Millaista on saada lapsi vähän vanhemmalla iällä?

Mietin myös, että onko vanhemman vaikea ymmärtää lasta, kun ovat syntyneet niin eri aikoina? Aiheuttaako noin suuri vanhemman ja lapsen ikäero selvästi enemmän konflikteja kuin pienempi ikäero?

Ap

Kukin tylilään ja ajallan. Kanataisi laskea ettei lapsi 15v.pahin murkku ikä ja saman aikaan äippä 48-54 v. Äipällä menopaussi,vaihde vuodet ja lapsella hitonmoinen murrosikä.On kestämistäkoko perhelle molemat!. Miehet on tasaisempia persoona ei paha sada lapsia vaikka 50v vuotiaana.Jos on terve ja pitkä ikäistä sukua on ihan OK!

Ei omakohtaista kokemusta, mutta kaverien perheitä olen seurannut. Yleisesti ottaen näillä perheillä on vähemmän rahahuolia, kun on tehty uraa jo jonkin aikaa. Valittavat myös vähemmän kuin nuoremmat lasten vanhemmat, ehkäpä se elämänkokemus näkyy siinä etteivät jotkut pikkuasiat hetkauta niin paljon. Heillä tuntuu myös olevan ymmärrystä lasten ja nuorten ongelmille enemmän. Tämäkin saattaa olla elämänkokemuksen tuoma juttu, tai sitten vaan sitä, että ovat hyvinkoulutettuja ihmisiä, joita yleensä kiinnostaa maailman meno ja uudet teknologiat.

Olen itse pohtinut aivan samaa, voisin kuvitella että pienellä ikäerolla ja suurella ikäerolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos hankkii lapsia vanhana, niin ehtiikö näkemään esimerkiksi lapsenlapsiaan?

Vaarini hankki uuden puolisonsa kanssa vielä yhden lapsen kun minä olin syntynyt, oli kuulemma ollut minusta niin innoissaan että toivoi tyttölasta (hänellä oli entuudestaan 2 lasta, minun isäni ja tätini, molemmat aikuisia.).

Voin suoraan sanoa, että tuntui kummalliselta leikkiä itseään vuotta nuoremman sedän kanssa lapsena...Mutta mukavat leikit meillä aina oli!

Lapsen saaminen vanhalla iällä on tosi ihanaa. Voi olla samaan aikaa äiti ja mummo omalle lapselle.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne ilot ja murheet olivat lastemme kasvua seuratessa kuitenkin samanlaiset vaikka tuttuni oli lapsen saadessaa 41, minä taas 20.

Tällä hetkellä lapsemme ovat 22-vuotiaita 

Ja sitten taas, minulla on ystävät ( äiti ja tytär)jotka ovat saaneet lapsensa samaan aikaan. Nämä heidän lapsensa ovat aina olleet hyvin läheisiä keskenään ja tehneet esim. työtä yhdessä.

Mutta nämä kokemukseni ovat tietysti vain pisara meressä.

Kurjenpolvi kirjoitti:

Olen itse pohtinut aivan samaa, voisin kuvitella että pienellä ikäerolla ja suurella ikäerolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos hankkii lapsia vanhana, niin ehtiikö näkemään esimerkiksi lapsenlapsiaan?

Nääkin on aina sattumaa. Itse sain lapseni 19-vuotiaana , äitini kuoli 50-vuotiaana muutamaa vuotta myöhemmin. Jos olisin odotellut sinne ns. oikeaan ikään, ei olisi ikinä ehtinyt. 

Sitten taas lapseni ei ehtinyt ikinä tapaamaan isäänsä, joka kuoli raskausaikanani. 

Toki aina suurempi mahdollisuus jos laskeksii todenäkeisyyksiä ehtiä, jos saa lapset nuorempana. Mutta ei kuitenkaan mitään takaa

Vierailija kirjoitti:

Ei omakohtaista kokemusta, mutta kaverien perheitä olen seurannut. Yleisesti ottaen näillä perheillä on vähemmän rahahuolia, kun on tehty uraa jo jonkin aikaa. Valittavat myös vähemmän kuin nuoremmat lasten vanhemmat, ehkäpä se elämänkokemus näkyy siinä etteivät jotkut pikkuasiat hetkauta niin paljon. Heillä tuntuu myös olevan ymmärrystä lasten ja nuorten ongelmille enemmän. Tämäkin saattaa olla elämänkokemuksen tuoma juttu, tai sitten vaan sitä, että ovat hyvinkoulutettuja ihmisiä, joita yleensä kiinnostaa maailman meno ja uudet teknologiat.

Joo, tässä onkin puolia, joita en tullut ajatelleeksi.

Ap

Olin 42 kun lapsemme syntyi ja mies 44. Lapsi on molempien ainokainen ja hyvin toivottu. En minä tiedä miten meidän elämä nuorempien vanhempien elämästä eroaa. Varakkaita ja koulutettuja olemme ja elämä on vakaata. Hyvin olemme kaikki jaksaneet ja lapselta ei ole mitään puuttunut. Toki aina välillä joku erehtyy luulemaan isovanhemmaksi, mutta ei tuo nyt niin maata kaatava asia ole. 

50-vuotias veljeni on tulossa nyt isäksi. Ei siinä ole minun mielestä mitään ihmeellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei omakohtaista kokemusta, mutta kaverien perheitä olen seurannut. Yleisesti ottaen näillä perheillä on vähemmän rahahuolia, kun on tehty uraa jo jonkin aikaa. Valittavat myös vähemmän kuin nuoremmat lasten vanhemmat, ehkäpä se elämänkokemus näkyy siinä etteivät jotkut pikkuasiat hetkauta niin paljon. Heillä tuntuu myös olevan ymmärrystä lasten ja nuorten ongelmille enemmän. Tämäkin saattaa olla elämänkokemuksen tuoma juttu, tai sitten vaan sitä, että ovat hyvinkoulutettuja ihmisiä, joita yleensä kiinnostaa maailman meno ja uudet teknologiat.

Varallisuus tuo mahdollisuuksia myös panostaa kivoihin asioihin lasten kanssa.

Olen 44 ja minulla on 7, 5 ja 2 -vuotiaat lapset. Nuorimman kohdalla huomasin etten enää jaksa valvoa öitä hyvin. Hän siirtyi nopeasti nukkumaan toiseen huoneeseen meidän makuuhuoneesta.

Rahaa ja virat on, ja baareissa juostu kylliksi. Elämä tuntuu hyvältä. En osaa murehtia isovanhemmuutta, sen aika tulee tai ei tule. Kotona on ihanaa ja lapset vaikuttaa tasapainoisilta ja onnellisilta. Heihin panostetaan paljon aikaa ja rahaa.