Olipas eilen taas paska isänpäivä
Minulla ei ole koskaan ollut isää, joka olisi turvallinen. On vain ollut arvaamaton, vaarallinen, väkivaltainen ja mielenterveysonelmainen ihminen, jota en ole kutsunut isäksi yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Isättömilläkin on asiat paremmin, jos heillä on sentään muistoja hyvistä iseistään. Meillä tämäkin isänpäivä meni siihen, että aamupäivä kuunneltiin itsemurhauhkailuja ja loppupäivä marttyyri-itkua. Tosi hauskaa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Minullakin olisi ollut paljon terveempi ja turvallisempi lapsuus kokonaan ilman isää. Ei ole ihan tervettä tai normaalia, että lapsi joutuu koulussa jo pelkäämään kotiin menemistä, koska siellä on raivokohtauksia saava isä, ja että lapsi mieluummin maleksii ulkona useamman tunnin jotta äiti on varmasti kotona kotiin mennessä.
Mutta ei, kun pitää katsos olla kiitollinen.
Niin, kiitollinen mistä?
Minun elämäni pelastus ainakin oli se, että biologinen isäni tappoi itsensä kamapäissään kun olin ekaluokkalainen. Mitään annettavaa hänellä ei elämääni ollut, ja oikea isäni adoptoi minut tämän kuoleman jälkeen. Harmi vaan, että biologisen isäni sukulaiset ei oikein tätä järjestelyä ole koskaan hyväksyneet, koska näkivät minut jonain biologisen isäni jatkeena.
Ap, miksi kuuntelit? Jos olet aikuinen, ei tarvitse olla yhteydessä.
Joo. Viimeinen isänpäivä oli tämä. Ei enää koskaan sitä paskiaista vaikka eläisikin vuoden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin olisi ollut paljon terveempi ja turvallisempi lapsuus kokonaan ilman isää. Ei ole ihan tervettä tai normaalia, että lapsi joutuu koulussa jo pelkäämään kotiin menemistä, koska siellä on raivokohtauksia saava isä, ja että lapsi mieluummin maleksii ulkona useamman tunnin jotta äiti on varmasti kotona kotiin mennessä.
Mutta ei, kun pitää katsos olla kiitollinen.
Niin, kiitollinen mistä?
Emt. Ehkä ne orvot ja puoliorvot haluaisi itselleen juuri tuollaisen isän? Sitten niiden on vaikeaa käsittää, että kaikki muut ei halua.
Isättömät joiden paska isä on kuollut on ihan saakelin onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin olisi ollut paljon terveempi ja turvallisempi lapsuus kokonaan ilman isää. Ei ole ihan tervettä tai normaalia, että lapsi joutuu koulussa jo pelkäämään kotiin menemistä, koska siellä on raivokohtauksia saava isä, ja että lapsi mieluummin maleksii ulkona useamman tunnin jotta äiti on varmasti kotona kotiin mennessä.
ainakin äidilläsi oli jännä mies
No onneksi isänpäivä on vain kerran vuodessa.
Ja onhan sekin jokin lohtu, ettei ole itse isäänsä valinnut.
Ja äitienpäivän aikaan puolen vuoden kuluttua samat valitukset palstalla ja samat haukkumiset.
Silloin toukokuussa ne kohdistuvat vain äitiin.
Sattukos sitä olemaan lasten päivää?
Silloin on vanhempien vuoro haukkua ja pilkata lapsiaan.
Mutta se saisi kohdistua vain aikusiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja äitienpäivän aikaan puolen vuoden kuluttua samat valitukset palstalla ja samat haukkumiset.
Silloin toukokuussa ne kohdistuvat vain äitiin.
Mitkä haukkumiset?
Vierailija kirjoitti:
Ja äitienpäivän aikaan puolen vuoden kuluttua samat valitukset palstalla ja samat haukkumiset.
Silloin toukokuussa ne kohdistuvat vain äitiin.
Mitä haukkumista se on, jos kertoo todellisuuden biologisesta isästään, jota ei tosin koskaan ole kutsunut isäksi, koska se ei sitä ansaitse?
Muistan lapsena ajatelleeni, että kaikki isät ovat pelottavia, arvaamattomia, itsekkäitä ja lapsellisia kusipäitä. Ihmettelin, miksei kukaan muu vältellyt kotiinmenoa koulun jälkeen, ja miten muut pystyivät olemaan kotonaan ihan rennosti, pelkäämättä isänsä suuttumista tai muita mielialoja. Näin jälkeenpäin ajatellen ihan todella sairasta, että ekaluokilla oleva lapsi eli tuollaista maailmaa sellaisin ajatuksin. Oli kyllä tosi ihmeellistä ymmärtää, että muiden isät ovat usein myös tavallisen turvallisia aikuisia, joita ei tarvitse pelätä.
Huh, mitä luettavaa. Miten jotkut voivat olla näin julmia puhuessaan omasta isästään?
Se on kuitenkin isä. Aikuisena viimeistään isäsuhde on kanssa molemmin puolinen, joten ehkä kannattaa miettiä omaakin osuuttaan huonoihin väleihin. Kannattaa puhua isän kanssa, jos kokee tämän jotenkin itseä loukanneen.
Olisi kieltämättä kyllä hyvä, jos olisi joku isänvaihtoviikko, että jokainen voisi kokeilla, millaista on sellaisen toisenlaisen isän kanssa eläminen. Voisi vähän muuttua joillain asenne sen jälkeen, kun olisi vaikka viikonkin elänyt sellaisessa kodissa, missä aamulla muut herää isän raivokohtauksiin ja ovien tai muiden tavaroiden paiskomiseen, joutuu aamusta asti kuuntelemaan ihan järjetöntä haukkumista ja mieluiten viettää aikaa ulkona, vaikka sitten 20 asteen pakkasella.
Ei tommosta kannata kuunteleen mennä. Itkekööt yksin siellä kotonaan vaan. Vähän omaakin vastuuta siitä, mitä suostuu katselemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tommosta kannata kuunteleen mennä. Itkekööt yksin siellä kotonaan vaan. Vähän omaakin vastuuta siitä, mitä suostuu katselemaan.
Vai että ihan omaa vastuuta.
Kieltämättä olisi ihana ajatus katkaista välit moiseen ihmiseen kokonaan, mutta minä ainakin säälin pikkusisaruksiani sen verran, että ei vielä pysty. Tietysti yritän pelastaa tilannetta kutsumalla sisaruksia mahdollisimman paljon meille ja muutenkin pois mokomasta ympäristöstä, mutta ainakin tässä tapauksessa välien totaalikatko aiheuttaisi sen, että samalla menisi välit myös sisaruksiin. Sellaista kun se mahtava huoltajuus on.
Minullakin olisi ollut paljon terveempi ja turvallisempi lapsuus kokonaan ilman isää. Ei ole ihan tervettä tai normaalia, että lapsi joutuu koulussa jo pelkäämään kotiin menemistä, koska siellä on raivokohtauksia saava isä, ja että lapsi mieluummin maleksii ulkona useamman tunnin jotta äiti on varmasti kotona kotiin mennessä.