Millä perusteella olen huono äiti?
Mieheni sanoi sen tänään juuri 1 vuotta täyttäneelle pojallemme: "Kyllä sulla on huono äiti. Ei se piittaa susta yhtää." Mies on vihjaillu sitä jo viikko sitte..
Mutta jos nyt kertois taustoja.. Olen antanut itsestäni enemmän kuin kaikkeni pojallemme koko viimeisen vuoden, tehnyt kaiken hänen vuokseen, yrittänyt parhaani ja hoitanut täysin itse. Omat tarpeeni olen heittänyt romukoppaan täysin, olen elänyt vain pojallemme. Mutta nyt kun poika harjoittelee tasapainoilua ja kävelyä, niin haavereita sattuu.. Ja isänsä on nyt sitä mieltä että ne kaikki vahingot ovat äidin syytä, kun ei äiti katso perään kunnolla..
Ja tänään mies tosiaan pääsi sanomaan ajatuksensa ääneen. Poika oli kanssani laittamassa pyykkiä kuivamaan pesuhuoneessa ja kompuroi laattalattialla niin että ylähuuli aukesi. Minä olin se huono äiti, kun oli kädet täynnä pyykkiä, enkä piitannut katsoa pojan perään. Sillähän ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, että isänsä seurasi pojan touhuja vierestä koko ajan. Eikä siinäkään vielä mitään, enhän minä kelvannut poikaa lohduttamaankaan, enkä tyrehdyttämään verenvuotoa paisuneesta ylähuulesta, huono äiti kun olen.
Kertokaa mulle, millainen mies sanoo omalle lapselleen, että sulla on huono äiti? Varsinkin kun mies väittää sitä huonoa äitiä rakastavansa.. Käski myös mun haistaa v***n. Oon nyt itkeny siitä lähtien kun tuon kuulin.. Olo ei vois paskempi olla, kukaa ei olis voinu pahemmin loukata.. Parhaani oon yrittäny, mutta ilmeisesti mä vaan oon sitte huono äiti.
Kommentit (5)
Onko mies sinulle kateellinen, että saat olla kotona - omitko lasta liiaksi itsellesi. Et varmaan, ehkä tuo on miehen oma ongelma. Onko miehen oma perusturvallisuuden tunne heikko - pelkääkö kaikkia onnettomuuksia ja haavereita? Ehkei hän kestä lapsenne itkua ja sitä, että hänelle tapahtuu jotain ja siksi spontaanisti syyllisti sinua, kun tunsi voimattomuutta siitä, ettei itse pysty kontrolloimaan onnettomuuksia pois elämästä - ja vähän lapsellisesti omaa pahaa oloaan sitten purkaa sinuun?
Tai sitten mies on vaan typerä ja inhottava luonteeltaan.
Minusta et kuulosta mitenkään huonolta äidiltä, voisit kyllä ehkä myös joskus myös ajatella itseäsi, jos tunnet, että tarvitset itsekin vaikka vapaa-aikaa jaksaaksesi.
jos tällaisessa tilanteessa koet tarvetta avautua jossain av-palstalla. Mitäs jos ihan suoraan keskustelisit asiasta miehesi kanssa ja sanoisit hänelle sen mitä tänne kirjoitit. Kai sentään osaat puolustautua? Voisi olla hedelmällisempää, kuin anonyymien äitien tyhjät kommentit.
jos tällaisessa tilanteessa koet tarvetta avautua jossain av-palstalla. Mitäs jos ihan suoraan keskustelisit asiasta miehesi kanssa ja sanoisit hänelle sen mitä tänne kirjoitit. Kai sentään osaat puolustautua? Voisi olla hedelmällisempää, kuin anonyymien äitien tyhjät kommentit.
Tai esim puolustautua.
Nimim tuollaisen kanssa elänyt aikoinaan.
AP: jos tuo on miehesi "normikäytöstä", voisi olla ihan järkevä harkita yksillään (tai siis kaksillaan lapsen kanssa) elämistä. Halaus sulle ja jaksamista!
mutta se kun ei auta yhtään, kun mies ei kuuntele pätkääkään ja nytkin vain näytti melkein nauttivan pahasta olostani. Johonkin itseään on pakko purkaa ja kirjoittaminen selkiyttää päätä.
Tämän yön saan näköjään nukkua sohvalla, eikä mies meinaakkaan pyytää anteeksi.
Se on kyllä aivan totta, että mies ei kestä poikamme itkua pätkääkään, mutta ei se oo koskaa sitä muhun tällee purkanu..
Omaa aikaa en kaipaa, nautin pojan kanssa touhuamisesta niin paljon, etten tunne tällä hetkellä kaipaavani muuta.. Nyt vaan tuli semmonen tunne, että mikään tekemäni ei riitä. Aivan kuin mua rangaistaisiin siitä, että nautin siitä mitä teen, mielestäni tämä on paras "työ" mitä koskaan voi saada! Huonopalkkainen joo, mutta poika itsessään korvaa kaiken muun
Tai no en suoranaisesti kysymykseen vastaa. Miksi katselet tollaista sikaa äijänä?