Lue keskustelun säännöt.
Syrjäseudulla asumisen huonot puolet?
06.12.2021 |
Olen suunnitellut muuttoa todelliselle syrjäseudulle edullisemman asumisen ja luonnonrauhan takia. Auto ja ajokortti löytyy.
Ajatuksenani on ostaa vanha ok-talo jostakin syrjäisestä paikasta metsän keskeltä.
Voisiko syrjäseudulla asuvat kertoa rehellisiä kokemuksiaan siellä asumisen huonoista puolista, onko niitä?
Ps. En nyt siis tarkoita kokemuksia pikku paikkakunnan taajamassa/kylässä asumisesta, vaan asumisesta aidosti kaukana kaupungeista, palveluista ja naapureista.
Kommentit (75)
Tuohon on vaikea vastata. Toisille ne maaseudun parhaat puolet ovat ne huonoimmat puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoimmat hankaluudet liittyvät mielestäni infrastruktuuriin: Tiet joskus huonossa kunnossa, joskus pitkiä sähkökatkoja. Jos ei ole kunnallistekniikassa, niin pitää tilata lokakaivojen tyhjennykset ym. Paikasta riippuen, voi olla hidasta tai hankalaa löytää huolto/remonttimiestä, jos sellaista tarvitsee.
Sähkön siirtomaksu on suolainen. Kaveri asuu syrjässä niin 500 on kuukauden sähkölasku, suurin osa siirtoa. Puukeskuslämmitys eli ei sähköa siihen.
Kallis sähkön siirtohinta, talon arvo vain laskee vaikka kuinka sitä remontoisit ja pankkilainaa on vaikea saada remontteihin, huonokuntoiset tiet jotka kuluttavat nopeasti uuttakin autoa, pitkät työmatkat vievät aikaa ja tulevat kalliiksi, kalliin "lähikaupan" valikoima on hyvin suppea ja myynnissä olevat tuotteet usein lähellä viimeistä käyttöpäivää, hätätapauksessa avun saanti kestää piiitkäään, pimeä aika on todella pimeää kunnes tulee lumi, työnsaanti mahdollisuudet ovat melko huonot (vakituiset työpaikat), jos lähistöllä asuu häirikkö joka tykkää pistäytyä kotonasi/pihamaalla pyörimässä on sellaisesta hyvin hankalaa päästä eroon mitenkään asiallisesti, kaikki "tietävät" toistensa asiat vaikka välimatkat naapureihin olisikin pitkät..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi käydä niinkin että tarvitsee pikaista ensiapua. Kukaan ei kuule tai tule avuksi. Muutamia tapauksia ollut kun on jossain syrjemmällä asuttu tai mökkeilty, pudottu kaivoon tai käynyt muu ennakoimaton tapaturma. Jos apua saa kutsuttua, sen paikalle tulo kestää. Etenkin jos on auraamaton tie tai epäselvä osoite (tsekkaa ennalta tilan koordinaatit ja laita ne ylös)
Pitää ainakin olla tosi huolellinen kaikessa. Ja auttaisi jos siellä tilalla asuu joku muukin, joka voi pelastaa akuutisti (tai ainakin sopii kaverin kanssa että soittaa
heti kun katon rännien tai lumenpuhdistustyö tai vastaava on onnellisesti ohi, ja ellei soittoa kuulu, sitten on kyseessä hätätilanne. Nykyään olisi helppo järjestää webbikamerakin)
Vierailija kirjoitti:
Sähkön siirtomaksu on suolainen. Kaveri asuu syrjässä niin 500 on kuukauden sähkölasku, suurin osa siirtoa. Puukeskuslämmitys eli ei sähköa siihen.
Asun syrjässä - todella syrjässä- en lämmitä taloa sähköllä, vain kylppärissä on lattialämmitys ja eteisessä patteri päällä, koska vesiputki menee sitä kautta.
Sähkölaskuni on varsinaisen käytön osalta talvella n. 45-50e ja siirtolasku 80-100e. Kesän aikana molemmat puolittuvat. Toki lämmityspuut maksavat, jos ei omaa metsää, mutta silti…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tosiaan toi auraushomma pitää olla kunnossa. Toinen sähkökatkokset, eli varaava takka ja paljon puita oltava varalla. Putkien jäätyminen talvella, miten siihen varaudutaan... Auto jos rikkoutuu, niin millä kuljet?
