Lue keskustelun säännöt.
Oman kuoleman aavistaminen
25.11.2021 |
Tästä ei varmaan tarvitsisi kirjoittaa mutta kirjoitan silti.
Olen pitkään voinut fyysisesti huonosti mutta ihan viime viikkojen aikana olen tuntenut, että lähtö on lähellä ja olen ollut alakuloinen.
En ole sitä miettinyt tai antanut ajatuksilleni juuri painoarvoa mutta ollut heikko olo ja tässä olen katsellut rauhakseltaan paranenko.
Muutama yö sitten koin olevani lähellä kuolemaa. Minulle tuli kohtaus jota en ole koskaan aikaisemmin saanut, sairauskohtaus.
Siinä unen sekaisessa tilassa puhuin jollekin ja sanoin, etten minä voi vielä tulla vaan vasta kun olen saanut annettua lahjan perheenjäsenelleni. Rukoilin ja hetken olin hereillä, jotta keho rauhoittuisi ja kohtaus menisi ohi. Sitten nukahdin uudestaan.
No olo on ollut surullinen ja tavallaan myös helpottunut. Keho voi huonosti ja olen erittäin väsynyt mutta tuntuu, että lähellä ollaan. En tiedä...ehkä olen vain liian väsynyt tähän sairasteluun. Tuntuu oudolta, en osaa selittää.
Onko joku kokenut vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (31)
On vain kokemusta masentuneena siitä, että loppu on lähellä. Toisaalta se voi olla osa henkistä uudistumista, vanha minä "kuolee".
Joka tapauksessa, älä pelkää rakas ihminen, kaikki on hyvin kuoleman jälkeenkin. Sielu on ikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me aikanaan täältä poistumme vaikkei se varmaankaan lohduta, kuolema on kumminkin luonnollinen asia.Uskon että pääset taivaaseen aikanasi. Voimia.
Ne jotka kuulkaa vanhingoittaa luterilaisia katolisia anglikaaneja jne kristittyjä saa kuolemansa jälkeen myllynkiven kaulaansa . Voitteko kuvitella niiden kohtaloa kauheampaa ???? Vahingoittanut Jeesuksen omia mikä kohtalo !
Kristitty se oikea elää aina jopa kuollessaan . Kristitty elää kokoajan . Me saamme elää koska Kristus elää ne vääriä oppeja teillä .
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me aikanaan täältä poistumme vaikkei se varmaankaan lohduta, kuolema on kumminkin luonnollinen asia.Uskon että pääset taivaaseen aikanasi. Voimia.
En oikeastaan usko Jumalaan tai Taivaaseen. Siltikään en voi sulkea niitä vaihtoehtoja pois. Siksipä joskus tuumin mitä kysyisin Jumalalta. Yksi kysymys olisi "miksi kärsin niin paljon?". Mutta ei olisi yllättävää vaikka juuri Jumala kysyisi Taivaan porteilla "miksi olet kärsinyt niin paljon?" haluten kuulla siihen vastauksen. Osin tästä syystä olen jo pitkään miettinyt miksi tosiaan kärsin niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo enää edes aavistamista, jos on väsynyt ja sairas? Lähinnä 1+1.
Eri asia on kun ihan (nähtävästi ja tunnettavasti) terve ihminen aavistaa lähtönsä. En tiedä kuinka yleistä sellainen on.
Ehkä joku jo edesmennyt läheisesi tuli sinua jo hakemaan tai valmistelemaan sinua lähtöön. Sinulla saattoi olla kuolemanrajakokemus (nde) oletko lukenut niistä?
Kannattaa lukea, niin tiedät ettei kuolema ole loppu eikä pelottava. Päinvastoin silloin pääset parempaan paikkaan ja rakkauden olotilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä paremmin pystyt antautumaan "kuolemalle", sitä helpompi on lähtösi hengen maailmaan. Siellä sinua odottaa ilo ja rakkaus. Hyvää matkaa rakas ihminen. ♥️🙏
Jos susta tuntuu että olet saanut jonkun sairauskohtauksen ja olet muutoinkin sairas, kannattaisikohan hakeutua lääkäriin tutkittavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuka tai mikä se oli. Näin unta ja keskustelin, sanoin myös topakasti, että minä lähden sitten vain Jumalan matkaan ja kerroin myös tuosta tarpeestani saada tehdä lahja loppuun ja antaa se hänelle. Sen enempää en siitä oikein muista.
Ei se ollut pahakaan mutta olin epäluuloinen aikomuksiaan kohtaan ja sitten heräsin siihen keholliseen kohtaukseen., odotin ja nukahdin taas.
Kiitos kauniista viesteistä kävi miten kävi ja hyvää toivon takaisin.
