Onko masennusta sairastaessa normaalia kokea, että "kaikki" vihaavat minua?
Koen olevani pohjasakkaa.
Kai taustani vuoksi ja omien valintojeni suhteen. Häpeän itseäni ja olemustani, häpeän myös masennusta mutta en kerro siitä ja yritän näyttää ulospäin aivan normaalilta.
Mielessäni on kielteisiä ajatuksia, etenkin itsestäni. Tunnen vahvasti, että moni ihminen inhoaa minua tai katsoo alaspäin.
Miehelle olen kertonut vanhempieni alkoholismista ja pahoista mielenterveysongelmista. Hän ei pidä minua hulluna mutta joskus epäilee jos minustakin sellainen tulee koska onhan vanhempanikin "sekaisin". Tämä tuntuu itsestä aika raskaalta asialta ja tunnen syyllisyyttä olemassaolostani.
Yritän kuitenkin elää niin, ettei kukaan joutuisi minua pelkäämään tai inhoamaan, niin että olen sitten korostetun ystävällinen ja kiltti, jotta en vahingossakaan joutuisi kenenkään ihmisen lytätyksi siksi, että olen "sairas" tms.
Tuntuu vain etten jaksa tätä elämää tai itseäni. Olo jotenkin ulkopuolinen ja irtaantunut, kuin minulla ei olisi täällä paikkaa. Yksin joutuu selviytymään, kai se niin menee jokaisella mutta tuntuu, etten itse pysty edes tukeutumaan oikein toisiin ihmisiin etenkään näiden asioiden kanssa.
Ystäviä ei enää ole, ne valitsin väärin ja sain osakseni paljon lyttäämistä juuri kiltteyden ja taustani vuoksi. Tai en tiedä mikä meni vikaan, muutuin itsekin enkä enää ole saanut kovin läheisiä suhteita elämääni oman oireiluni vuoksi.
Kommentit (14)
Aika usein se myös pitää paikkansa. Ihmiset vihaavat niitä joissa näkevät tai jotka tuovat esiin heidän omia huonoja puoliaan.
Minulla ovat taustalla lannistavat lapsuuden- ja nuoruudenkokemukset. Ikinä minä eikä mikään tekemäni ollut mistään kotoisin jne. Sen vuoksi minusta kasvoi arka ihminen, joka vetäytyy tilanteesta kun joku tuntematonkin laukaisee jotain negatiivista minusta tai tavastasi toimia.
Minä olen masentunut ja kyllä siinä ajattelee että kaikki ihmiset vihaa minua tai että he nauravat minulle koska olen niin naurettava. Siihen vielä päälle se ettei oikein mikään kiinnosta ja sitten pieni viha yhteiskuntaa kohtaan niin soppa on valmis.
Nyt sitä on alkanu ajattelemaan että kai minä sitten olen ruma ja tyhmä ihminen.
Väsymys on yleistä... ja joskus päivät menee sängyssä itkien.
m28
Olen myös ollut tai kai olen nykyäänkin suorittajatyyppi. Vain paras suoritus kelpaa työpaikalla itselleni tai no haluan olla sekä mahtavan rento työkaveri (jotta minun kanssa tullaan hyvin toimeen), että myös tehdä työni tunnollisesti. Inhoan virheitäni mutta yritän nekin neutraalisti sietää ja olla rentona vaikka sisällä alkaa sellainen pyörremyrsky ja hälytys omasta surkeudesta, että vatvon sitä vähintään koko illan päästyäni kotiin.
Saan erinomaisia numeroita, työtodistuksia jne mutta silti koen olevani suurimmaksi osaksi täysin ammattitaidoton. Esitän vain osaavani ja jos jotain osaankin niin se menee sen piikkiin, että tehtävä on niin helppo, että täytyykin osata.
Parisuhteessa jos suututan vahingossa tai olen allapäin, josta toinen saattaa ottaa itseensä niin taas sellainen hätätila tulee sisälleni ja koen huonoa omatuntoa. Minun on pakko sitten korjata tilannetta ja teen jotain erityistä ruokaa, siivoilen enemmän tai vaikka hieron, ihan mitä vain, jotta toinen ei pitäisi katkeruutta yllä. Inhoan konflikteja.
