Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin masennus (vinkkejä?)
10.11.2021 |
Miten toimia tilanteessa jossa mies selkeästi oireilee masennusta/uupumustaan? En todellakaan tuomitse, koska tiedän itsekin jotain aiheesta - ainoana erona että minulla on tilanne hallinnassa, hoitosuhde, lääkitys ahdistukseen, mielekkäitä asioita elämässä jne.
Olen miehestä todella huolissani. Hän kuvailee itse oloaan niin, että kokee kaiken harmaana, tyhjänpäiväisenä. On jatkuvasti väsynyt, aamulla herääminen on hankalaa vaikka käykin töissä. Ei jaksa oikein arkisia asioita, unohtelee myös jatkuvasti. Pienet asiat kasvavat hänellä myös isoihin mittasuhteisiin ja suuttuu minulle melko pienestä. Seksielämä on heikentynyt sekin.
En tunne enää sitä ihmistä kehen rakastuin vuosi sitten. :(
Olemme molemmat nuoria aikuisia ja olen todella huolissani mihin parisuhteemme oikein menee tämän myötä. Miehellä on korkea kynnys hakeutua avun piiriin tai hakea sairauslomaa.
Asioista on puhuttu, mutta tilanne mielestäni vain synkkenee. Näen ettei hän voi hyvin. Olen myös itse väsynyt siihen, että kotitöiden ja arjen pyörittäminen on minun harteilla. Käyn itsekin siis töissä täysipainoisesti.
Miten voisin auttaa toista tai mitä sanoa hänelle? Pelottaa hänen sekä itseni puolesta, ja turhauttaa, koska tämä ei ole käsitykseni ihanteellisesta suhteesta.
Toivoisin asiallisia kommentteja.
Kommentit (18)
Minulla oli sama tilanne, ja mies sai apua vasta kun MINÄ sitä hänelle hain. Ei itse halunnut/uskonut tarvivansa apua. Varasin siis hänelle ajan lääkäriin ja hän sitten meni sinne, kun ei kehdannut peruakaan. Nyt on syönyt lääkkeitä 4 vuotta ja pian kolme vuotta terapia takana. Alkaa näkyä valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa vaaditaan nyt tiukkaa lähestymistapaa, ei hissuttelua. Se on miehen elämä, joka menee harmautta katsellessa.
Se myös helposti sairastuttaa sinut, koska kerran itsekin sairastat masennusta, joskin tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa olevaa.
Nuorella miehellä kannattaa myös tarkistaa ihan testosteronitaso. Jos se syystä tai toisesta laskee, se aiheuttaa masennuksen kaltaisoa andropaussioireita. Alle nelikymppisillä tämä toki on harvinaista.
Mutta ota itsesi vaikka esimerkiksi: hoidon ja avun hakeminen auttaa! Mitä pidempään hän vatuloi, sitä hankalampaa kroonistunutta masennusta on hoitaa. Hänen oma etunsa on tehdä asialle jotain. Masennus syö työtehoakin, joten jos hän kuvittelee sinnittelemällä ja kieltäytymällä avun hakemisesta joteniin varjelevansa työsuhdettaan, niin asia on oikeasti ihan päinvastoin.
Eikä hiipuva libidokaan ole hyväksi suhteellenne.
Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa vaaditaan nyt tiukkaa lähestymistapaa, ei hissuttelua. Se on miehen elämä, joka menee harmautta katsellessa.
Se myös helposti sairastuttaa sinut, koska kerran itsekin sairastat masennusta, joskin tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa olevaa.
Nuorella miehellä kannattaa myös tarkistaa ihan testosteronitaso. Jos se syystä tai toisesta laskee, se aiheuttaa masennuksen kaltaisoa andropaussioireita. Alle nelikymppisillä tämä toki on harvinaista.
