Jatkuva tiuskiminen ja halveksunta kotona
Olen miettinyt lapsuudenkotiani ja tullut siihen tulokseen, että kaikki yhteinen oleminen oli epämiellyttävää, sillä vanhempani ja vanhemmat sisarukseni puhuivat aina tiuskien ja halveksien.
Olin nuorin, joten sain tätä niskaani eniten. Varmaan he toisilleenkin silti tiuskivat päivittäin.
Minusta tuli hiljainen, lähes mykkä, sillä koskaan en saanut miellyttävää vastausta jos jotain sanoin tai kerroin. Aina tuli jotakin ikävää vastaan.
Miksi ihmeessä?
Jos joku pari hankkii lapsia, niin eikö se ole silloin suunniteltu juttu ja lasten olemassaolon mahdollisesti aiheuttamista ongelmista ollaan tietoisia. Varsinkin jos hankitaan kolme eikä vain sitä yhtä.
Minulla on lähestulkoon pelkästään ikäviä muistoja kotoa.
Ihme, että sentään löysin aviomiehen. Hän ei koskaan tiuski, enkä minä tunne tarvetta tiuskia hänelle.
Joillekin se näköjään on kuitenkin ns elämän suola, tai jotain. Jokapäiväinen tarve.
Selittäkääpä joku, mistä moinen voisi johtua.
Kommentit (8)
Niin minä olen 60+ ja vieläkin tuntuu pahalta monet tilanteet, kun ne muistuvat mieleen.
Helpottaisi varmaan jos saisi selville jonkin syyn, miksi tuollaista pidetään yllä joissakin perheissä ihan ehdoin tahdoin.
Eräs tuttuni tiuskii aina lapsilleen ja hänen lapsensa vaikuttavat aika samalta, miten kuvailet itseäsi. Hän on jotenkin persoonana helposti hermostuva ja niin itseään kuin muita arvosteleva, ja kateellinen. Osaa selittää huonon käytöksensä aina jostain johtuvaksi, kuin ei olisi omaa syytön. Vaikea sanoa mistä johtuu. Hän väittää, että hänellä on vaikean lapsuuden vuoksi heikko itsetunto eikä kestä siksi huonoa käytöstä, mutta tunnen myös vielä rankempitaustaisia, jotka silti osaavat käyttäytyä ja kohtelevat lapsiaan arvostavasti.
Joka tapauksessa kyse ei ole sinussa olevasta viasta vaan ehkä jostain henkilön persoonallisuushäiriöstä. Mistä tietää.
Voiko joku avata tarkalleen mitä tarkoitetaan tiuskimisella?
Öö mietipä vähän. Jos olet 60+ niin vanhempasi ovat eläneet aikakautta, jolla naimisiin ei todellakaan aina ole menty rakkauden takia tai kovinkaan pitkän seurustelun jälkeen. Monessa perheessä lapsia oli paljon eli liikaa, koska ehkäisyä ei ollut käytössä. Eroaminen huonosta parisuhteesta ei myöskään ollut vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Öö mietipä vähän. Jos olet 60+ niin vanhempasi ovat eläneet aikakautta, jolla naimisiin ei todellakaan aina ole menty rakkauden takia tai kovinkaan pitkän seurustelun jälkeen. Monessa perheessä lapsia oli paljon eli liikaa, koska ehkäisyä ei ollut käytössä. Eroaminen huonosta parisuhteesta ei myöskään ollut vaihtoehto.
Höpsis taas. Mietipä ite. Vaikutat aivan jälkeenjääneeltä kun tuommoisia väität.
Vanhempani avioituivat 1950-luvun lopussa ja minä olen syntynyt 1960-luvulla. Sekä ehkäisy että ero olivat aivan saavutettavissa jos sellaiset olisi halunnut.
Olen lukenut äitini säilyttämää ehkäisyvalistusesitettä ja se on 1950-luvun alusta. Eivät heidän olosuhteensa olleet kuin 1800-luvulla sentään.
Siksi en aikuisena ole paljon tekemisissä suvun kanssa. Mielessä on ne ivailut ym.
Vierailija kirjoitti:
Öö mietipä vähän. Jos olet 60+ niin vanhempasi ovat eläneet aikakautta, jolla naimisiin ei todellakaan aina ole menty rakkauden takia tai kovinkaan pitkän seurustelun jälkeen. Monessa perheessä lapsia oli paljon eli liikaa, koska ehkäisyä ei ollut käytössä. Eroaminen huonosta parisuhteesta ei myöskään ollut vaihtoehto.
Miksi seksiä pitää harrastaa,jos ei ole ehkäisyä eikä halua lapsia??? Runkkaus on keksitty.
Tuommoinen jättää kyllä jälkensä pitkälle aikuisuuteen. Meidän kodissa ei puhuttu asioista eikä näytetty tunteita, niin minusta tuli sulkeutunut, ujo ja epävarma aikuinen. Olen nyt 36v ja edelleenkin lapsuudessa tapahtuneet asiat vaikuttavat. Olen sitä ikäluokkaa että meitä vielä pieksettiin. En osaa selittää miksi perheessä toimittiin noin. Olisin totellut ilman hakkaamistakin.