Ap
Olen kokenut samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Kuvitellut ettei kukaan rakasta minua oikeasti yms sekoa. Ja olen ihan yksin maailmassa ja erilainen kuin muut. Mutta se on vain masennuksen aikaan saamia valheellisia ajatuksia, joihin ei pidä uskoa.
Kannustan lukemaan hengellisiä tsemppaavia kirjoja ja olemaan armollinen itsellesi.
oikeasti muilla imisillä ei ole mitään tunteita kohtaasi korkeintaan sääliä.
Sitä se oli kun sairastin vaikea-asteista masennusta. Koin itseni täysin arvottamana ja olin varma että olin kaikille muillekkin yhdentekevä, jopa vastenmielinen.
Nyt ne ajatukset tuntuvat vierailta ja kaukaisilta.
Muista, että vika on vaan sun aivojen kemiassa, sä olet ihan hyvä ja kelpaat kyllä.
Vain mt-ongelmainen voi vihata muita ihmisiä. Mieleltään terve ei vihaa ketään. Eli suurin osa ihmisistä ei voi vihata sinua eikä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein se myös pitää paikkansa. Ihmiset vihaavat niitä joissa näkevät tai jotka tuovat esiin heidän omia huonoja puoliaan.
En ymmärrä miksi käytätte noin vahvaa sanaa kuin "vihaaminen". Ainakaan minä en vihaa mitään ja ketään, en ainakaan näissä normaaleissa hyvissä oloissa. Voi olla, että en välitä tai en pidä jostakin asiasta, mutta vihaaminen on jo täysin yliampuva sana.
Jos joku siis sellaista tai muita vastaavia sanoja puheessaan viljelee, niin hän kuulostaa minun mielestä jotenkin liioittelevalta, jopa lapselliselta, ja en osaa oikein ottaa sellaista ihmistä vakavasti.
Tiedän, että saan taas alapeukkuja, mutta tiedän myös, että monet muut ajattelevat asiasta samoin.
Ja sitten vielä tuosta "vihaamisesta", ihmiset ajattelevat muita ihmisiä oikeastaan hyvin vähän. Jos tyyppi ei ole tehnyt jotain täydellisen peruuttamattoman kamalaa, niin hän on muille ihmisille aika se ja sama. Ketään tavallista ihmistä ei oikeasti kiinnosta muiden asiat niin paljoa, että he miettisivät toista hetkeä kauemmin. Jos joku taas miettii, niin hänellä on omat ongelmansa tai sitten hän saattaa jopa yrittää auttaa tätä ihmistä ja sen takia hän ajattelee asioita ja henkilöä. Kannattaisi joskus yrittää ajatella myönteisestikin ja päästä pois negatiivisuudesta, sillä se on lähinnä oman pään sisällä. Muiden elämä ei ole aina sellaista kuin masentunut kuvittelee sen olevan, sillä muilla ihmisillä on omassa elämässään myös haasteita. Masentuneet alkavat joskus jopa hieman kilpailemaan muiden kanssa siitä kenellä on haastavampaa ja vaikeampaa. Toinen ihminen ei siitä kilpailusta välttämättä edes tiedä ja se ei ole sellainen asia, joka olisi kiinnostava kilpailu.
Tarvitset elämääsi huumoria, itserakkautta, rentoutta ja armoa itsellesi. Olet ylikiltti, toisten miellyttäjä ja elät elämääsi suorittamalla.
Tiedosta se ettei sinun tarvitse toisia miellyttää, varsinkaan oman terveytesi kustannuksella. Opettele sellainen ajatus, ettei kaikkien tarvitsekaan pitää sinusta.
Näitä olen joutunut itsekin opettelemaan ja muistuttamaan itseäni.
Vaikea sanoa, hyvin monet ihmisethän kohtelevat muita kuin paskaa heti kun saavat siihen jonkin ärsykkeen.
Käsittääkseni on.
Itsekin tunnen niin, kun olen alamaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, hyvin monet ihmisethän kohtelevat muita kuin paskaa heti kun saavat siihen jonkin ärsykkeen.
Eivätkä kohtele, eivät todellakaan. Ellei sitten metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
On