Mutta ota itsesi vaikka esimerkiksi: hoidon ja avun hakeminen auttaa! Mitä pidempään hän vatuloi, sitä hankalampaa kroonistunutta masennusta on hoitaa. Hänen oma etunsa on tehdä asialle jotain. Masennus syö työtehoakin, joten jos hän kuvittelee sinnittelemällä ja kieltäytymällä avun hakemisesta joteniin varjelevansa työsuhdettaan, niin asia on oikeasti ihan päinvastoin.
Eikä hiipuva libidokaan ole hyväksi suhteellenne.
Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää.
"Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää."
Tältä kannalta olen yrittänyt asiaa hänelle selittää. Hän ei vain tunnu ymmärtävän. Reaktiot ovat lähinnä suuttumusta ja jopa vihaa, koen muutenkin usein että hän kaataa pahaa oloaan minun niskaani. Arkipäivät ovat etenkin vaikeita hänen tehdessä töitä maanantaista perjantaihin. Nämä päivät hän minun näkökulmastani lähinnä sinnittelee, ei löydä iloa mistään, ei huomioi minua tai tarpeitani, ei huolehdi itsestään esimerkiksi liikunnalla tai harrastamalla mitään säännöllisesti.
Toisaalta koen ettei minulla olisi oikeutta tähän pohdintaan, mutta sisimmässäni aistin ettei kaikki vain ole kunnossa. Olemme etäisiä ja se varsinkin satuttaa. Tarvitsisin itse enemmän lämpöä ja huomioimista, jos meinaamme parisuhteessa tässä olla eikä vain kämppiksinä.
Olen todella neuvoton. :( Ehdotin eilenkin miehelle, että soittaisi tänään työterveyteen, mutta hän ei sitä tee koska menee terveystarkastukseen ensi viikolla. Sanoo ottavansa siellä vointinsa esille, mutta useampi päivä tässä synkkyydessä on minulle haastava juttu.
En osaa neuvoa, mutta toivon sinulle voimia. Huolehdi itsestäsi ja rajoistasi hyvin. Älä anna toisen masennuksen määrittää elämääsi. Niin helppoa sanoa, mutta käytännössä hyvin vaikeaa. Muista, että loppujen lopuksi miehesi on itse vastuussa omasta elämästään. Ja Sini tämän kaiken omasta kokemuksestani käsin.
Olin lähes 20 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka kärsi viimeiset 14 vuotta masennuksesta. Saimme kaksi lasta ensimmäisten hyvien vuosien aikana. Minäkin jouduin patistamaan häntä lääkäriin, mutta ei ollut sielä rehellinen, joten jouduin menemään mukaan ja antamaan todellisen kuvauksen tilanteesta. Hän oli kuin hyvin raskas musta-aukko, joka imi kaiken valon ja ilon tilasta jossa oli. Tein kaikkeni, jotta hänellä olisi parempi. Kannoin lähes kaiken vastuun niin lapsista, arjesta, kuin taloudestakin. Kadotin itseni tässä prosessissa ja uuvuin. Lopulta kun aloin itsekin masentumaan, otin eron.
Ap, huolehdi itsestäsi. Välitä ja tue, mutta älä itsesi kustannuksella, ainakaan liian pitkään. Voimia.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se tullut ulkoisista jutuista vai aivokemiasta...
Toiseen ei lääkkeet kai auta .
Vierailija kirjoitti:
Onko se tullut ulkoisista jutuista vai aivokemiasta...
Toiseen ei lääkkeet kai auta .
Ulkoisista seikoista kuten työstä ja muusta stressistä jota ollut viime kuukausina. Itse on miettinyt, että tämä on kaikki jatkumoa jo yli vuoden takaiseen entiseen työpaikkaan jossa kuormittui pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on siis luvannut ensi viikolla puhua työterveydessä. Mutta ap ei ole tyytyväinen.
Mitä sinä ap siis oikeastaan odotat?
Ap on siis itse masentunut ja on nyt uuvuttanut miehensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne, ja mies sai apua vasta kun MINÄ sitä hänelle hain. Ei itse halunnut/uskonut tarvivansa apua. Varasin siis hänelle ajan lääkäriin ja hän sitten meni sinne, kun ei kehdannut peruakaan. Nyt on syönyt lääkkeitä 4 vuotta ja pian kolme vuotta terapia takana. Alkaa näkyä valoa.