Aluksi palveluihin oli matkaa x kilometriä. Vuodet kului ja nykyään palveluihin on entistä useammin x + 100 kilometriä.
Koskee ennen kaikkea terveydenhuoltoa. Ennen pystyi hoitamaan asiat hyvin pitkälle terveyskeskuksessa, nykyään lähetetään 100 kilometrin päähän sairaalaan asioissa, jotka ennen hoidettiin siellä terveysasemalla. Ennen jos vetäisit vekin joka vaati tikit tai liimaa menit asemalle ja asia hoitui, nykyään ajelet 100 kilsaa sairaalaan tai diy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallis energian hinta (lämmitys ja liikkuminen) syö halvan asumisen taloudellisen hyödyn.
Pienet paikalliskaupat ovat ymmärrettävästi kalliita.
Sähkön saannin varmuus on vähän niin ja näin.
Ammattimiehiä alkaa olla vaikeaa löytää moniin ok-talossa tarvittaviin töihin, joten melkeinpä itse pitäisi pystyä lähes kaikki tekemään.
Myrskyn jäljiltä tiet saattavat olla pitkäänkin auraamatta tai kulkukelvottomia tielle kaatuneista puista. Kelirikko aikaan tiet ovat täynnä kuoppia ja rapa lentää.
Lemmikkieläimiä ei uskalla juuri pitää itsekseen pihamaalla, koska on suurpeto aluetta. Sudet vievät nopeasti pihalle keskenään jätetyt koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkön siirtomaksu on suolainen. Kaveri asuu syrjässä niin 500 on kuukauden sähkölasku, suurin osa siirtoa. Puukeskuslämmitys eli ei sähköa siihen.
Asun syrjässä - todella syrjässä- en lämmitä taloa sähköllä, vain kylppärissä on lattialämmitys ja eteisessä patteri päällä, koska vesiputki menee sitä kautta.
Sähkölaskuni on varsinaisen käytön osalta talvella n. 45-50e ja siirtolasku 80-100e. Kesän aikana molemmat puolittuvat. Toki lämmityspuut maksavat, jos ei omaa metsää, mutta silti…
Mutta luonto, rauha ja näihin liittyvät harrastukset voittavat vielä kaiken talvi-ajan epämukavuuden (jatkuva lämmittäminen). En voisi olla onnellisempi. Mitä tapahtuu vanhetessa, näkee sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valokuitusaatavuutta ei useinkaan ole eikä tule paitsi todella isolla rahalla ja ainoa yhteys ulkomaailmaan on 4G ailahtelevalla toimivuudellaan tai ADSL joka saattaa olla hyvinkin hidas jos kaukana keskuksesta.
Turha unelmoida sujuvista etätöistä.
Jos jäät esimerkiksi nyt talvipakkasilla autoinesi tienposkeen, avun saaminen saattaa kestää todella kauan etenkin pyhinä ja ilta/yöaikaan.
Siinäpä sitten mietit: odottelenko pahimmillaan 3-4h jääkylmässä autossa vai lähdenkö kävelemään suurpetoalueella aution korpitaipaleen tienpiennarta pilkkopimeässä kotiini 25 km.
Jos sinulla ei asu tuttuja samalla seudulla, olet kyllä ongelmatilanteissa todella yksin vaikeuksiesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuo teiden kunnossapito on ikävin juttu näin Suomessa. Tulee kalliiksi jos teiden hoitamista ei voi jakaa naapurien kanssa. Kaverini maksaa naapurin eläkeläispapalle lumen aurauksesta traktorillaan. Mitä sitten kun siitä papasta aika jättää?
Kaverini asuu ns. syrjäseudulla eikä käy kateeksi. Minua kammottaa se pimeys, kun ei ole katuvaloja lähellä, ja sitten ongelmana ainakin hänellä on myös se, ettei siitä luonnon läheisyydestä ole juuri iloa kun ei ole mitään kävelyreittejä mihinkään, ei kevyen liikenteen väyliä eikä juuri muuta keinoa päästä mihinkään kuin auto (ellei halua kävellä tai pyöräillä jotain maantien reunaa).
