntyy kehumisesta ja omien vahvuuksien tiedostamisesta.3
Vaan menee riehumiseksi.