Tässä pitää vaan ymmärtää, ettei tuhoa miehen elämää. Jos hänellä on joku turvallisuusluokituksen vaativa työ, tai hän harrastaa ammuntaa/metsästystä, menee nuo lopullisesti pois, kun saa mielenterveysdiagnoosin ja lääkitystä. Lääkärillä on nykyään pakko tehdä ilmianto poliisille.
Jos oikeasti tarvii apua ja kuuluu tuollaiseen ryhmään, Virosta löytyy suomalaisia lääkäreitä, joilla Virossa toimiessaan ei ole ilmiantopakkoa Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa vaaditaan nyt tiukkaa lähestymistapaa, ei hissuttelua. Se on miehen elämä, joka menee harmautta katsellessa.
Se myös helposti sairastuttaa sinut, koska kerran itsekin sairastat masennusta, joskin tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa olevaa.
Nuorella miehellä kannattaa myös tarkistaa ihan testosteronitaso. Jos se syystä tai toisesta laskee, se aiheuttaa masennuksen kaltaisoa andropaussioireita. Alle nelikymppisillä tämä toki on harvinaista.
Mutta ota itsesi vaikka esimerkiksi: hoidon ja avun hakeminen auttaa! Mitä pidempään hän vatuloi, sitä hankalampaa kroonistunutta masennusta on hoitaa. Hänen oma etunsa on tehdä asialle jotain. Masennus syö työtehoakin, joten jos hän kuvittelee sinnittelemällä ja kieltäytymällä avun hakemisesta joteniin varjelevansa työsuhdettaan, niin asia on oikeasti ihan päinvastoin.
Eikä hiipuva libidokaan ole hyväksi suhteellenne.
Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää.
Älkää ylidiagnostisoiko asioita. Ei seksiä halua kaikki koko ajan ilman että se olisi joku sairaus. Ei kaikki ihmiset ole sähköjäniksiä, jotka puuhaa jotain koko ajan. Hyvin harva aikuisista tutuistani harrastaa mitään säännöllisesti (tyyliin käy treeneissä 1-2 kertaa viikossa ja kuuluu johonkin seuraan). Baareissa käyntikin on lähes loppunut 30 ikävuoden jälkeen.
Kun keski-ikä lähestyy, alkaa ihan eri tavalla vaan hengailla ja antaa nuorempien sykkiä, jos haluavat. On ihan ok vaan löhöillä ja nauttia elämästä ottamalla rennosti. Vaimon sulotkin on nähty jo tuhansia kertoja ja ei niitä ole pakko rassata joka päivä. Siinä keski-iän paikkeilla yleinen elämänkokemus on jo sellainen, että uutta ei ole odotettavissa.
Sitä ei pidä sekoittaa masennukseen tai andropaussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne, ja mies sai apua vasta kun MINÄ sitä hänelle hain. Ei itse halunnut/uskonut tarvivansa apua. Varasin siis hänelle ajan lääkäriin ja hän sitten meni sinne, kun ei kehdannut peruakaan. Nyt on syönyt lääkkeitä 4 vuotta ja pian kolme vuotta terapia takana. Alkaa näkyä valoa.
Ohiksena:
Hyvä, että teillä toimi. Minä saisin raivarin, jos mies menisi varaamaan minulle ajan lääkäriin selkäni takana. Sen lisäksi, että hän saisi itse joko perua sen tai maksaa käyttämättömästä ajasta, hän todellakin saisi kuulla kunniansa. Mutta ajanvaraukseen tarvitaan kai hetu, joten ei onneksi tarvitse moista edes pelätä.
Siis olette olleet yhdessä vuoden ja olette jo avoliitossa? Jos ette olisi pitäneet niin kiirettä, niin olisitte tämänkin tilanteen ehtineet katsoa ennen kuin päätätte noin isosta sitoumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahva B-vitamiini on masennuksessa oikeastaan pakollinen. Solgar B50, tai B100. Mitään huonolaatuista ei kannata ostaa, niillä ei ole hyvä vaikutus.
