Mikä 'vaivaa' ihmistä, joka kuulee kyllä, mutta kestää tovin ennenkuin tajuaa mitä toinen sanoi?

Puhuja on keskeyttänyt jonkun meneillään olevan ajatuksen/tekemisen ja kuulijalla kestää hetken vastata koska hän on ollut siihen keskittynyt. Itsellä ainakin näin.

Vaikea sanoa mikä ongelmasi on. Hakeudu lääkäriin.

Auditiivisen prosessoinnin häiriö. Tai ihan vaan huono kuulo.

Tämä oli psykologian tunnilla lukiossa. Ihmisellä on kuulossä välimuisti/kaikumuisti. Ensimmäinen kuuloaistimus meni kuulijalta ohi, mutta kaikumuistista kuulee toisen kerran, ja tajuaa asian. Kaikumuistin koko on joitakin sekunteja.

Burn out

Mulla saattaa mennä hetki, jos en ihan kuule / saa selvää mitä toinen sanoi. Eli tulee se ensireaktio "mitä?" ja samalla aivot prosessoi sitä, mitähän ne puolittain kuullut sanat saattoivat ollakaan.

Sanoja on esittänyt asiansa epäselvästi. Kuulijalla menee hetki aikaa prosessoida kömpelössä muodossa esitetty toteamus.

Puheen prosessointi tapahtuu osittain automaattisesti niinkuin moni muukin toiminto. Aktiivinen tulkinta tulee aina vähän perässä ja se on mahdollista vielä muutaman sekunnin viiveelläkin.

Minulle käy näin tylsien ihmisten kanssa. 😅

Hän käsittelee ensin loppuun keskeneräisen ajatuksen ja sitten vasta siirtyy siihen mitä asiaa toisella on.

Ihminen voi olla syvässä pohdinnan tilassa ilman että näyttää siltä. Vaikka kesken vuorovaikutustilanteen hän saattaa olla luisunut omiin ajatuksiinsa. Minulle käy joskus noin.

Mun lapsi tekee tota. Vastaa aina mitä, vaikka kuuleekin. Ja ihan selvästi puhun. Ja ollaan puhuttu tuosta turhasta mitättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoja on esittänyt asiansa epäselvästi. Kuulijalla menee hetki aikaa prosessoida kömpelössä muodossa esitetty toteamus.

👍🙂

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi tekee tota. Vastaa aina mitä, vaikka kuuleekin. Ja ihan selvästi puhun. Ja ollaan puhuttu tuosta turhasta mitättämisestä.

Kaverin lapsi tekee samaa - tosin oppinut sen vanhemmiltaan jotka itse "mitättävät" lapselle kun tämä koettaa puhua heille.

Kyllä mulle ainakin käy noin toisinaan, aivot rekisteröi sanotun vasta samalla hetkellä kun sanot "mitä". En ole pitänyt mitenkään outona asiana, koska tuota tapahtuu muillekin.

Mulla oli joskus tuota. En oikein saanut vain selvää puheesta tai keskittynyt, vaikka kuuloni on hyvä. En edelleenkään tosin saa puheesta selvää kovin helposti, jos en katso puhujan kasvoja ja näe suun liikkeitä samalla. Syytä en tiedä, mutta olen epäillyt jotain ihan hienoista synnynnäistä aivovammaa, joka liittyy kuullun prosessointiin.

Nuorempana se vaikutti kielissä kuullun ymmärtämiseen ja vaikka olin jossain kielessä muuten kympin arvoinen, kuullun ymmärtämisissä olin heikoimmillani noin kasin oppilas, vaikka sitten kuitenkin opettajan tai natiivipuhujan kanssa keskustellessa ymmärsin kaiken (näin suun liikkeet -> kompensoi "vammaani").

Mulla on fyysinen sairaus, jonka yhtenä oireena on aivosumu. Joskus on vaikea ymmärtää puhetta etenkin jos olen joutunut ottamaan lääkitystä,joka tekee vielä entistä tokkuraisemmaksi.

Minulla on sama, en ole ollut siitä huolissani, koska muuten aivot toimivat oikein hyvin.

Jos näin käy toistuvasti, niin ehkä siinä omassa ulosannissa on parantamisen varaa. 

Ei ihmisessa ylipäätään mitään sen enempää tarvitse olla vikana. Vaikka huonosti nukuttu yö, aivot askartelee jonkin oman huolen tai työasian parissa, ei jaksa olla siinä hetkessä läsnä tai keskittynyt. Diagnoosi ei ole tarpeen. 

mulle tullu toi, huonon kuulon ohella. Eli paitsi etten kuule aina mitä ihmiset sanoo niin usein en ymmärrä lausetta jos se ei ole kunnolla luotu ja ääni tuttu.

Epsanjalaistyylinen lauseenmuodostus taitaa olla parhaita; "katso, taloa keltainen". Oleelisyysjärjestys on kunnossa lauseessa. Suomi, enkku, ruotsi jne aina hankalia.

Vierailija kirjoitti:

mulle tullu toi, huonon kuulon ohella. Eli paitsi etten kuule aina mitä ihmiset sanoo niin usein en ymmärrä lausetta jos se ei ole kunnolla luotu ja ääni tuttu.

Epsanjalaistyylinen lauseenmuodostus taitaa olla parhaita; "katso, taloa keltainen". Oleelisyysjärjestys on kunnossa lauseessa. Suomi, enkku, ruotsi jne aina hankalia.

Ehkä ne on kaikki puolikuuroja kun ovat huutaneet toistensa suuhun koko ikänsä. Kieli on kehittynyt ottamaan asian huomioon. 

Täytyypä lähteä evakkoon sinne. Olen sekä puolikuuro että mietiskelijä. Aina ollut sellainen, että jos luen jotain en rekisteröi puhetta. Nykyisin se menee täysin ohi vaikka lukisin ajatuksiani. Ja ajatuksissani olen aina jos en ole virittäytynyt odottamaan mitä toisen suusta seuraavaksi tulee.