Olen kateellinen vanhemmille joilla lapset eri sukupuolta

Meille on kolmas tyttö tulossa ja kyllä se vähän harmittaa, vaikken sitä kenellekään myönnäkään.

Mullakin on kolme kouluikäistä poikaa ja vauvapoika ja yksi tyttö siellä välissä.



Ne pojat on aivan ihania. Toki tyttökin on ihan ok, mutta ilman häntäkin pärjäisin ihan loistavasti. En tee mitään erilaista tytön kanssa kuin poikienkaan. Mitä se semmoinen "äijämeininki" on, mistä et pidä???

Meillä nämä harrastavat jalkapalloa ja jääkiekkoa.Katsovat televisiosta formuloita ja painivat olohuoneessa.Kaikki pelit kiinnostavat,missä enemmäm tappelua sitä parempi.Toi on mun mielestä äijämäistä.

"Ne pojat on aivan ihania. Toki tyttökin on ihan ok, mutta ilman häntäkin pärjäisin ihan loistavasti."



?!??!?!?!!

kaipaa niitäkin "tyttöjen juttuja", eikä se tarkoita, etteikö poikiaan rakastaisi.

Minulla on kaksi poikaa, ja nuorin tyttö. Jokainen on ihan yhtä rakas, mutta täytyy myöntää, että onhan se kiva saada sitä tyttöseuraa, kun pojilla on niin omat intressit isänsä kanssa..

Ja todellakin heidän kanssaan puuhataan aika aerilaisia juttuja ajoittain. Tietysti peruselo on aika samanlaista, onhan lapsista kyse.



Tänään olin tytön kanssa vaateostoksilla ja olihan se hauskaa ;) Pojan kanssa vaan otetaan ekat vastaantulleet vaatteet kyytiin ja siinä se.



Minusta on varsin normaalia että 3 samaa sukupuolta saanut äiti (tai isä) haluaisi ajatuksissaan sitä toistakin merkkiä. Eihän elämä siihen kaadu,mutta kai sen saa äännenkin sanoa?

kolme tyttöä ja en missään nimessä ole pettynyt heidän sukupuoleensa. minusta on ihanaa että he ovat kaikki samaa sukupuolta, he ovat todella läheisiä, leikit menee hyvin yhteen. vaatteet, lelut ym. jäävät aina isommilta pienemmille.

ilmeiseti kolmas tyttö tulossa - toivoin salaa poikaa, mutta hyvä näinkin. Kolme tyttöäkään ei kuulosta pöllömmältä. Itse olen perheestä jossa on kuusi tytärtä. Siksi ehkä poikalapsi olisi tuntunut "eksoottiselta".

joista kaksi ensimmäistä on tyttöjä. En olisi pistänyt ollenkaan pahaksi,vaikka kolmaskin olisi ollut tyttö. Toki tämä poika on todella rakas, mutta uskon, että tyttö olisi ollut myös.



Mies sanoikin etukäteen, että kolmaskin tyttö olis aika kiva. Tosin poikakin on myös miehelle tosi tärkeä.



Mutta ehkä mäkin olisin tyttöä toivonut, jos olisi monta poikaa. Esikoisesta toivoin kovasti tyttöä ja kahdesta muusta mulla ei ollut sukupuolitoivetta.

Mutta ei silti voi olla varma että tyttö olisi juuri sellainen tyttömäinen tai että poika olisi se äijämäinen. Poikakin voi olla ei joukkuepeleistä ja fyysisistä asioista pitävä vaatteista ja shoppailusta hyvinkin pitävä. Vastaavasti tyttö voi olla hyvinkin fyysinen ja kilpailuhenkinen, eikä välttämättä yhtään kiinnostunut ulkonäköseikoista.



