Epäonnistunut tuttava yrittää esittää, että kaikki on hyvin.

Pitäsikö sun tsekata oma pääsi. Kuulostaa aika oudolta, että kyttäät toisen elämää noin.

en yhtään ihmettele "miksi ei kerro totuutta"

jos tämä tuttava viihtyy elämässään noin eikä halua olla "hienompi" kuin on?



plääh tällaiset.

Mikä tuossa elämässä nyt niin hullusti on? Jotkut jopa tykkää ihan perus arjesta, ei kaikki välitä panostaa ulkokuoreen niin paljon.



Eikä siihen nyt kummempaa kriisiä tarvita vaikka elämä menisikin niukemmaksi kuin ennen, ihan vaikka miehen valinta on tuossa voinut vaikuttaa; ehkä miehellä on pieni palkka ja velkaa - se ei silti tarkoita etteivätkö voisi olla onnellisia tai että kokisivat jonkun olevan huonosti.

Meillä molemmilla vanhemmilla on yliopistokoulutus, mutta huonot palkat/apurahat ja pätkätyösuhteet. Onneksi emme kaipaa trendivaatteita tai omakotitalolinnoja. Yritämme kasvattaa lapsetkin kulutuskriitisiksi. Emme katso epäonnistuneemme missään.

Tuskin on kaikki ihan kohdillaan, kun hyvästä perheestä lähtöisin oleva ja yliopistokoulutuksen hankkinut nainen asuu perheineen 80-luvun perusrivarissa ja ajelee useita vuosia vanhalla Toyota Corollalla, pukeutuu kulahtaneisiin farkkuihin päivä toisensa jälkeen ja ainoana harrastuksena on työväenopiston jumppa, lapset kulkevat marketvaatteissa, mies on aivan nukkavieru. Aina silti esittää, että kaikki on hyvin, vaikka joku romahdus on kaiken järjen mukaan täytynyt sattua. Olen siis tuntenut kys. naisen jo koulussa ja nyt seuraan hänen elämäänsä, kun meillä on samanikäisiä lapsia. Ärsyttää normaalin esittäminen. Miksi ei voi kertoa totuutta?

on meidän alueella omakotitalo. Todellakin uskon, että peittelevät esim. jotain miehen taloudellista kuprua.

Tuskin on kaikki ihan kohdillaan, kun hyvästä perheestä lähtöisin oleva ja yliopistokoulutuksen hankkinut nainen asuu perheineen 80-luvun perusrivarissa ja ajelee useita vuosia vanhalla Toyota Corollalla, pukeutuu kulahtaneisiin farkkuihin päivä toisensa jälkeen ja ainoana harrastuksena on työväenopiston jumppa, lapset kulkevat marketvaatteissa, mies on aivan nukkavieru. Aina silti esittää, että kaikki on hyvin, vaikka joku romahdus on kaiken järjen mukaan täytynyt sattua. Olen siis tuntenut kys. naisen jo koulussa ja nyt seuraan hänen elämäänsä, kun meillä on samanikäisiä lapsia. Ärsyttää normaalin esittäminen. Miksi ei voi kertoa totuutta?

Täällä myös yksi yliopistokoulutettu rivariasukas, joka ajaa useita vuosia vanhalla saastaisen likaiselle Corollalla. Onkohan meille joku vertaistukiryhmä?

ihan tosissasko olet?



Olisit voinut kuvailla mua sanoin:" kolmen lapsen autoton yh, kulahtaneet vaatteet äitillä ja lapsilla, ei hyvin mee."



Totuus on se, että olen onnellinen elämääni tälläisenään, jemmailen rahaa säästöön jotta joskus saan hankittua luksusta itselle ja lapsille, hinnasta riippumatta. Ja jotta voin ostaa parin vuoden sisään unelmakämpän.



Lisäksi mulla on ekologisia syitä tällaiseen Slowlifeen. Mutta jos materialistin lasien läpi katsoo niin voihan näyttää ankealta.



Ehkäpä tuttavalla on sama meininki. Mulle ainakin elämä on opettanut, ettei pidä tuomita ketään ulkoisten asioiden perusteella.

