Pitääkö isäinpäivää toivottaa huonolle isälle?

Ei. Tollainen isä ei onnentoivotuksia ansaitse

Mä laitoin isänpäivätervehdyksen joka vuosi, vaikka välit oli etäiset. Kuoli 4 vuotta sitten 90-vuotiaana. Rauha hänen muistolleen. Hän ei omista lähtökohdistaan pystynyt parempaan.

En tunnustaisi sellaista ihmistä isäkseni ollenkaan. 

Lasten pitää. Opettaja pakottaa jokaisen tekemään isänpäiväkortin upealle ja mahtavalle, maailman parhaalle superisälle. Myös sille, joka on todellisuudessa lapsen mielestä paska ja hädin tuskin pitää mitään yhteyttä.

Tästä pitäisi puhua huomattamasti enemmän.

Mietiskelen tässä juuri asiaa. Lapsenlapsen värväsin soittamaan onnentoivotukset ja kai tästä itsekin pitäisi toimertua, mutta kyllähän se kaivelee. Viime yö meni unettomana ja nyt ymmärrän, että tämä taisi nostaa adrenaliinia, vaikken sitä osannut yhdistää. 

Voithan sä sanoa sille vaikka että haista v#ttu jos tykkäät? Mutta parempi varmaan olla sanomatta mitään

Jos olisit itse vanhempana ollut itsekäs ja epäonnistunut kasvattajana, mitä onnentoivotukset sinulle merkkaisivat?

Tämä aiheuttaa mulle angstia joka vuosi isänpäivänä. Mulla on isä, joka huusi ja raivosi olemattomista asioista, ei kunnioittanut äitiä eikä meitä lapsia ja olen usein kokenut inhoavani häntä. Pelkäsinkin. Kuitenkaan hänessä ei ole pelkkää huonoa, ihan hyviäkin muistoja lapsuudesta kyllä on. Ehkä siksi tunteet onkin niin ristiriitaiset. Läpeensä vittumaista isää olisi helpompi vain yksinkertaisesti inhota ja ignoorata. Jo teininä koin sekä isän- että äitienpäivän juhlallisuudet teeskentelynä. En vain kokenut semmosta idylliä, mitä siinä piti feikata. Olen viime vuosina hoitanut asian niin, että toivotan hyvää isänpäivää tekstarilla. Se on kompromissi, ja viime vuosina olen toivottanut hyvää isänpäivää vaarille ja lapset on tehneet kortin. Todellakin uskon, että nämä tunteet on aika yleisiä ja niistä pitäisi puhua. Että nämä juhlapäivät voivat herättää monenlaisia tunteita.

Laitoin facebookissa onnittelut 8-kymppiselle isälle. En soittanut ja jos soitan kotiin, soitan aina äidille.

Isä jäi etäiseksi lapsena, oli aina omissa menoissaan eikä juuri koskaan kotona eikä silloinkaan tehnyt meidän lasten kanssa mitään.