Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnusta: millaiset lasten kavereiden vanhemmat herättävät luottamuksesi? Ja millaiset eivät?
08.12.2009 |
Pakko myöntää, että alitajuisesti sympatiseeraan joko asiallisen näköisiä ja oloisia vanhempia (mahdollisesti hyvinkin laitettuja ja varakkaita, mutta hillittyjä ja tietyllä tavalla vaatimattomia) tai sitten luonto-, liikunta- tai taiteellis-boheemishenkisiä vanhempia (esim. eivät omista autoa, fillaroivat paikasta toiseen tai pukeutuvat jotenkin hauskasti ja persoonallisesti).
Ennakkoluulot heräävät merkkivaatevanhempien kohdalla, samoin jos joku mies on erittäin sliipattu tai nainen muistuttaa barbinukkea. Ja kieltämättä silloinkin, jos vanhemmat ovat todella reppanan oloisia. Ökyautot herättävät myös kielteisiä tunteita.
Minut saa vapaasti diagnosoida.
Kommentit (3)
mitään merkitystä.
Minussa herättää luottamusta ystävällisesti käyttäytyvä vanhempi, jolla näyttää olevan myönteinen ja läheinen suhde lapseensa. Epäluottamusta taas syntyy, jos vanhempi huutelee lapselleen jostain etäältä ja lapsi on vähän kuin oman onnensa nojassa.
Yksi hyvin konkreettinen luottamustekijä minulle on se, miten vanhempi suhtautuu lapsen kyläilyyn kaverilla. Olen aina ihmetellyt vanhempia, jotka esim. vievät lapsensa ventovieraaseen perheeseen synttäreille, mutta eivät vaihda eteisessä puolta sanaa tai jätä isäntäväelle omaa puhelinnumeroaan! :o Minusta se on hirveän välinpitämätöntä ja kummallista.
Nyt lasten leikkiessä keskenään ulkona tai naapurien luona mielikuviini vaikuttaa mm. se, millaiset kotiintuloajat lapsilla on, missä he saavat leikkiä ja kuinka herkästi vanhemmat soittavat perään, jos tulee asiaa. Myös lasten käytöstavoista päättelen aika paljon, kun näen lapsia ilman vanhempiaan. Onneksi naapurustossa ei ole tullut vastaan esim. kovasti kiroilevia tai aggressiivisia lapsia. Sellaisten lasten vanhemmista en ajattelisi oikein korkeasti.
Tässäpä jotain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakostakin sellaisia tulee, kun ihmisiä tapaa. Toki myöhemmin muut seikat merkitsevät enemmän. Itse tapaan uusia vanhempia lähinnä päiväkodin pihamaalla ja koulun vanhempainilloissa.
mitään merkitystä.
Minussa herättää luottamusta ystävällisesti käyttäytyvä vanhempi, jolla näyttää olevan myönteinen ja läheinen suhde lapseensa. Epäluottamusta taas syntyy, jos vanhempi huutelee lapselleen jostain etäältä ja lapsi on vähän kuin oman onnensa nojassa.
Yksi hyvin konkreettinen luottamustekijä minulle on se, miten vanhempi suhtautuu lapsen kyläilyyn kaverilla. Olen aina ihmetellyt vanhempia, jotka esim. vievät lapsensa ventovieraaseen perheeseen synttäreille, mutta eivät vaihda eteisessä puolta sanaa tai jätä isäntäväelle omaa puhelinnumeroaan! :o Minusta se on hirveän välinpitämätöntä ja kummallista.
Nyt lasten leikkiessä keskenään ulkona tai naapurien luona mielikuviini vaikuttaa mm. se, millaiset kotiintuloajat lapsilla on, missä he saavat leikkiä ja kuinka herkästi vanhemmat soittavat perään, jos tulee asiaa. Myös lasten käytöstavoista päättelen aika paljon, kun näen lapsia ilman vanhempiaan. Onneksi naapurustossa ei ole tullut vastaan esim. kovasti kiroilevia tai aggressiivisia lapsia. Sellaisten lasten vanhemmista en ajattelisi oikein korkeasti.
Tässäpä jotain. :)
Alue: Aihe vapaa
ratkaisee mun kohdalla. En juuri välitä ulkonäöstä. Kireät, tiuskivat ja epäkohteliaat vanhemmat ei herätä kovin positiivisia tunteita. Tietysti kenellä vaan voi olla huono päivä, joten yhden kerran perusteella ei voi johtopäätöksiä vetää.