Saavuttamaton rakkaus
Kertokaa tarinoita mahdottomista ja saavuttamattomista rakkauksista. Miten pääsitte siitä yli? Vai pitääkö sen kanssa vain oppia elämään? Ja kuinka sen kanssa oppii elämään?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä taas se nainen, joka on ihastunut naisterapeuttiinsa?
Ei ole.
Aihe kiinnostaa ihan muista syistä.
Ap
Jos on oikeaa rakkautta, sen pitäisi onnistua. Töpinäksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä taas se nainen, joka on ihastunut naisterapeuttiinsa?
Ei ole.
Aihe kiinnostaa ihan muista syistä.
Ap
Ok. Siinä tapauksessa ihan kiinnostava aihe.
Rakkaus vaatii jo paljon kanssakäymistä, ihastus voi syntyä hetkessä. Eli saavuttamattomassa rakkaudessa ollaan mahdollisesti rikottu jo sääntöjä. Vai mitä olette mieltä?
Reilun 5 vuotta haikailin mahdottoman rakkauden perään. En nähnyt ketään muuta, hänet vain. Lopulta tartuin härkää sarvista, ja kysyin mikä on asian laita. Hänen tunteensa eivät kohdanneet omiani. Noin puoli vuotta myöhemmin en enää uhraa hänelle ajatustakaan.
Ystäväni on rakastunut toiseen mieheen ja mies ystävääni. Heillä oli suhde vaikka varattuja ovatkin, mutta rakastavat edelleen toisiaan vaikka suhde ohi.
Mietin ystävääni kuunnellessa kuinka katkeria heistä mahtaa tulla kun eivät uskalla olla onnellisia vaan kituuttavat onnettomina liitoissaan. Aika surullisia tarinoita tällaiset.
Oma tilanteeni ainakin on niin mahdoton. Ihastuin täysillä yhteen naiseen, jota näen viikoittain useamman kerran. En tiedä onko hän yhdessä miehen kanssa vai ei. Ainakin on ollut. Itsekin olin ja olen ollutkin vain miesten kanssa.
Mahdottomalta tuntuu ihastua yksipuoleisesti naiseen, joka ei varmana ole kiinnostunut naisista. Itsekään en ole ikinä ennen ollut ihastunut naiseen ennen häntä. Pahinta tilanteessa on se, etten ole edes tuntenut tällaista näin vahvaa tunnetta kehenkään muuhun kuin häneen.
Joka kerta päätän, että nyt se vain on ohi. Alan elämään elämääni ilman hänen ajatteluaan. Mutta kun näen hänet seuraavan kerran ja hän hymyilee, niin...
Vierailija kirjoitti:
Reilun 5 vuotta haikailin mahdottoman rakkauden perään. En nähnyt ketään muuta, hänet vain. Lopulta tartuin härkää sarvista, ja kysyin mikä on asian laita. Hänen tunteensa eivät kohdanneet omiani. Noin puoli vuotta myöhemmin en enää uhraa hänelle ajatustakaan.
Rakkauden? Miten suhde oli edennyt rakkaudeksi, jos et edes tiennyt toisen tunteista?
Onko tämä taas se nainen, joka on ihastunut naisterapeuttiinsa?