Käykö teidän lapset yhtä paljon molemmissa mummuloissa?

ja yhteiset lapsemme käyvät siellä n.4 kertaa vuodessa meidän kanssamme kahvilla tms. Miehen lasta sinne pyydetään useastikin, yhteisiä lapsia ei ole koskaan pyydetty. Yhteiset lapset käyvät lapin mummon luona 5 kertaa vuodessa, vaikka välimatkaa 900km. Menevät sinne ensi kesänäkin pidemmäksi aikaa.

vaikka ei niissä päivittäin käydä. Molemmat mummolat on noin 400 km päässä. Mutta kun siellä päin ollaan, niin toki käydään molemmissa paikoissa. Lapsi tykkää ehkä kuitenkin vähän enemmän anoppi-mummosta kuin omasta äidistäni. Varmaan johtuu siitä, että anoppi on enemmän "mummomateriaalia". Mutta toki sallin sen lapselleni :)

Kaukana olevassa käyvät kerran vuodessa, mutta eipä kovin paljon sen useammin tule kutsua myöskään samassa kaupungissa olevaan mummolaan. Ehkä kaksi kertaa vuodessa.

Äitini kanssa emme ole tekemisissä.

Mutta lapseni käy kyllä siskoni luona usein. Mieheni sisko on myös kuollut, joten ei ole sillä puolen sukua. ja ainoa setänsä asuu toisella puolen maapalloa,on tavannut kerran.

asuu reilun kilometrin päässä, joten sinne tulee käveltyä useasti. Oma äitini taas yli 100km päässä, joten käydään muutaman kerran vuodessa. Jos äitini asuisi lähempänä, niin varmaan kävisin siellä useammin.

Omat vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, joten he ovat enemmän arjessa mukana (nähdään n. kerran viikossa, antavat usein hoitoapua). Miehen vanhempien luo on matkaa 100 km, ja siellä olemme harvemmin, mutta pidempää (esim. viikonloppuja ja kesälomalla noin viikon).

Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa? Miten koet että lapsesi pitävät enemmän anopista kuin omasta äidistäsi. Eikö se tunnu pahalta.



t. ap

sehän on oikeudenmukaisuutta, jos molemmat haluavat lapsia yhtä paljon. En halua olla epäoikeudenmukainen.

toiset sen verran kaukana, että päiväpyrähdyksiä sinne ei tehdä, mutta viikonlopun viettoon voi mennä.



Sanoisin, että lapsemme viettävät suurinpiirtein yhtä paljon molempien isovanhempien kanssa aikaa.



Appivanhemmilla, jotka asuvat lähellä, on aikaa ja mahdollisuus tulla "kiireapulaisiksi" esim. toipilaan hoitoon, kun vanhemmat ovat jo sen kolme sairaanlapsen hoitopäivää käyttäneet. Tai lapset voivat käydä yhden yön kylässä heillä. Perheenä kylästelemme ehkä kerran puolessatoista kuussa. Mutta usein mummo tulee meille lapsen hoitoon.



Minä en siis näe anoppia ja appiukkoa paljon lainkaan, mutta lapset näkevät. Ja se on hyvä.



Minun vanhempani asuvat vähän kauempana. Lapsemme ovat lomilla heidän luonaan. Meillä on mieheni kanssa tapana pitää lomat osittain eri aikaan, ja minä menenkin lasten kanssa esim. kesällä useinkin viikoksi mummolaan. Samoin viikonloppupyrähdyksiä käymme ilman miestäni, joka keskittyy sitten kotona ollessaan joko remontteihin tai työntekoon rauhassa.



Nyt kun lapset ovat vähän isompia, ovat he olleet myös kauemmassa mummolassa yökylässä ilman meitä vanhempia. Sellaiset kylästelyt on ajoitettava koulujen loma-ajoille, sillä esikoinen on koulussa eivätkä nuoremmat suostu ilman esikoista vielä yökyläilyyn ;)



Myös vanhempani tulevat joskus meille hoitoavuksi, kun tarve on etukäteen tiedossa ja päivää pitempi. Esimerkiksi kun mieheni oli pitempään sairaalassa, isäni tuli hoitamaan lapsia, ettei heidän tarvitse joka päivä joutua oleen pitkiä päiviä hoidossa.

Silti mun vanhemmat on lähes päivittäin jollain tapaa lasten kanssa tekemisissä ja miehen vanhemmat vain jotain 3-5krt vuodessa. Johtuu siitä että mun vanhemmat haluaa olla aktiivisesti mukana lasten elämässä ja kaikki pikku jututkin raportoidaan heille ja joka kissanristiäiset juhlitaan :) Appivanhemmat on itse "pimentonsa" aiheuttaneet, ei riitä kiinnostusta meidän lapsille. Sitä kylvää mitä niittää, ei meidän lapsia edes kiinnosta enää kyläillä toisessa mummulassa.

hoitoon sitten, kun ukki myöntää alkoholiongelmansa ja ryhtyy absolutistiksi ja hänen naisystävänsä lopettaa lastensa läimäyttelyn ja. Mistä tiedän ettei ryyppyputki ala juri silloin kun lapsi hoidossa? Ja jos lapsella huono päivä ja kiukuttelee, mistä tiedän ettei naisystävä läimäytä lastani samoin kuin omiaan? Eli kyllä, lapseni viettää enemmän aikaa toisessa mummolassa.

Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa? Miten koet että lapsesi pitävät enemmän anopista kuin omasta äidistäsi. Eikö se tunnu pahalta. t. ap

Ei se tunnu pahalta. Tulen anopin kanssa ihan hyvin juttuun, ei kuitenkaan olla mitään kavereita eli ei soitella tms. Kaikki asiat hoituu miehen välityksellä, esim. jos kysyy lapsen vaatteen kokoa tms.

Mutta mun äiti on vielä työelämässä ja kuitenkin se on ollut mummo jo melkein kymmenen vuotta ja sillä on muitakin lastenlapsia. Anoppi taas jäi juuri eläkkeelle ja meidän tyttö on vielä sen ainokainen lapsenlapsi, joten siitäkin johtunee että huomioi tytön eritavalla kuin oma äitini.

En koe että se on pois minulta tai äidiltäni että tyttö pitää enemmän anopistani.

terv. 3

Toinen on 50km päässä, toinen 250km päässä. Lähemmässä käy huomattavasti useammin.

Molemmat mummolat muuten yhtä hyviä. :)

Vaikka anoppi asuu lähempänä, niin käymme enemmän minun äidilläni. Lähinnä siksi että kyläilyjen järjestäminen on enemmän minun kontollani. Myönnän myös etten oikein pidä anopistani, eikä hän minusta. Ärsyttää se ainainen nalkutusryöppy jonka sieltä saa aina niskaansa.

äitini kävi meillä helmikuussa, anoppi ei ole edes nähnyt kahta nuorinta lastamme. ovat sanoneet suoraan, että älkää tulko jos ei kutsuta erikseen. ei ole tullut kutsua.enää en menis jos kutsuttaiskin. meille ollaan kutsuttu, mutta aina jotain tekosyitä miksei vois tulla. ei väkisin sitten.....omat harrastukset vievät kaiken ajan ja melenkiinnon.....:(