Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka ei herätä mitään suurempia tunteita, mutta hänen seurassaan on mukava olla?
21.11.2021 |
Olen ollut sinkkuna jo 6 vuotta, enkä ole päässyt suhteeseen niiden oikeasti kiinnostavien naisten kanssa...pelkään että jään pian täysin ilman perhettä, kun ikääkin minulla on jo 35 vuotta.
Tällä hetkellä tapailemani nainen on "paperilla" erittäin hyvä paketti, mutta en vain ole missään vaiheessa 3 kuukauden tapailun aikana tuntenut mitään kummempaa ihastumista, eikä hänen ulkonäkönsäkään herätä mitään himoa...pelkään kuitenkin että kadun myöhemmin, jos hylkään tämän naisen nyt.
Onko täällä muita vastavass tilanteessa olleita?
Miten teidän lopulta kävi?
Kommentit (69)
Parempi tossun alla kuin taivasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Menee vaan molempien elämä piloille.
Ehkä ei sitten kannata, jos asenteesi on tuo. Hän voi keljuudestasi huolimatta kiintyä sinuun, ja sitten on riski, että lähdet jonkun toisen lakanoihin himoissasi.
Puhut naisesta kuin tavarasta. Minä en haluaisi olla tuo nainen.
Eli tämä nainen on sinulle kuin sisko, täti tai kaveri, mutta haluat kuitenkin käyttää häntä lastenhankintavälineenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
Minä olen tuollaisessa suhteessa. Varsinaisia isoja intohimoisia tunteita en ole tuntenut koskaan, mutta muita hyviä kylläkin. Turvallisuuden tunnetta, voin olla oma itseni ja tulen hyväksytyksi sellaisena kuin olen, vuosien saatossa vahvaa yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä. En osaa enää kuvitella elämääni ilman parisuhdettani. Tässä suhteessa on hyvä vanheta rauhassa, yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hän sen nopeasti huomaa, ettet ole ihastunut. Ihastunut mies katsoo naista ihan eri tavalla; hakeutuu koko ajan iholle, halimaan ja suukottelemaan; on selvästi ylpeä esitellessään hänet sukulaisilleen ja ystävilleen jne.
Miehenä kannattaa. Helpompi lähteä parisuhteesta oikean sattuessa kohdalle, naiset arvostaa kokemusta ja lisäpisteisteitä saa siitä että on parempi kuin kumppanin ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hemmetin paljon, jos on mukavaa ja luontevaa olla toisen kanssa. Tiedät tämän sitten kun olet jonkun kanssa, jonka kanssa tilanne on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
Ehkä kaikille seksi ei ole suhteen päällimmäinen asia eikä edes kärkipäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonossakkin repussa voi olla ihan hyvät eväät. Kuuluu vanha sananlasku.
Suurin osa miehistä tekee tuota paremman puutteessa.
Otin miehekseni sen, joka ei saanut sukkiani pyörimään eikä ulkomuoto ole se, mitä himoitsisin, mutta luonne on kultaa ja arki hänen kanssaan sujuu loistavasti. Sanoisiko, että järki voitti tunteet ja olen tyytyväinen. Sänkyhommat hoituu ja saan kyllä tyydytykseni. Tuollainen lähtötilanne ei siis ole tuhoon tuomittu, itse opin rakastamaan miestäni pikkuhiljaa sitä mukaan kun tutustuimme enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä fakta on se, että sun kannattaa jatkaa.
Jos 6 vuotta on kulunut yksin niin se kertoo siitä, että voi helposti mennä taas seuraavat 6 vuotta että löydät seuraavan ihan ok kiinnostuneen naisen.
Ikävä fakta on myös se, että sun kannattaa jatkaa samalla deittiappien ja sivustojen käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen nopeasti huomaa, ettet ole ihastunut. Ihastunut mies katsoo naista ihan eri tavalla; hakeutuu koko ajan iholle, halimaan ja suukottelemaan; on selvästi ylpeä esitellessään hänet sukulaisilleen ja ystävilleen jne.
Lisään vielä, että minusta parisuhde ei ylipäänsä ole jotain, mikä aloitetaan, vaan parisuhde kehittyy siitä, kun kaksi ihmistä ihastuu, rakastuu, haluaa oppia tuntemaan toisensa. Joskus se johtaa jopa avo- tai avioliittoon saakka, joskus päättyy nopeasti, joskus kestää muutaman vuoden mutta päättyy ennen "virallista" sitoutumista/perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
En ole ap, vaan samanlaisessa suhteessa oleva nainen. Pystyy harrastamaan, sillä rakastan mieheni persoonaa ja tapaa olla oma itsensä. Sänkyhommissa tuntuu kuin sielummekin olisi yhtä, ei vain ruumis. Kyllä hormonit hoitaa himon päälle, kunhan osaa niitä herätellä.
No, omani on tämmöinen nainen. En koskaan mitenkään ihastunut/rakastunut, mutta kun on helppo elettävä ja meillä paljon yhteistä, niin mikä ettei. Sillä kauneudella monta puuroa keitetä. Lapsiakin on ja yhteiseloa takana jo n. 25 vuotta. On omat talot ja perunamaat. Eikä tälläkään hetkellä hierrä mikään. Enkä kaipaa mitään erityistä. Päivästä toiseen - kuten sanotaan. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Se on se miten kaikiin asioihin asennoituu! Nykyään on sellaista, että ainakin naiset hakee komeeta urosta, millä lompakko kunnossa. Ainakin, kun näitä keskusteluja katsoo. Ohjeeksi kuitenkin sanosin sen, että se kauneus ei muuten pysy eikä ruumiin muotokaan... Luonnekin muuttu mutta tuskin niin paljon, että myöhemmin sitten sitä katuisit. Kukaan ei 30 vuotta säily sellaisena kuin on alkuajoista. Edes luonnekkaan. Meillä kävi toisin päin siinä suhteessa... Emännyys oli rauhallinen ja tasainen, hiljainen luonne. Minä räväkkä ja sisukas ja joka paikkaan menijä. En tarkoita tällä mitään "naisiin menoa" vaan, etttä halusin mennä ja kulkea esim. kaupoissa, matkustellen yms. Nyt asiat on tasan päinvastoin. kirjaimellisesti.... maailma koulaa ja opettaa koko ajan. Emännän se kouli tuollaiseki ja minut tämmöiseksi ja siinä meillä toisillamme ei ole mitään tekemistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
Ehkä kaikille seksi ei ole suhteen päällimmäinen asia eikä edes kärkipäässä.
Itsellä se ei ole päällimmäinen asia, mutta sen osa-alueen pitää toimia. Muuten ollaan kuin sisar ja veli. Puhun kokemuksesta.
Monien mielestä paras suhde syntyy ystävyyssuhtteesta. Siis ollaan ensin ystäviä ja siitä ajan myötä kiinnytään toisiinsa ja rakastutaan.
Kuulema tuolla tavalla alkaneet liitot ovat pysyvämpiä kuin ne intohimosta, ihastuksesta ja äkkirakastumisesta alkaneet liitot. Näistä jälkimmäisistä ei tule pitkäaikaisia vaan ne loppuvat muutaman vuoden sisällä.
Minä itse en alkanut valjun miehen kanssa.
En sitten tiedä oliko päätös väärä, kun olen yksin nyt vielä 4 vuoden päästäkin