Voiko joku oikeasti väittää että kumppanista paljastuu päihdeongelma yllättäen?

Kyllä joku voi jaksaa feikata pitkäänkin, rakastuminen ja alkuhuuma voi pitää oikean luonteen ja ongelmat pitkäänkin poissa.

Itse seurustelin kerran yhden juopon kanssa, joka oli ekat 3kk täysin juomatta. Siitä sitten alkoi palailla vanhoihin tapoihin vähän kerrallaan.

No eihän kukaan ole syntymästään asti päihderiippuvainen. Koukkuun voi jäädä minkä ikäisenä tahansa.

Olen huomannut että moni nainen pitää niitä negatiivisia piirteitä jollain tavalla jopa miehekkäinä niin kauan kun ne eivät näy naiseen kohdistuvana fyysisenä väkivaltana. On miehekästä, kun ukko päästelee ärräpäitä ja rassaa moottoripyörää.

Päihteiden käyttäjä ja päihdeongelmainen ovat kaksi eri asiaa.

Moni varmasti tälläkin palstalla käyttää päihteitä - ainakin alkoholia - aikamoisiakin määriä olematta silti ongelmakäyttäjiä. Kun alkon käyttö Suomessa on täysin normaalia ja jopa asiaan kuuluvaa, en ihmettelisi jos ongelman pystyykin salaamaan. Totta kai se ajanoloon sitten paljastuu, mutta alkoholisti esim. osaa kyllä peitellä ongelmaansa melkoisen taitavastikin.

Vielä kun siinä alun onnen huumassa kieltäydytään huomaamasta varoitusmerkkejä, mennään helposti jonkin aikaa pää pilvissä. Sitä halutaan uskoa pelkkää hyvää toisesta, selitellään itselle ja toisille ja siloitellaan asioita kunnes sitten on pakon edessä silmät aukaistava. Sitten voi ollakin elämä jo melkoisessa solmussa.

Päihdeongelma voi alkaa ihmisillä eri ikäkausina. Täydellinen absolutistipuolisokin voi jonakin päivänä olla alkoholisti. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.

No, yksi etäinen tuttu seurusteli nuorena suunnilleen ikäisensä miehen kanssa. "Kaikki" tiesivät, että tämä mies käyttää huumeita (minä en siis tuntenut tätä miestä). Tämä tuttuni oli tosi kiltti ja viaton, ja uskoi, ettei mies käytä päihteitä. Hän on hyvän ystäväni kaveri, ja joskus, kun olimme samassa seurassa, tämä tuttu sanoi, että on niin kyllästynyt, että hänen puolisonsa huumeidenkäytöstä aina juorutaan, kun ei hän mitään käytä. Tämä mies sitten kuoli tosi nuorena huumeisiin.

Kyllä mulle valkeni jo toisilla treffeillä ko. henkilön alkoholismi.

Sitä ennen ihmettelin, miten paljon miehen puheet liikkui alkoholissa, eri ryyppyreissuissa ja niissä tapahtuneista muka hauskoista mokista.

Ne toiset treffit hänen kanssaan jäivät viimeisiksi. Niin naivi en ollut, että olisin kuvitellut hänen muuttavan elämäntyyliään vuokseni.

Luin kaikki nämä vastaukset/kommentiert. Siis ne ovat aina MIEHIÄ?? Alkoholiriippuvaisia naisia ei ole? Mistä tämä kertoo??? Ihmetteleekö joku tosissaan vielä nykyään, että perus-suomalaiset miehet eivät naisia kiinnosta???

Kyllä esimerkiksi koksun viihdekäytön ja työstä johtuvan piristeiden (että jaksaa painaa pitkää päivää vuodesta toiseen) käytön, pystyy pitämään kumppanilta piilossa aika pitkään. Alkoholin käyttöä ei niinkään.

Kyllä. Vaimo retkahti juopoksi reilun kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen.

