Olen huolissani 76v isästä, on päivät pitkät yksin kotona, pelaa pasianssia, täyttää sudokuja/ristikoita, värittää aikuisten värityskirjoja, on ylipainoinen, eikä juuri liiku
Liikkunnan määrä on yleensä se, että on hakee postit ja kävelee juoksumatolla (hitaimmalla vaihteella) 20 min päivässä ja pari kertaa viikossa käy lähikaupassa. Matka n. 400m. Sen jälkeen katselee luontodokumentteja ja silittelee kissaa keinutuolissa. Vielä vuosi sitten kävimme yhdessä 2km lenkeillä. Nyt ei enää jaksa. Paino on jo ylipainon puolella 177cm/92kg. Lääkäri ei löytänyt mitään muuta vikaa paitsi korkea verenpaine ja vatsahaava. Äiti kuoli n. vuosi sitten. Ennen sitä oli vielä ikäänsä nähden aktiivinen. Onko minulla aihetta huoleen?
Kommentit (20)
Jos on noinkin virkeä puolison (olivatko yhdessä?) menehtymisen jälkeen, en näkisi syytä huoleen. Tiedän pari-kolmekymppisiä, jotka elävät huomattavasti laiskempaa elämää. Kaljaa ja tupakkaa menee, kämpät ovat lääviä, ruoka on jotain mäkkärimoskaa.
Mun isäni on samankaltainen kuin sun ap. Ei ole ylipainoinen ja liikkuu jonkin verran, 86v, mutta on erakkoluonteinen. Tykkää olla yksin.
Eipähän ainakaan pelaa tietokoneella nettipelejä päivät pitkät, toisin kuin eräät toiset.
Mun isä meni uudestaan naimisiin 81-vuotiaana.
Mun korviin kuulostaa kyllä aika virkeältä. Ristikot, sudokut, värityskirjat! Ja 20 min joka päivä kuntomatolla. Ei huono. Vähän useammin voisi kyllä käydä ulkona.
Kuulostaa oikein tyytyväiseltä elämäänsä, sudokuja täyttävä ja kissaa keinutuolissa silittelevä vanha isä. Mitä sinun mielestäsi tuossa iässä pitäisi enää tehdä? Juosta täydellä vaihteella matolla vai katsoa jotain tusinaroskaa luonto-ohjelmien sijaan?
Ulkoilla tosin voisi enemmän, mutta jos ei jaksa niin minkäs teet. Sudokut, ristikot yms. virkistävät muistia ja ehkäisevät muistisairauksia, mikäli lääkäreitä on uskominen.
Isäsi on menettänyt elämänkumppanin, anna suruajalle rauha. Hän kuulostaa olevan aktiivinen ihminen elämäntilanteeseen nähden. Sinulla ei ole oikeutta puuttua isäsi elämään.
Eihän se ylipaino terveellistä ole mutta eikö tuossa iässä voi jo ottaa rennommin jos itse on tyytyväinen tilanteeseen. Tottakai terveelliset elämäntavat voisivat tuoda lisävuosia mutta jotenkin tuntuu että ennemmin eläisi mukavasti seuraavat 10 vuotta kuin 20 tekemällä epämukavia asioita.
Ukkini kuoli 95-vuotiaana. Viimeiset 6 vuotta eli hoitokodissa. Arki oli oikeastaan pelkkää makaamista kun ei oikein muuhun jaksanut ja pystynyt. Viimeiset vuodet sairasteli ja syöpä vei todella huonoon kuntoon. 85-vuotissynttäreillä oli vielä virkeä ja eleli kotonaan ja sanoi että hän olisi ihan valmis jo lähtemään. Ehkä sanoi sen huumorimielessä mutta uskon että siinä oli jotain totuuttakin. Olisi halunnut kuolla kotonaan ja levollisesti.
En ota kantaa nimenomaan isäsi tilaan, mutta noin yleisesti: Kunnan sosiaali/terveystoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen, jos on huolissaan ikäihmisen voinnista. He sitten tekevät ns palvelutarpeen arvioinnin. Joskus esim. masennus jää muilla lääkärikäynneillä huomaamatta, ellei asianomainen itse ota sitä puheeksi.
Hei, enimmäkseen vaikuttaa hyvältä ja kiva että kissakin on :) Ylipaino voi aiheuttaa kipua mikä vähentää halua liikkua. Voi jopa pelätä kaatumista nyt kun on liukasta. Kaipaa varmasti puolisoa. Voisitteko toisinaan käydä yhdessä kaupassa ja laittaa ruokaa, vaikka kerran viikossa? Jos on lapsenlapsia, tulisiko vaikka puistoon ihan katselemaan lasten leikkejä, antamaan keinussa vauhtia tai muuta kevyttä?