Ilman B-vitamiinia säännöllisesti otettuna en pysty nukkumaan kuin 5-6 tuntia kerrallaan. Jos pidän vaikka parin kuukauden tauon B-vitamiinien ottamisessa, aloitekyky laskee itselläni huomattavasti, sekä kyky ajatella luovasti. Yritin selvittää mitkä B-vitamiinit ovat tärkeitä itselleni: foolihappo, B12, biotiini, tiamiini, niasiini, tai pantoteenihappo ne eivät ole. Olen ottanut niitä erikseen. Siltä se vaikuttaa että B2- tai B6-vitamiini ovat erittäin tärkeitä. Niitä saa myös ostaa erikseen, mutta alussa kaikki B-vitamiinit ovat tärkeitä, varsinkin puutetta foolihaposta on, mutta se korjaantuu helposti, eikä vaadi niin pitkiä kuureja. Ylläpitoannoksena pitää olla 2x viikossa B50. B100-vitamiinissa on liikaa kerralla, kannattaa kapseli jakaa neljään osaan, ainakin kun aloittaa, voi tulla oireita. Sain itse esimerkiksi melko pahan hikan, kun nielaisin kerralla B100-vahvuisen B-vitamiinin. Se sisältää 100 mg lähes jokaista B-vitamiinia, paitsi tietysti foolihappoa / B12, joiden saantisuositukset ovat paljon pienempiä kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa vaaditaan nyt tiukkaa lähestymistapaa, ei hissuttelua. Se on miehen elämä, joka menee harmautta katsellessa.
Se myös helposti sairastuttaa sinut, koska kerran itsekin sairastat masennusta, joskin tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa olevaa.
Nuorella miehellä kannattaa myös tarkistaa ihan testosteronitaso. Jos se syystä tai toisesta laskee, se aiheuttaa masennuksen kaltaisoa andropaussioireita. Alle nelikymppisillä tämä toki on harvinaista.
Mutta ota itsesi vaikka esimerkiksi: hoidon ja avun hakeminen auttaa! Mitä pidempään hän vatuloi, sitä hankalampaa kroonistunutta masennusta on hoitaa. Hänen oma etunsa on tehdä asialle jotain. Masennus syö työtehoakin, joten jos hän kuvittelee sinnittelemällä ja kieltäytymällä avun hakemisesta joteniin varjelevansa työsuhdettaan, niin asia on oikeasti ihan päinvastoin.
Eikä hiipuva libidokaan ole hyväksi suhteellenne.
Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää.
Älkää ylidiagnostisoiko asioita. Ei seksiä halua kaikki koko ajan ilman että se olisi joku sairaus. Ei kaikki ihmiset ole sähköjäniksiä, jotka puuhaa jotain koko ajan. Hyvin harva aikuisista tutuistani harrastaa mitään säännöllisesti (tyyliin käy treeneissä 1-2 kertaa viikossa ja kuuluu johonkin seuraan). Baareissa käyntikin on lähes loppunut 30 ikävuoden jälkeen.
Kun keski-ikä lähestyy, alkaa ihan eri tavalla vaan hengailla ja antaa nuorempien sykkiä, jos haluavat. On ihan ok vaan löhöillä ja nauttia elämästä ottamalla rennosti. Vaimon sulotkin on nähty jo tuhansia kertoja ja ei niitä ole pakko rassata joka päivä. Siinä keski-iän paikkeilla yleinen elämänkokemus on jo sellainen, että uutta ei ole odotettavissa.
Sitä ei pidä sekoittaa masennukseen tai andropaussiin.
