Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus yksin
21.11.2021 |
Onko täällä ketään kuka ollut alusta asti raskaana yksin? Miten teillä on elämä mennyt?
Olen ilmeisesti raskaana ja olen juuri eronnut haitallisesta suhteesta. Aborttia en pystyisi tekemään, olen jo kerran tehnyt ja olen luvannut itselleni, että toista ei tule vaikka mikä olisi.
Nyt mietityttää tulevaisuus miten pärjään lapsen kanssa yksin koska tämän miehen kanssa yhdessäolo ei ole vaihtoehto. En enää halua saada mieheltä turpiini tai pelätä.
Kommentit (7)
https://areena.yle.fi/1-50981306?utm_medium=social&utm_campaign=areena-…
Yksin tehty lapsi Yle Areenan audiossa. Tilanteeseen on tukea tarjolla myös yhteiskunnalta. Väkivaltaiseen suhteeseen ei tule jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kaksi lasta yksin. Molemmilla on eri isä. Esikoisen isä ei ollut koskaan kiinnostunut lapsestaan eikä yrityksistäni huolimatta halunnut olla missään tekemisissä lapsen ja mun kanssa. Kuopuksen isä oli ulkomaalainen ja kuoli tapaturmaisesti, kun olin 11 viikolla raskaana - tai oikeastaan en silloin edes tiennyt olevani raskaana. Ikäeroa lapsilla 4 vuotta.
Työlästä ja raskasta oli pikkulapsiaikana, mutta muuten ei sen kummempaa kuin kahden vanhemman perheissä. Henkinen yksinäisyys ja taloudellinen niukkuus oli kuormittavinta.
Nyt lapset jo nuoria aikuisia jotka opiskelee muualla. Kouluttauduin itse uudelle alalle kun esikoinen meni yläkouluun ja sain heti valmistuttuani erittäin hyvän työn. Se poisti talouspulmia. Reippaita nuoria ja molemmat tietää isiensä taustan. Toisten isovanhempien puuttumista olen surrut ja aikoinani yritin pitkään pitää yhteyttä, mutta käytännön syistä se ei onnistunut.
Jahah, taas yksi lapsi lisää jolla tilastollisesti huomattavasti suurempi todennäköisyys ratketa huumeisiin ja syyllistyä rikoksiin kuin ehjissä perheissä kasvaneilla lapsilla.
Sääli lapsi parkaa. Itsekkyytesi menee jopa lapsen edun edelle.
Sain esikoisen yksin, biologinen isä ei ole lasta koskaan halunnut nähdäkään. Olin kuitenkin onnellinen lapsesta ja vaikka vauvavuosi oli todella rankka, oli se elämäni onnellisinta aikaa. Tukiverkkoja ei ollut oikeastaan lainkaan, hoidin lapsen täysin yksin, eli omaa aikaa ei ollut ollenkaan. Mutta jotenkin vain jaksoin. Kun esikoinen oli taapero, tapasin miehen ihan sattumalta, lapsen kanssa ulkoillen, eihän sitä omaa aikaa siis ollut. Nyt ollaan oltu yhdessä jo seitsemän vuotta, naimisissa noista viisi ja esikoisen lisäksi meillä on kaksi yhteistä lasta. Elämä lähti siis sujumaan omalla painollaan, miestä en enää tuossa vaiheessa ajatellut etsiväni, mutta niinpäs se tuli ihan sattumalta kuvioihin ja elämä on tasaista ja onnellista. Silti pidän sitä esikoisen vauva vuotta elämäni onnellisimpana aikana, olin niin onnellinen äitiydestäni ja ihanasta vauvastani, meidän maailmaan kuuluimme vain me, eikä ketään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jahah, taas yksi lapsi lisää jolla tilastollisesti huomattavasti suurempi todennäköisyys ratketa huumeisiin ja syyllistyä rikoksiin kuin ehjissä perheissä kasvaneilla lapsilla.
Sääli lapsi parkaa. Itsekkyytesi menee jopa lapsen edun edelle.
Harvinaisen ilkeä kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Etsi tukiryhmiä! Eihän se helppoa ole olla raskaana yksin, mutta mahdollista!
Alue: Aihe vapaa
Voi siinä pärjäät kyllä!
Aina ei ole helppoa, mutta kaikkea ei tarvitse hoitaa kerralla.
Terveisin isättömän äiti