Kuitenkin tyttöjen ja poikien kasvussa varmaan tulee erilaisia asioita eteen. Pojat ja tytöt kun ovat usein enemmän oman sukupuolisten kavereiden kanssa, niin joukossa se yleinen toimintatapa näkyy. Toisaalta jos lapsi on eri sukupuolisten keskuudessa, niin siinäkin tulee erilaisia haasteita varmasti eteen kuin jos olisi oman sukupuolensa kanssa.



Meillä vanhin on poika ja seuraavat kaksi tyttöjä. Itselleni oli alkuun opettelua tyttöjuttujen kanssa. Jotenkin en itse niin ole koskaan välittänyt täydestä tyttömeiningistä. Mutta kummasti olen lasten myötä kasvanut siihenkin.



Vanhempi tyttö on meillä luonteeltaan perustyttö, mutta ei tykkää tyttöjutuista (joo outo yhdistelmä). Nautin todella tytön kanssa shoppailuista ja lenkeistä, koska tyttö on rauhallinen ja jaksaa olla kiinnostunut aikuisen seurasta. Mutta epäilen että meillä ei nuorimmasta tytöstä saa koskaan niihin seuraa, vaikka nuorempi meillä on se ulkonäköseikoissa ja harrastuksissa tyttömäisempi. Mutta tyttö on aktiivinen ja paljon touhussa, joten mielenkiinnon kohteet varmasti tulevat olemaan jotain muuta kuin äidin kanssa tietyt touhut.

päättää lapsilukunsa itse, että semmosta. Tyttö ja poika löytyy, ja maailman ihanimmat muksut ovat tietenkin:))

Pienet pojat ovat uhoamisineen tosi rasittavia, niistä on naapurin vekaroiden kautta saanut riittävän annoksen, ja vähän isompina tytöt alkavat tuoda niitä kotiin.

että onhan se kuitenkin kiva, kun meillä on kaksi poikaa, joilla leikit käy hyvin yksiin, ja ne leikkii sellaisia painileikkejä, joita ei varmaan syntyisi, jos toinen olisi tyttö. Tai ainakaan mun siskon lapsilla ei oo koskaan ollut sellaisia, kun ovat eri sukupuolta.



Mutta sitten kun luin viestin, niin neljä poikaa on kieltämättä paljon, ja ymmärrän hyvin, että siihen olisi ollut oikeus ja kohtuus osua jo yksi tyttökin. Kyllähän minäkin kahden pojan jälkeen toivon, että saatais tyttökin. Olisi elämä vähän rikkaampaa ja monipuolisempaa, kun kotona olisi sekä poikamaailmaa että tyttömaailmaa. Ja sisarukset oppisivat toisistaan myös toisen sukupuolen elämästä.

Mutta toisaalta sitä ei varmaan osaa ymmärtää, miltä tuntuu kaivata puuttuvaa sukupuolta, jos itseltä löytyy molempia. Silloin vasta, kun on molempia sukupuolia, niin ehkä tajuaa paremmin, ettei sillä sukupuolella olekaan niin isoa merkitystä.

pakko myöntää että olin pettynyt kun kuulin että poika tulee, olisin toivonut tyttöä. Yhtä rakas tämä tuleva lapsikin varmasti on, mutta jotenkin en osaa kuvitella itseäni pojan äidiksi.

Mullakin on kolme kouluikäistä poikaa ja vauvapoika ja yksi tyttö siellä välissä. Ne pojat on aivan ihania. Toki tyttökin on ihan ok, mutta ilman häntäkin pärjäisin ihan loistavasti. En tee mitään erilaista tytön kanssa kuin poikienkaan. Mitä se semmoinen "äijämeininki" on, mistä et pidä???

Pärjäisit ilman tytärtäsi loistavasti? Älä nyt tytölle tuollaista näytä tai kerro. Kuulostat karmealta äidiltä.

Katsoisit vaikka jonkun dokkarin jostain Namibian nälkään kuolevista lapsista, niin jokohan alkais arvot menenemään kohdilleen.