"Kyllä säkin sen vielä tulet kokemaan kun saat lapsia!"

Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

He haluavat vahingon kiertämään. He eivät kestä onneasi.

Mutta mistä he sen ovat päähänsä saaneet että minä olen onnellinen? Minä siis olen, mutta en sitä omasta mielestäni hiero kenenkään naamaan.

Ap

Omilla työkavereilla lapset tuntuu olevan ainoa aihe josta haluavat puhua työasioiden lisäksi. Samoja kysymyksiä kysytään minulta, 15 vuotta naimisissa olleelta velalta. Voihan ihmisyys kun ei jaksaisi heidän juttuja, vaikka välillä naurattaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.

Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.

Ap

Kyllä sanoisin tuosta heille, mutta moni heidänkaltainen ei silti ymmärrä kun pitävät velana olemista niin normista poikkeavana, ettei sen käsittäminen jotenkin mahdu heidän maailmaansa. Ja siis sanon tämän hyvällä, he eivät aidosti ymmärrä meidän elintapaamme. Mutta varsinkin kun tuo kysely on jatkuvaa niin hermothan siinä menee! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.

Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.

Ap

Nyt on kyllä niin herkkiä tunteita loukattu.

Kai muistit blokata whats upin? Ja lopettaa puhumisen heille? Ja katsella tuimaan sävyyn?

Ja tietenkin ajatella ensin kaikkea pahaa heistä ja heidän motiiveistaan? Tietenkin he ovat pahoja ihmisiä, joiden tarkoitus on tehdä elämästäsi mahdollisimman inhottavaa. Saada sinut kierimään tuskassa. Pilkata valintojasi. Nauraa sinulle. He puhuvat ja kysyvät sinulta asioista, koska toivovat ja tahtovat vain pahaa sinulle.

Vaihda työpaikkaa, koska ympärilläsi on vain pahantahtoisia käärmeitä, jotka ovat etsimissä jokaista tilaisuutta loukata sinua. Ota yhteyttä esimiehiin ja kosta kunnolla. Loukkaa heitä kuten sinulle on tehty. Anna takaisin kymmenkertaisesti. Sen he todellakin ansaitsevat. Kehtaavat kysyä sinulta lapsista. Kehtaavat ottaa edes aiheen esille. Tee heidän lastensa vanhemmista työttömiä. Tee heille kunnon surkea viikonloppu, kun esimiehesi ovat heitä puhutelleet.

Ja seuraavan kerran kun ottavat aiheen esille sano, ettei heidän pidä olla kiinnostuneita sinusta ja antaa sinun olla yksin ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä oikeita kysymyksiä.

Vaihda työpaikkaa sellaiseen, joissa muita ei todellakaan kiinnosta mikään sinussa. Jossa ei mahdollisesti edes tervehditä. Ei tarvitse miettiä, jos joku kysyy niitä näitä tai näitä varmaan jo satoja vuosia tehtyjä samoja kysymyksiä lapsista.

Me ollaan oltu mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä joista 15 naimisissa. Ollaan molemmat veloja ja mies on katkaissut piuhat ettei varmasti tule lapsia.

Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiin tai ainakin luulin niin. Kun mentiin naimisiin, anoppi oli sanomut sukulaisille, että ei tahdo tulla näin nuorena vielä mummoksi. Jossain vaiheessa hänen mielensä muuttui ja alkoi kyselemään lapsien perään. Silloin sanottiin, että ei aiota koskaan tehdä lapsia. Tämä oli ok ja monta vuotta menikin ihan hyvin, kunnes tänä keväänä sanoi minulle päin naamaa että toivoisi että meille tulisi ero ja että mies saisi vielä lapsia jonkun toisen naisen kanssa. Oli tehnyt silloin testamentin jossa määräsi että hänen omaisuuden tulisi mennä mieheni tuleville rintaperillisille..

Eipä siinä, en ole millään lailla ollut perintöä kärkkymässä, mutta siinä meni asianajajan kulut hukkaan kun mieheltä on joka tapauksessa piuhat poikki eikä perillisiä ole tulossa... Tuon kommentin jälkeen että meidän pitäisi erota, on välit anoppiin viilentyneet myös miehelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi asiatonta. Siitä pitäisi melkein tehdä HR asia, jos jonkun lisääntymisiä kytätään työpaikalla.