Kuten joku aiempi vastaaja kirjoitti: yliopistomaailmassa palkat saattavat olla todella pieniä (esim. apurahatutkijat), samoin humanistien tai sosiaalialalta valmistuneiden palkat eivät päätä huimaa.

apuaaaa... toivottavasti kukaan tuntemani ei ole noin pinnallinen,, en kestäis.



itsekään en merkkivaatteista piittaa. ostan kirpparilta jne. on ihan laadukkaita vaatteita lapsille, muttei missään nimessä ELLEn tyylistä wannabe-kamaa.



asutaan miten tykätään emmekä halua brassailla autoilla tahi muullakaan. ihanaa elämää, ei surempia velkoja tai huolia, rakkautta riittää. kaikki hyvin.

ei tarvi kaikkien mennä tuohon amerikan malliin, että raha on kohta henkeäkin tärkeämpää.

Täällä myös yksi yliopistokoulutettu rivariasukas, joka ajaa useita vuosia vanhalla saastaisen likaiselle Corollalla. Onkohan meille joku vertaistukiryhmä?

Kyllä me tarvitaan vertaistukea!!! Uusi ryhmä vaan av:lle ja voit ap tulla sieltä sitten lukemaan kuinka kurjasti meillä menee :)

vain kansalaisopiston jumppaa, maksu muistaakseni 40 euroa lukukaudessa. Onko meitä muita? Nyt alkoi hävettää... Auttaako se, että minullakin on korkeakoulututkinto? Vai tekeekö se harrastukseni juuri pahemmaksi?

Kun siis aloitus on selkeä provo, niin silti kommentoidaan suu vaahdossa.

Toyota kylläkin, jolle voidaan kohta viettää 10-vuotissynttäreitä. Muut tunnusmerkit täyttyvät: se pahamainen rivariasunto mainitulta vuosikymmeneltä, jumppa lähikoululla (jonkun opiston järjestämä - en muista minkä), yliopistotutkinto ja mies, joka ei vaatteilla koreile.

on meidän alueella omakotitalo. Todellakin uskon, että peittelevät esim. jotain miehen taloudellista kuprua.

Millä hiton planeetalla se 'teidän alue' mahtaa sijaita LOL!!!

mutta silti on pakko kommentoida: tunnen kaksi tohtoriksi väitellyttä, joiden vapaa-ajan lempivaatetus on paikatut verkkarit.



Ihmiset voisi vähän paukutella rikki stereotypioitaan.

mutta jollain tavalla uskottava. Tiedän ihmisiä joille Toyota Corolla ja rivariasunto, markettivaatteista nyt puhumattakaan ovat merkki epäonnistumisesta. Meitä on moneksi.

että joku ajattelee ap:n lailla.. Mun mielestä on ihan normaalia lapsiperhe-elämää (varsinkin jos lapset pieniä) että vaatteet saattaa olla vähän kulahtaneita, välillä jopa LIKAISIA eikä kämppäkään ole sisustuslehden sivuilta. Meilläkin on vanha auto, lapset kirppisvaatteissa/marketin vaatteissa, tosin asutaan vanhassa omakotitalossa jossa vielä remppakin kesken. JA ollaan täysin tyytyväisiä, annettavaa riittää jopa vielä hyväntekeväisyyteenkin näin joulun alla. Ei ne suuret tulot mutta pienet menot!

Tuskin on kaikki ihan kohdillaan, kun hyvästä perheestä lähtöisin oleva ja yliopistokoulutuksen hankkinut nainen asuu perheineen 80-luvun perusrivarissa ja ajelee useita vuosia vanhalla Toyota Corollalla, pukeutuu kulahtaneisiin farkkuihin päivä toisensa jälkeen ja ainoana harrastuksena on työväenopiston jumppa, lapset kulkevat marketvaatteissa, mies on aivan nukkavieru. Aina silti esittää, että kaikki on hyvin, vaikka joku romahdus on kaiken järjen mukaan täytynyt sattua. Olen siis tuntenut kys. naisen jo koulussa ja nyt seuraan hänen elämäänsä, kun meillä on samanikäisiä lapsia. Ärsyttää normaalin esittäminen. Miksi ei voi kertoa totuutta?

Jos minusta puhut niin voin sanoa, että en tarvitse sitä isoa ja uutta taloa ollakseni onnellinen. Rahat käytetään niihin asioihin jotka koetaan tärkeiksi, esim. lasten vaatetus.

Harrastuksiin minulla nyt ei ole hirveästi aikaa, nykyiselläänkin tuntuu että liian vähän ehtii lasten kanssa olemaan.

Turhaa kulutusta yritetään välttää ja osittain siitä syystä ostetaan lapsille (ja itsellekin) laadukkaita vaatteita.

Minä ole tyytyväinen elämääni, vaikka tässä 80-luvun rivarissa asutaankin. Sinunko takiasi pitäisi ostaa uusi ok-talo ja vaihtaa autoa?