Eihän aloittajan mies löhöile ja nauti elämästä ottamalla rennosti. Jos ihminen sanoo, että kaikki on harmaata, hän ei voi hyvin ja siihen ei kovin kummoista diagnosointia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne, ja mies sai apua vasta kun MINÄ sitä hänelle hain. Ei itse halunnut/uskonut tarvivansa apua. Varasin siis hänelle ajan lääkäriin ja hän sitten meni sinne, kun ei kehdannut peruakaan. Nyt on syönyt lääkkeitä 4 vuotta ja pian kolme vuotta terapia takana. Alkaa näkyä valoa.
Ohiksena:
Hyvä, että teillä toimi. Minä saisin raivarin, jos mies menisi varaamaan minulle ajan lääkäriin selkäni takana. Sen lisäksi, että hän saisi itse joko perua sen tai maksaa käyttämättömästä ajasta, hän todellakin saisi kuulla kunniansa. Mutta ajanvaraukseen tarvitaan kai hetu, joten ei onneksi tarvitse moista edes pelätä.
Kyllä minä olen soittanut psyk. polille miehen masennuksen johdosta ja kerjännyt, että ottavat joko sisään sairaalaan tai ainakin puhuvat hänelle. Sitten olen tapellut miehen kanssa, että saan hänet sinne. Kuuluu velvollisuuksiin siinä vaiheessa, kun on naimisissa. Ihminen ei aina ole siinä kunnossa, että kykenee itse päättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa vaaditaan nyt tiukkaa lähestymistapaa, ei hissuttelua. Se on miehen elämä, joka menee harmautta katsellessa.
Se myös helposti sairastuttaa sinut, koska kerran itsekin sairastat masennusta, joskin tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa olevaa.
Nuorella miehellä kannattaa myös tarkistaa ihan testosteronitaso. Jos se syystä tai toisesta laskee, se aiheuttaa masennuksen kaltaisoa andropaussioireita. Alle nelikymppisillä tämä toki on harvinaista.
Mutta ota itsesi vaikka esimerkiksi: hoidon ja avun hakeminen auttaa! Mitä pidempään hän vatuloi, sitä hankalampaa kroonistunutta masennusta on hoitaa. Hänen oma etunsa on tehdä asialle jotain. Masennus syö työtehoakin, joten jos hän kuvittelee sinnittelemällä ja kieltäytymällä avun hakemisesta joteniin varjelevansa työsuhdettaan, niin asia on oikeasti ihan päinvastoin.
Eikä hiipuva libidokaan ole hyväksi suhteellenne.
Kannattaa ottaa toki pääargumentiksi miehen oma etu, mutta suoraan sanoen ei tuo siis teille pariskuntana tai sinulle masennuspotilaana tee hyvää.
Älkää ylidiagnostisoiko asioita. Ei seksiä halua kaikki koko ajan ilman että se olisi joku sairaus. Ei kaikki ihmiset ole sähköjäniksiä, jotka puuhaa jotain koko ajan. Hyvin harva aikuisista tutuistani harrastaa mitään säännöllisesti (tyyliin käy treeneissä 1-2 kertaa viikossa ja kuuluu johonkin seuraan). Baareissa käyntikin on lähes loppunut 30 ikävuoden jälkeen.
Kun keski-ikä lähestyy, alkaa ihan eri tavalla vaan hengailla ja antaa nuorempien sykkiä, jos haluavat. On ihan ok vaan löhöillä ja nauttia elämästä ottamalla rennosti. Vaimon sulotkin on nähty jo tuhansia kertoja ja ei niitä ole pakko rassata joka päivä. Siinä keski-iän paikkeilla yleinen elämänkokemus on jo sellainen, että uutta ei ole odotettavissa.
Sitä ei pidä sekoittaa masennukseen tai andropaussiin.
Eihän aloittajan mies löhöile ja nauti elämästä ottamalla rennosti. Jos ihminen sanoo, että kaikki on harmaata, hän ei voi hyvin ja siihen ei kovin kummoista diagnosointia tarvita.
Kirjoitus oli kommentti siihen 3/17 kirjoitukseen, johon se on kommenttina kirjoitettu.
Näytä viestisi miehellesi.