Asiattomalta se todella tuntuukin. Mutta ennen yhteydenottoa HR:ään voisin kyllä itse avata suuni ja lakata teeskentelemästä että se ei ole asiatonta.

Ap

Nyt on kyllä niin herkkiä tunteita loukattu.

Kai muistit blokata whats upin? Ja lopettaa puhumisen heille? Ja katsella tuimaan sävyyn?

Ja tietenkin ajatella ensin kaikkea pahaa heistä ja heidän motiiveistaan? Tietenkin he ovat pahoja ihmisiä, joiden tarkoitus on tehdä elämästäsi mahdollisimman inhottavaa. Saada sinut kierimään tuskassa. Pilkata valintojasi. Nauraa sinulle. He puhuvat ja kysyvät sinulta asioista, koska toivovat ja tahtovat vain pahaa sinulle.

Vaihda työpaikkaa, koska ympärilläsi on vain pahantahtoisia käärmeitä, jotka ovat etsimissä jokaista tilaisuutta loukata sinua. Ota yhteyttä esimiehiin ja kosta kunnolla. Loukkaa heitä kuten sinulle on tehty. Anna takaisin kymmenkertaisesti. Sen he todellakin ansaitsevat. Kehtaavat kysyä sinulta lapsista. Kehtaavat ottaa edes aiheen esille. Tee heidän lastensa vanhemmista työttömiä. Tee heille kunnon surkea viikonloppu, kun esimiehesi ovat heitä puhutelleet.

Ja seuraavan kerran kun ottavat aiheen esille sano, ettei heidän pidä olla kiinnostuneita sinusta ja antaa sinun olla yksin ja vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä oikeita kysymyksiä.

Kappas, ettei vain olisi toinen ap:n työkavereista eksynyt linjoille.

Jatkuva toisen henkilökohtaisiin valintoihin puuttuminen ja niistä ilkeily on pahantahtoista käytöstä eikä sitä voi perustella millään uteliaisuudella tai kiinnostuksella toista kohtaan. Miksi muuten on usein niin, että ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida ja kritisoida niitä henkilökohtaisimpia asioita? Harva töksäyttelee törkeästi vaikkapa työkaverin sisäkengistä mutta lapsettomuutta, sinkkuutta ym. asioita on monen mielestä ihan ok rääppiä.

Tässä syy siihen, miksi niin moni ei halua kertoa työpaikalla itsestään mitään. Työkaverin yksityiselämään ei osata suhtautua asiallisesti varsinkaan silloin, jos elämäntilanne ja -valinnat poikkeavat valtavirrasta. Aina löytyy joku tai joitakuita, joiden mielestä on hyväksyttävää ruveta päällepäsmäröimään toisen elämää ja jatkuvasti kiusaamaan ja ahdistelemaan tätä asian tiimoilta. Aikuismaisen avaramielinen kokemusten ja näkemysten vaihto ei yksinkertaisesti suju suurelta osalta.

Ei todellakaan kuulu työpaikalle tuollainen henkilökohtaisista asioista kyseleminen. 

no, kun kattoo tuota perhetragediaa niin onko menty tupin jölkeen heti jynssäämään, ja sitten mietitty mitäs helv. nyt?

kun pentu jankutaa perheen ulkopuoliselle jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda työpaikkaa sellaiseen, joissa muita ei todellakaan kiinnosta mikään sinussa. Jossa ei mahdollisesti edes tervehditä. Ei tarvitse miettiä, jos joku kysyy niitä näitä tai näitä varmaan jo satoja vuosia tehtyjä samoja kysymyksiä lapsista.

On eri asia kysyä onko lapsia suunnitelmissa, kuin kieltävistä vastauksista huolimatta jauhaa säännöllisesti siitä, miten niitä lapsia pian tulee.

Tosin en kyllä itse kysyisi keneltäkään edes ensimmäisellä tavalla, koska siinä voi tietämättään osua tosi arkaan aiheeseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä joista 15 naimisissa. Ollaan molemmat veloja ja mies on katkaissut piuhat ettei varmasti tule lapsia.

Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiin tai ainakin luulin niin. Kun mentiin naimisiin, anoppi oli sanomut sukulaisille, että ei tahdo tulla näin nuorena vielä mummoksi. Jossain vaiheessa hänen mielensä muuttui ja alkoi kyselemään lapsien perään. Silloin sanottiin, että ei aiota koskaan tehdä lapsia. Tämä oli ok ja monta vuotta menikin ihan hyvin, kunnes tänä keväänä sanoi minulle päin naamaa että toivoisi että meille tulisi ero ja että mies saisi vielä lapsia jonkun toisen naisen kanssa. Oli tehnyt silloin testamentin jossa määräsi että hänen omaisuuden tulisi mennä mieheni tuleville rintaperillisille..

Eipä siinä, en ole millään lailla ollut perintöä kärkkymässä, mutta siinä meni asianajajan kulut hukkaan kun mieheltä on joka tapauksessa piuhat poikki eikä perillisiä ole tulossa... Tuon kommentin jälkeen että meidän pitäisi erota, on välit anoppiin viilentyneet myös miehelläni.

Tähän ilmiöön olen törmännyt itsekin. Mieheni haluaa lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin, mutta useampaan otteeseen on pari lähipiirin jäsentä antanut ymmärtää että minä olen se joka estää miehen perhehaaveet.

En olisi tuollaisen anopin kanssa missään tekemisissä. Tsemppiä.

Ap

Sano että olisit huono äiti ja todennäköisesti tappaisit vauvan synnytysmasennuksen takia. Jos toi ei tuki suita, niin ei sitten mikään.

Mä oon ongelmissa kun mulla on yksi lapsi. Voin sanoa että tämä on vielä kovempi paikka toisten ymmärtää ja hyväksyä. Jatkuva utelu että koska toinen, kyllähän teidän Nico-Jessica sisaruksen tarvitsee jne. Hirveä painostus ja syyllistäminen jatkuvasti. Yhden olen toivonut ja yhden olen (olemme) saanut. Näin on enemmän kuin hyvä. Sen päätämme vain ja ainoastaan minä ja mieheni eikä tätä asiaa kuulu muiden murehtia.

Mistä ihmeestä näitä tyyppejä löytyy? Ei ketään voi kiinnostaa toisten lisääntyminen noin paljoa. Ohimennen voi kysyä, että onko lapsia mutta kielteisen vastauksen ei pitäisi johtaa kuin korkeintaan jatkokysymyksen, että onko sulla sitten kissaa tai koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Sano että olisit huono äiti ja todennäköisesti tappaisit vauvan synnytysmasennuksen takia. Jos toi ei tuki suita, niin ei sitten mikään.

:D :D No en sano.

En ole mikään vauvanmurhaaja enkä näe syytä valehdella asiasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He haluavat vahingon kiertämään. He eivät kestä onneasi.

Mutta mistä he sen ovat päähänsä saaneet että minä olen onnellinen? Minä siis olen, mutta en sitä omasta mielestäni hiero kenenkään naamaan.

Ap

He tietävät sen, koska perheellisinä he ovat olleet myös lapsettomia ja tietävät, että lapsettomana on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ongelmissa kun mulla on yksi lapsi. Voin sanoa että tämä on vielä kovempi paikka toisten ymmärtää ja hyväksyä. Jatkuva utelu että koska toinen, kyllähän teidän Nico-Jessica sisaruksen tarvitsee jne. Hirveä painostus ja syyllistäminen jatkuvasti. Yhden olen toivonut ja yhden olen (olemme) saanut. Näin on enemmän kuin hyvä. Sen päätämme vain ja ainoastaan minä ja mieheni eikä tätä asiaa kuulu muiden murehtia.

Vielä pimeämpää.

Mä en yksinkertaisesti saa otetta siitä, miksi jotain työkaveria tms. kiinnostaa tipan vertaa toisen lapsien lukumäärä tai lapsettomuus. Sen vielä tajuan että omat vanhemmat saattavat kaivata lapsenlapsia, mutta muuten toisten lisääntymiset ja lisääntymättä jättämiset luulisi olevan yhdentekeviä asioita ulkopuolisille.

Vaan eivätpä ole.

Ap