Onko teillä sellaisia päiviä että kaikki tuntuu ihan hirveältä

Jotkut päivät on kultaa, ja kiveä muut.

Just tällä hetkellä on. Kaikki vituttaa ja tuntuu ihan tyhjän päiväiseltä. Inhoan itseäni ja ihmisiä yleensäkin. Ajatus maailmanlopusta lohduttaa.

Silloin tällöin on. 

On, väsymys tekee tätä.

Kyllä. Tiettyyn aikaan kuusta. Kaikki v*ttaa, itkettää, masentaa, mikään ei onnistu eikä musta tuu koskaan mitään.

Myöhemmin opin että se on harhaa. Downshiftaan kunnes olo menee ohi.

Sitten joskus on taas itsevarma voittajafiilis. Jos siihen saumaan osuu esim. työhaastattelu, niin sehän on selvää. Paikka on mun.

Sitten epävarmana hetkenä mietin että onko tämä harhaa. Jos oikeasti olenkin se paska ja huijasin haastattelijoita...

On... Oli muutama vuosi putkeen, edelleen usein. Itsellä silloin tuntuu kirjaimellisesti kaikki ihan hirveeltä, pienistä askareista musiikkiin ja ihan vaan olemiseen. Olin varmaan masentunut, joten ehkäpä tosiaan nuo "tavalliset" ohimenevät masiskohtaukset vaan jotakin epätasapainoa aivokemiassa? Stressi huomaamatta kasaantunut?

Jos on paskaa niin ei se ole vielä mitään jos korona iskee. Minä itkua väännän joka päivä kolmatta viikkoa ja nukuttua ei pysty juurikaan. Aivan järkyttävä kutina keuhkoissa ja yskä. Olisikin elämä vain pilalla ja senkin kestäisi helpommin eikä haittaisi yhtään. 

Hyvänen aika, kakaratko tänne kirjoittavat? Jokaisella ihmisellä on elämässään aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan pielessä! Mikään uusavuttomien itsesäälin paikka se ei ole! Kysymys ei ole siitä, miten usein tai miten syvään kaatuu, vaan siitä, että nousee siitä kuopasta!

On, sillä erotuksella ettei seuraavana päivänä tunnu yhtään sen paremmalta.

On. Joskus on päiviä kun tuntuu, että vihaa kaikkea ilman mitään pätevää syytä: työtä, työkavereita, puolisoa, kotia, ylipäänsä koko elämää. Työmatkalla joskus toivoo, että hirvi hyppäisi auton eteen ja loppuisi tämä jatkuva ponnistelu.

Sitten taas seuraavana päivänä kaikki on jälleen hyvin.

Väsymys ja stressi tuota varmasti aiheuttaa.