Olen "menestynyt", mutta ahdistaa kun koen, että en kelpaisi jos en olisi.
Olen periaatteessa menestynyt ihan hyvin elämässä - on arvostettu ammatti ja työpaikka, omaisuutta ja niin edelleen bla bla.
Olen kuitenkin ennen tätä "menestystä" kokenut myös ihan toista ääripäätä, eli köyhyyttä ja epäonnea, sekä työttömyyttä ja hanttihommia.
Tuolloin kun meni huonosti, koin että jotkut ihmiset pitivät minua ihan luuserina, eli eivät arvostaneet tai pitäneet minua mitenkään kiinnostavana, eivätkä nähneet ihmistä olosuhteiden takana.
Ehkä tästä syystä olen nykyisin vähän yliherkkä tälle kokemukselle.
Valitettavasti olen havainnut, että sukulaisissa ja jopa perheenjäsenissä on ihmisiä, joiden en koe arvostavan minua.
Vaadinko liikaa, kun haluaisin että läheiset arvostavat minua olosuhteista tai ulkoisesta menestyksestä huolimatta?
Olishan se kivaa tulla arvostetuksi ns. omana itsenään. Mutta tää on näitä juttuja: omiin toimiisi voit vaikuttaa, muiden et niinkään.
Elämä helpottuu ratkaisevasti, kun sisäistää sen, ettei stressaa niistä jutuista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Esim. siihen mitä muut susta miettii. Hyväksy tilanne ja tee vaan sun omia juttuja, muut tekee niiden juttuja.