Voiko joku oikeasti väittää että kumppanista paljastuu päihdeongelma yllättäen?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset 15 vuotta mieheni alkoholinkäyttö oli vähäistä, en voinut etukäteen tietää että jonain päivänä olisin vielä naimisissa alkoholistin kanssa. Käyttönsä vain lisääntyy ja näkyy olemuksessa ja terveydessä, väkivaltainen ei ole.

Täällä toinen vastaava, mies oli kohtuukäyttäjä yhteen mennessämme. Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä ja hänellä on nyt ihan selkeä alkoholiongelma. Ulkopuoliset eivät sitä usko, koska hän on harvoin selkeästi humalassa. Kuitenkin tissuttelee joka ilta ja määrä vain kasvaa, lähiaikoina on ruvennut tyhjentämään yöaikaan myös viinakaappia oluiden juonnin lisäksi. Tiukkaa viinaa siis menee myös, kun olut ei riitä enää. Yrittää peitellä minulta juomisensa määrää, mutta alkoholistiperheen lapsena näen seinienkin lävitse.

Olen kiinnittänyt hänen huomiotaan kuluvan alkoholin määrään ja siihen että hitaasti, mutta varmasti hän tuhoaa terveyttään. Ajoittain hän on viikonkin ilman, mutta kuten "tautiin" kuuluu, ottaa sitten menetetyn ajan takaisin kun jatkaa juomista. Eli puhe ei auta, hän ei ymmärrä itse mihin hänen tiensä vie.

Oma isäni joi itsensä dementikoksi, joten tiedän mistä puhun. Puolet elämästäni pelkäsin hänen puolestaan (että mistä ojasta löytyy) ja toisen puolen hän oli siinä kunnossa laitoksessa, että en pystynyt häntä säännöllisesti tapaamaan. Hänen näkemisensä muistutti traumaattisesta lapsuudestani, kaikista niistä painajaisista missä pelkäsin hänen puolestaan ja suoraan sanoen häpesin asiaa niin paljon, että en pystynyt kohtaamaan näitä kipeitä asioita. Nyt kadun, että en vienyt miestäni koskaan tapaamaan isääni, hän saattaisi tajuta mihin tilaan on itseään juomassa.

Mahdollisuus riippuvuuksiin on meissä kaikissa, toisilla siihen on enemmän taipumusta kuin toisilla. Jotkut addiktoituvat päihteisiin, toiset työhön, seksiin, pornoon, suhteisiin, sokeriin jne. Joillakin riippuvuudet kehittyvät haastavissa elämäntilanteissa, eikä niitä ole voinut etukäteen ennustaa.

Lapsuudenkodin päihdeongelmat herkistävät usein tietynlaisten asioiden havainnointiin, se on varmaankin normaalia eloonjäämisvaistoa. Taustasta riippuen ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia nähdä varoitusmerkkejä. Voisin kuvitella, että jos ei ole elänyt päihdeongelmaisen kanssa, niin niitä valheiden, tekosyiden ja peittelyiden määrää on vaikea uskoa. En suosittele syyllistämään päihdeongelmaisten läheisiä, heillä on tarpeeksi taakkaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos ei asu yhdessä pystyy helposti salaamaan kunhan on raha-asiat kunnossa.   

Tässä muuten yksi syy mikä puoltaa varhaista yhteenmuuttoa. Pakko olla rehellinen, ei voi tuoda vain paraati puolia itsestään esiin. Kiva styylata 20 v erikseen asuen ja todeta sitten esmes että mies on deeku.

Näin vaan ensimmäisellä tapaamisella huomasin, että kaverin uusi poikaystävä on luuseri juoppo. Kaveri taas näki tulevan puolisonsa ja lasten isän. Onneksi eka pahoinpitely tapahtui julkisesti jolloin sivulliset kutsuivat poliisin (itse en ollut paikalla), ja meillä kavereilla oli sitten siinä mahdollisuus taivutella kaveri irti tästä sotkusta kun hänen "unelmiensa täyttymys" istui sellissä.

Sittenkin kaveri selitteli että eihän se nyt niin kamalaa ollut, siinä tapahtui joku erehdys, voihan hän ihan kaverina yhteyttä pitää tähän tyyppiin... Kyllä jotkut ovat vaan tyhmiä. Ei siinä mikään auta. Onneksi tälle kaverille ei ole sattunut toista samanlaista tapausta tielle.