Ap
Ainakin ne ihimset joita tunteneet ovat oman kuolemansa aavistaneet tai tiedostaneet lähtö laskenta on alkanut.Tehnyt rauhan kaikien kanssa ja nimenoman niiden ihmisten kanssa ,joiden kanssa on ollut toraa.Kovin paikkani oli kun rakas ystäväni joitain vuosia sitten lähti sairaala. Edelinen ilta pyysi minut hänen kotiin.Otti ison kassin esille,Pyysi minut makuuhuoneesen ja avaa liinavatekaapin oven kuin muiden kapien ovet. . Sieltä valittin hänelle kasiin arkku vaateet,lakanat ymm.Jotenkin se oli niin rauhaa täysi oleva hetki kun viikkasin vaateet ison kassin hänelle valmiiksi vaateteet arkun puettavaksi. Kosketti mutta siinä oli rauha!Niinpä hän todella ei palanut kotiin,kuoli sairaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaa pelkäävä ihminen voi saada ahdistuskohtauksia jotka ovat toiminnallisia sairauskohtauksia.
Millainen kohtauksesi oli?
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me aikanaan täältä poistumme vaikkei se varmaankaan lohduta, kuolema on kumminkin luonnollinen asia.Uskon että pääset taivaaseen aikanasi. Voimia.
En oikeastaan usko Jumalaan tai Taivaaseen. Siltikään en voi sulkea niitä vaihtoehtoja pois. Siksipä joskus tuumin mitä kysyisin Jumalalta. Yksi kysymys olisi "miksi kärsin niin paljon?". Mutta ei olisi yllättävää vaikka juuri Jumala kysyisi Taivaan porteilla "miksi olet kärsinyt niin paljon?" haluten kuulla siihen vastauksen. Osin tästä syystä olen jo pitkään miettinyt miksi tosiaan kärsin niin paljon.
Ymmärrät kärsimyksen, jos tutustut itämaiseen filosofiaan. Esim buddhalaisuudessa tämäonaivankeskeinenosaopetuksia. Sen myötä voi ymmärtää kärsimyksen mekaniikan ja myös miten vapautua siitä.
Täällä on vähän ärsyttäviä kommentteja. Siis siitä, että pitäisi vain iloita siitä kun pääsee pois. Veikkaan, etteivät nämä ihmiset itse ole käyneet kuoleman rajalla.
Mutta kiinnostaisi kyllä tuo kokemuksesi. Millainen sairauskohtaus sinulla oli? Saitko siihen myöhemmin jotain hoitoa? Ja osaatko sanoa yhtään, kenelle oikein puhuit tuolloin ennen heräämistäsi?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vähän ärsyttäviä kommentteja. Siis siitä, että pitäisi vain iloita siitä kun pääsee pois. Veikkaan, etteivät nämä ihmiset itse ole käyneet kuoleman rajalla.
Mutta kiinnostaisi kyllä tuo kokemuksesi. Millainen sairauskohtaus sinulla oli? Saitko siihen myöhemmin jotain hoitoa? Ja osaatko sanoa yhtään, kenelle oikein puhuit tuolloin ennen heräämistäsi?
Nyt luin ap:n kommentin jossa kertoi, ettei tiedä kuka tai mikä oli se jolle puhui.
Jos olet ollut pitkään alakuloinen ja on ollut terveyshuolia, niin ne voisivat hyvinkin alitajuisesti manifestoitua tuollaisina aavistuksina.
Koita nyt vain pitää itsestäsi huolta parhaasi mukaan. Kuolema tulee ennen pitkää meistä kaikille, eikä kukaan tiedä siitä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me aikanaan täältä poistumme vaikkei se varmaankaan lohduta, kuolema on kumminkin luonnollinen asia.Uskon että pääset taivaaseen aikanasi. Voimia.
En oikeastaan usko Jumalaan tai Taivaaseen. Siltikään en voi sulkea niitä vaihtoehtoja pois. Siksipä joskus tuumin mitä kysyisin Jumalalta. Yksi kysymys olisi "miksi kärsin niin paljon?". Mutta ei olisi yllättävää vaikka juuri Jumala kysyisi Taivaan porteilla "miksi olet kärsinyt niin paljon?" haluten kuulla siihen vastauksen. Osin tästä syystä olen jo pitkään miettinyt miksi tosiaan kärsin niin paljon.
Ymmärrät kärsimyksen, jos tutustut itämaiseen filosofiaan. Esim buddhalaisuudessa tämäonaivankeskeinenosaopetuksia. Sen myötä voi ymmärtää kärsimyksen mekaniikan ja myös miten vapautua siitä.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Lisäisin vielä, että Jumala tietää jo miksi kärsit, ei sitä sinulta kysytä. Kärsimyksistä vapautuminen on osa henkistä kasvua, se on yksi aihe jota opettelemme täällä ihmisinä ollessamme.
T. Sama
Niin siis olin unessa kun "puhuin jollekin" ja heräsin sairauskohtaukseen. Sitä kesti tunnin ennen kuin nukahdin uudestaan.
Ap