Lue keskustelun säännöt.
Voi näitä lapselle karjumisaamuja...
25.11.2009 |
Kotona kamala kiire ja lapsi (vajaa 6 vee poika) venkoaa kaikkea mahdollista muuta...ja sitten se hirviömutsi näyttäytyy! Alkaa karjuminen ja kiukku ja sit tulee itku ja sit tehdään sovintoa, ja sit hirviömutsi taas puoli päivää katuu huonoa käytöstään töissä, ja päättää ettei enää ikinä karju ihanalle lapselleen. Huokaus.
Kommentit (6)
Heh, oli ihan kuin meidän aamu, ja samanikäinen lapsikin vielä :) Mä ainakin itselleni sanon että vaikka sitä välillä näyttää sen raadollisemman puolen itsestään, niin niinkauan kun AINA selitän miksi olen huutanut, ja AINA tehdään sovinto, niin ei kannata ehkä ranteita avata...Mut ihan kamala olo tulee, ihan vaan huutamisesta. Miltä tuntuu ihmisestä joka vielä lyökin lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika ollut alkuviikon kanssani kotna koska oli kipee. Tänään koitti siis eskariinlähtö ja mikään ei sujunut... ei halunut ensin nousta ylös sängystä, ei pukea, halusi leluja (juuri ne jotka jossain missä lie)....tuli taas karjaisutua muutaman kerran siinä aamusella....
Meillä melkein joka aamu tätä samaa homaa....kun pitäisi pukea niin keksii kaikkea muuta tekemistä tai pistää hanttiin....en halua sitä paitaa, en noita sukkia ym....
Pyytelin anteeksi kun huusin mutta silti on paha mieli... ja itkettää. Tätä kestää sitten koko työpäivän...ja asiakkaita pitäisi palvella hymyssä suin... No, olen muutenkin ollut todella itkuinen viime aikoina....
just mietin, että auttaisko jos menisi aikaisemmin nukkumaan ettei olisi heti aamusta niin lyhyt pinna. Tänäänkin meinasi itsellä heti hirttää kiinni kun alkoi se jarruketjumeininki, kaikki toiminta siis hidastuu hidastumistaan, leikkii kun ei kuuliskaan äidin kehoituksia pukea nopeammin jne. Täällä siis tyttärellä ikää 4v.
jos aamut on usein tuollaisia, niin kannattaisko miettiä miten niitä voi muuttaa? Kyllä vielä koululaisellekin voi ottaa jo illalla päivän vaatteet esiin ja auttaa aamulla pukemisessa. Ulkovaatteet, reppu yms. kannattaa myös tsekata illalla, laittaa vaikka itselle kännykkähälytys iltayhdeksäksi, että varmasti muistaa. Aamulla voi itse herätä puolta tuntia aikaisemmin, että ehtii keskittyä lapsen auttamiseen.
Lapsi oppii kyllä iän myötä toimimaan nopeammin ja itsenäisemmin, vaikka vähän pidempään passaisikin. Etenkin aamuja on turha minusta käyttää ripeyden opetteluun, silloin on fiksumpaa että vahempi keksittyy toimimaan niin että päästään ajoissa ja hyvillä mielin liikenteeseen.
vanhin 3, keskimmäinen kohta 2 ja nuorin 7kk..
Ja kolmas aamu peräkkäin, että pitää jostain koko ajan kahta vanhempaa komentaa.
Ja just äsken, kun en päästänyt jakkaralle istumaan (ettei tule vahinkoa) niin keskimmäinen alkoi huutamaan..
Ja jos ei aamulla niin päivällä tulee sitten jotain josta komentaa..
Mukava tietää, että on muitakin ettei ole ainoa jolla on taistelua.
jos aamut on usein tuollaisia, niin kannattaisko miettiä miten niitä voi muuttaa?
tätä mä just eilen mietin, että vois jotain yrittää. Mutta kuitenkin kun ne on jotain tekemässä minkä tietävät olevan väärin.
Mutta täytyy johdonmukaisesti alkaa taas maltilla kieltämään.
Meillä 6v heittelee sukat, pipot ja hanskat joka helkkarin päivä hukkaan ja tänä aamuna hanskoja ei löytynyt ollenkaan. Kauhean paha mieli oli itsellä ja myös pojalla kun hoitoon asti päästiin, tuli siis korotettu ääntä ihan kunnolla. Tarhassa sitten istuttiin sylikkäin ja pyysin anteeksi. Huoh