Äidin masennuksen ja itsemurhapuheiden vaikutukset lapseen

Ei ole lapselle hyväksi, lapsi joutuu ottamaan lohduttajan roolin. Tee lasu ehdottomasti jos tällainen tilanne on tiedossasi.

Jäätävää vitutusta.

Oma äiti oli masentunut ja uhkaili itsemurhalla. Olen ollut masentunut viimeiset 16 vuotta. Lisäksi on muita vakavia mielenterveydenhäiriöitä ja oli paha päihderiippuvuus.

Tsukin pieni lapsi edes ymmärtää mitä itsemurha tarkoittaa. Ei itsemurhaa hautova aina kerro siitä suureen ääneen, varsinkaan lapsilleen.

Lapsella on suuri riski masentua itsekin. Ja masentunut äiti/vanhempi ei lapselle hae apua, kun ei edes huomaa lapsensa hätää. Eli riskit on suuret.

Mun äiti oli masentunut ja välillä se uhosi jättää meidät kaikki ja vihjaili just et kuolema ois parempi vaihtoehto kun hänen paska elämänsä. Saimme henkisesti ja fyysisesti turpaan, pahempaa se henkinen puoli: jatkuva pelko, uhkailu, haukkuminen, ilkeys.

Mä sairastuin eka masennukseen, yritin tappaa itseni tosi nuorena. Sitten anoreksiaan ja sen jälkeen bulimiaan. Sitten aloin käyttää päihteitä.

Nyt vuosien jälkeen olen vasta ihan ok. On korkeakoulututkinto ja työ, oma asunto ja perhe.

Annin äidille jo tavallaan anteeksi koska se viha vain söi mua itseäni.

Kokemusta on. Olin epämääräisesti ahdistunut ja varmaan masentunutkin ajoittain jo lapsena, pelkäsin hirveästi äidin menettämistä ja olin yliherkkä aistimaan hänen tunnetilojaan. Epämääräinen turvattomuus on jatkunut aikuisuuteen saakka. En osaa selittää sitä. Olen elämässä sinänsä ihan hyvin pärjännyt, mutta henkisesti haavoilla ja mm. elämänkriisit syöksevät helposti raiteiltaan.