Mulla on 30 vuotta nuorempi puoliso samoissa mitoissa, pari kiloa enemmänkin, ja alkaa oikeasti tuskastuttaa kun hänenkin liikkuminen on olematonta. Eilen söi lämpimän lounaan ja päivällisen ja silti illalla veti 8 (!) leipää. Ei oikeasti ymmärrä olevansa paksu, vitsailee vain. Lääkärit määräävät vuosi toisen jälkeen hänelle lisää lääkkeitä ja fysioterapiaa, eivät sano suoraan että pitäisi liikkua enemmän.
Itse ole juossut 2 vuotta kipujen takia lääkäriltä toiselle saamassa haukkuja kun en jumppaa ja venyttele tarpeeksi tai ole esimerkkinä lapselle liikunnassa. Kävelen ja pyöräilen useita kymmeniä kilometrejä viikossa, masennuksesta (psykiatrin diagnoosi) huolimatta. Olen alipainoinen. Puolisokin sanoi että voisin mennä vaikka kahvakuulaan jotta piristyisin ja vahvistuisin. Onneksi (!) terveyskeskuksen nuori naislääkäri lähetti kuvauksiin ja sain lähetteen erikoislääkärille joka totesi reuman. Tiedän että sairaus on pysyvä ja voi olla vakavakin mutta silti diagnoosi oli helpotus.
Vastaus meni vähän ohi mutta oli pakko avautua. Kaikkea hyvää sinulle, isälle ja kissalle :)
Positiivista, että on järkevää tekemistä, ettei pelkästään tv:tä katsele.
Vierailija kirjoitti:
Eipähän ainakaan pelaa tietokoneella nettipelejä päivät pitkät, toisin kuin eräät toiset.
Mitä pahaa tietokoneella pelaamisessa on?
Mun samanikäinen isä ryyppäilee ja kaatuilee ja joutuu kapakkakähinöihin. Merkkejä alkoholidementiastakin on. On sosiaalipalveluiden piirissä, silti oon huolissani. Sun isän elämä on sentään turvallista ja tasaista. Ehkä tykkäis lähteä vaikka sun kanssa tuulettumaan leffaan, lätkämatsiin,museoon?
Kuulostaa aivan normaalilta tuon ikäisen ihmisen elämältä. Useimmat ei enää edes kaipaa tai halua muuta. Tuo ylipainokin on sen verran vähäistä, ettei siitä pidä tuossa iässä alkaa stressaamaan. Jossain vaiheessa kun vanha ihminen alkaa laihtua ruokahalun vähentyessä.
Eli ei mitään syytä huoleen aktiivisuuden tms takia. Ainoastaan jos hän vaikuttaisi hyvin surulliselta ja masentuneelta tms, mutta mitään sellaista et ainakaaan viestissä kerro.
Kyllä kuulostaa hyvälle aivotoimintaa on,kehittävääkin.Liikuntaa on.Vanhana jaksa kivut kaikki toimintakyky heikkenee.Suruaika huomioi se..Vie isälle sudukoja,ristikoita,lehtiä,kirjoja.Musiikkia.Keväällä yhteisiä ulkoiluja ,eväiden kahvin kera Nyt liukasta,kaatumisvaara.Kuka tuolla pystys pysyy jalat lähti alta seisoessakin jo.Palapelitkin kivoja,tekee niitä kun jaksaa menköön vaikka vuosia..jos näkö hyvä ne kivoja ajanvietteitä.Nukkuakkin kannattaa .Suruaika jokaisella erilainen..joku kaipaa seuraa joku ei.Kysy isä onko hyvä käyn usein sinua katsomassa?jos empii sano haluatko omaa rauhaa?puolison,läheisen menetys maailman kauheimpia asioita..toipuminen joskus vaikeaa
Korona pelottaa vanhempia ihmisiä ja eivät uskalla välttämättä edes liikkuu, voisit pyytää välillä pienelle kävelylle, pitäkää turvaväliä reilusti.
Ei todellakaan syytä huoleen. Päin vastoin, aktiivinen seniori, jolla on elämässään sisältöä ja virikettä. Suhteellisen terve eikä kohtuuttoman ylipainoinen. Päänuppi leikkaa, kun sudokut kiinnostavat. Yksin viihtyminen ei kaikilla tarkoita yksinäisyyttä.