Mistä päihteistä tässä puhutaan? Esim. lääkkeiden väärinkäyttö näkyy aika vähän päälle päin. Samoin jotkut huumeet.

Ei kaikki päihdeongelmaiset kylläkään ole päihdeongelmaisia syntymästään asti. Joillakin se alkaa jo nuorena, toisilla myöhemmin. Ihan yhtä hyvin voi alkaa avioliitonkin aikana, eikä sitä voi mistään ennustaa. 

Ainakin jos ei asu yhdessä pystyy helposti salaamaan kunhan on raha-asiat kunnossa.   

Kyllä se yleensä taitaa olla niin, että ruusunpunaisten linssien läpi katsotaan sitä elämänsä prinssiä tai prinsessaa, eikä nähdä sitä minkä kaikki muut näkevät. Aika harvassa ovat he, jotka hyvin taitavasti pystyvät piilottelemaa ongelmaa. Alkuun varmaan joo mutta kyllä aika usein puolisot tietää ongelman pitkään ennen kuin sen suostuvat itselleen myöntämään. 

Jos tapailuvaiheessa kaikkeen yhdessäoloon liittyy alkoholin käyttö, voi se kumppanin alkoholiongelma tulla yllätyksenä siinä vaiheessa, kun tulee ns. arki eteen, ja pitäisi pystyä olemaan juomatta. Se, jolla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa, on juomatta, mutta toinen jatkaakin juomista, koska ei pysty lopettamaan. Aluksi hän pystyy salaamaan se, mutta ei loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki päihdeongelmaiset kylläkään ole päihdeongelmaisia syntymästään asti. Joillakin se alkaa jo nuorena, toisilla myöhemmin. Ihan yhtä hyvin voi alkaa avioliitonkin aikana, eikä sitä voi mistään ennustaa. 

Eikä se ongelma ainakaan alkoholin kanssa synny yhdessä illassa, vaan vähitellen.

Ensimmäiset 15 vuotta mieheni alkoholinkäyttö oli vähäistä, en voinut etukäteen tietää että jonain päivänä olisin vielä naimisissa alkoholistin kanssa. Käyttönsä vain lisääntyy ja näkyy olemuksessa ja terveydessä, väkivaltainen ei ole.

Äitini väitti. Siihen aikaan mentiin naimisiin ilman vuosikausien avoliittoa, ja ainoa kontakti ennen avioliittoa saattoi olla se hetki, kun oli saatu yhteinen lapsi alulle. Aika moni sinisilmäinen nainen ei todellakaan tiedä, mitä alkoholismi on ja kuvittelee, että se on vaan tässä elämänvaiheessa eikä se sitten enää juo kun ...

Niitäkin on, joille työssäkäynti on peitetoimintaa juomiselle. Ei voi olla alkoholisti, kun käy joka päivä selvin päin töissä. Sitten homma romahtaa, kun jää työttömäksi, eläkkeelle tai muuten pitemmälle vapaalle.

Päihteitä on erilaisia, alkoholin haistaa ja enemmän juotuna myös näkee käytöksestä (puhe sammaltaa, askel horjuu jne.)

Rauhoittava,illalla taas voi näyttää "vain väsyneeltä" ja kohta jo nukahtaa.

Pilvi saa ehkä vähän hihittelemään iloisena/olemaan rento (ja toisin kuin moni luulee, polttaa ei tarvitse, eli käyttöä ei haista)

Juuri se on päihdepolitiikan ongelma, ettei päättäjät (tai tavikset) ymmärrä, että se töitä hyvin tekevä "josta ei ikinä uskoisi!" voi olla käyttäjä, ei sitä näe päälle kun vasta sitten kun käyttö on, enemmän tai vähemmän ONGELMA.

Väittääkö ap siis että kaikki ominaisuudet on jokaisessa valmiiksi? Kukaan ei muutu ikinä millään tavalla?