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä niinkin että tarvitsee pikaista ensiapua. Kukaan ei kuule tai tule avuksi. Muutamia tapauksia ollut kun on jossain syrjemmällä asuttu tai mökkeilty, pudottu kaivoon tai käynyt muu ennakoimaton tapaturma. Jos apua saa kutsuttua, sen paikalle tulo kestää. Etenkin jos on auraamaton tie tai epäselvä osoite (tsekkaa ennalta tilan koordinaatit ja laita ne ylös)
Pitää ainakin olla tosi huolellinen kaikessa. Ja auttaisi jos siellä tilalla asuu joku muukin, joka voi pelastaa akuutisti (tai ainakin sopii kaverin kanssa että soittaa
heti kun katon rännien tai lumenpuhdistustyö tai vastaava on onnellisesti ohi, ja ellei soittoa kuulu, sitten on kyseessä hätätilanne. Nykyään olisi helppo järjestää webbikamerakin)
Tämä.
Mietipä kun vaikka katkaiset sääresi pudotessasi kattohommissa yksin kotona ollessasi, saat vakavamman sairaskohtauksen tai syttyy tulipalo.
Kukaan ei kuule avunhuutojasi ja tule auttamaan, ambulanssin/paloauton tulo saattaa viedä tunninkin talviaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kallis energian hinta (lämmitys ja liikkuminen) syö halvan asumisen taloudellisen hyödyn.
Pienet paikalliskaupat ovat ymmärrettävästi kalliita.
Sähkön saannin varmuus on vähän niin ja näin.
Ammattimiehiä alkaa olla vaikeaa löytää moniin ok-talossa tarvittaviin töihin, joten melkeinpä itse pitäisi pystyä lähes kaikki tekemään.
Myrskyn jäljiltä tiet saattavat olla pitkäänkin auraamatta tai kulkukelvottomia tielle kaatuneista puista. Kelirikko aikaan tiet ovat täynnä kuoppia ja rapa lentää.
Lemmikkieläimiä ei uskalla juuri pitää itsekseen pihamaalla, koska on suurpeto aluetta. Sudet vievät nopeasti pihalle keskenään jätetyt koirat.
Et osaa pitää sahaa autossa mukana. Sillä saa kätevästi puut pois tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini asuu ns. syrjäseudulla eikä käy kateeksi. Minua kammottaa se pimeys, kun ei ole katuvaloja lähellä, ja sitten ongelmana ainakin .hänellä on myös se, ettei siitä luonnon läheisyydestä ole juuri iloa kun ei ole mitään kävelyreittejä mihinkään, ei kevyen liikenteen väyliä eikä juuri muuta keinoa päästä mihinkään kuin auto (ellei halua kävellä tai pyöräillä jotain maantien reunaa).
En ole ikinä täällä maalla asuessani osannut kaivata tekemällä tehtyjä ”kävelyreittejä”(joissa ravaisi sitten kanssa myös koko kylä).
Omalta pihalta pääsee metsään jossa on peurojen/hirvien polut aina helppokulkuiseen havumetsään asti. Mustikkaan, vadelmaan ja sineen pääsee kaikkiin 10 minuutin kävelyllä.
Talvisin kuljen koirien kanssa peltoja pitkin uusiin metsiin tai ns kärrytielle jota pitkin pääsee lopulta aina kylän kulmalle asti. Talvisin pelloilla on kymmeniä kilometrejä latua jota hiihtää.
Ap:lle ainoa raskas on talvisin lumotyöt. Joku kannattaa olla auravalmiudessa tielle ja omalle tontille kannattaa hankkia lumilinko, muutoin tulee raskas talvi.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini asuu ns. syrjäseudulla eikä käy kateeksi. Minua kammottaa se pimeys, kun ei ole katuvaloja lähellä, ja sitten ongelmana ainakin hänellä on myös se, ettei siitä luonnon läheisyydestä ole juuri iloa kun ei ole mitään kävelyreittejä mihinkään, ei kevyen liikenteen väyliä eikä juuri muuta keinoa päästä mihinkään kuin auto (ellei halua kävellä tai pyöräillä jotain maantien reunaa).
Tuo on totta. Koiran kanssa lenkkeily oli helpompaa taajamassa asuessani valaistuja ja hoidettuja kävelyteitä pitkin.
Nyt maalla lenkkeilemme kuraista ja valaisematonta autotien piennarta joka on aika ikävää pimeän aikaan.
Metsään toki pääsee, mutta siellä liikkuminen käy aika hankalaksi kun lunta alkaa olla enemmän.
Töihin lähteminen talvella on hidasta, kun ensin pitää itse aurata kymmenen kilometriä metsäautotietä.