Tarvitsen näkökulmia shokkieron jälkeiseen olotilaan
Oltiin vuosia sitten yli kolmekymppisiä sinkkuja kun tavattiin ensimmäisen kerran. Huomattiin nopeasti olevamme melko samantyylisiä. Tykättiin hyvästä ja toimivasta arjesta, kuuluttiin samaan duunarikastiin ja arvostettiin toistemme ammatteja. Oli samanlaiset tulevaisuudennäkymät, ei ollut erimielisyyksiä kotitöissä eikä rahankäytössä. Yhteneväiset näkemykset siisteydestä ja alkoholinkäytöstä, samanlainen huumorintaju. Molempien ulkonäkö oli sellainen että kumpikin sai ihailla ja ihaili toisiaan päivittäin.
Tiiviistä yhteiselosta syntyi voimakas yhteishenki. Molemmat arvostivat sitä tuuria että saatoimme löytää toisemme - kun olimme niin hyvin yhteensopivia. Usein toistimme toisillemme pyyntöjä pysyä lojaalina, koska toista lottovoittoa tuskin tulee.
Meitä yhdisti harvinaisen voimakas yhteenkuuluvuuden tunne sitä kautta, että molempia oli enemmän tai vähemmän kiusattu ja vähätelty erilaisissa yhteyksissä. Kumppaniani myös hakattu ja alistettu edellisessä suhteessa. Minua taas valvotettiin edellisessä suhteessani. Tunsin suurta sympatiaa tätä ihmistä kohtaan.
Koko arkemme rakentui yhteisen tulevaisuuden rakentamisen ympärille. Selvisimme eristyksissä olosta hyvin koska meillä oli toisemme. Sitten alkoi tapahtua: lopetin kumppanin pyynnöstä liikuntasaleilla käynnin joka johti testosteronin tuotannon vähenemiseen (kotijumppa ei ollut riittävää). Nukuin huonosti ja tulin töistä väsyneenä kotiin. Ex varmasti alkoi luulla minun olevan flegu mies.
Exän hyvin traumaattinen menneisyys alkoi näkyä hänen käytöksessä. Viikottain alkoi tulla selittämättömiä raivokohtauksia, alkoi hakkaamaan minua ja pitämään väkisin hereillä. Olin entistä väsyneempi kun en saanut mennä ajoissa nukkumaan. Koin vääryyttä. Samalla ymmärsin että syy hänen käytökseen on jossain todella syvällä, hän varmasti kostaa minulle omia menneitä kaltoinkohteluita. Ilmaisin oman tahtoni ilmoittamalla tekeväni vähemmän kotitöitä niin kauan kun hakkaaminen jatkuu.
Hakkaamista ja valvottamista jatkui lopulta puolisen vuotta. Aloin olemaan ihan kypsä, olihan minua valvotettu jo edellisessä suhteessa. En alkanut hakkaamaan takaisin, mutta nimittelin - niin paljon otti päähän kun ei omassa kodissa ole rauhaa.
Yksi kaunis päivä exä hävisi. Syyksi lähdölle sanoi että minun nimittelyt veivät häneltä yöunet. Paljon jäi asioita puhumatta. Ehkä väistin luodin, ymmärrän sen. Mutta nyt kun pari vuodenaikaa on vaihtunut, minua ihmetyttää miksi minulla on sellainen olo kuin olisin itse sössinyt kaiken? Miten se on mahdollista. Oma isänikin kysyi olenko aivan varma ettei toinen lähtenyt oman käytökseni takia. Olen sen valmis myöntämään jos niin olisi, mutta outo on se maailma jossa väkivallan uhri on syyllinen omaan kohtaloonsa.
Kommentit (44)
Tässähän näkyy ihan selvä pelon ja vihan kehä. (Ovat toistensa juuri.) Päästitte käsittelemättömät traumanne luottamuksenne väliin. Ehkä ei ollut keinoja käsitellä itse omia tunteita? Kyllä, teitte sen ihan itse. Kumpikin.
Sairailla keinoilla ei luoda tervettä suhdetta. Pitää löytää ensin rakkaus sisältään, jotta voi rakastaa toista. Kummankin.
Mitä jos keskustelisit isäsi kanssa ajatuksella? Ehkä hän näkee jotain mitä sinä et?
Oletko koskaan keskustellut luotisi kanssa ajatuksella? Yrittäen ymmärtää hänen näkökulmaansa?
Aika erikoiselta vaikuttaa että toiseen suhteeseen ilmestyy ensimmäisen ongelmat noin konkreettisesti valvottamista myöten. Sen takia on vaikea ottaa ihan vakavasti tämä aloitus, vaikuttaa niin provosoivasti kirjoitetulta että olisiko ollut koko kirjoituksen tarkoitus.
Jos olet todellinen ihminen etkä satuhenkilö, niin ymmärtänet että näkökulmasi vaikuttaa kovin rajoittuneelta ja sen takia syntyy vaikutelma siitä, että tämä ei ollut tosikertomus. Kun vaikuttaa siltä, että koko tarinan tarkoitus on testata naisten reaktioita miehen kokemaan parisuhdeväkivaltaan. Joka siis on toki väärin silloinkin vaikka uhri ei pelkäisi henkensä edestä. Oletan siis asiaa tuntematta, että väkivallan kohteena olevien miesten kohdalla tapetuksi tai vammautetuksi tulemista pelkäävien osuus on pienempi kuin hakattujen naisten kohdalla. Ethän sinäkään tunnu pitävän itse väkivaltaa niin suurena ongelmana kuin sen aiheuttamia ikäviä tunteita. Minun kun on vaikea kuvitella naista, joka solvaisi väkivaltaista miestä luvaten lopettaa sen kun väkivalta loppuu, vaan nainen alkaa päinvastoin varoa puheitaan ja tekojaan.
Kiitos ajatuksistasi nro 3! Tarina on täysi tosi. Kaikesta pystyn näin anonyymisti puhumaan, mitään ei ole tarvetta salailla. Haluaisin saada asian kanssa sisäisen rauhan. Isäni tietää että exän tausta on hyvin traumaattinen, mutta isäni ei tiedä että exäni hakkasi ja valvotti minua. En mielellään huutele siitä asiasta, koska uskon sen kääntyvän minua vastaan - minulta kysytään että miksen häipynyt ekoista lyönneistä, missä on omanarvontuntosi siinä suhteessa. Miten voisin jättää ihmisen jota aidosti rakastan?
Niin tuosta väkivallasta kun sen tekijä on nainen. En pitänyt sitä suurena asiana juuri siksi kun minulla ei ollut pelkoa että hän voisi minut päihittää fyysisesti. Mutta viimeisinä aikoina sain kerran tai pari yllättävän päähän kohdistuneen iskun. Sellainen oikeasti säikäyttää. Vähintään 20 kertaa jouduin ottamaan keittiöveitsen häneltä väkivalloin pois.
Tämän veitsitarinan jälkeen paras ystäväni ei ole enää vihjannut että olisin niinkään itse syyllinen omaan kohtalooni. Kun hänkin on sellaista minulta kysellyt.
Tässä valossa on vaan hämmentävää se kuinka ex tahallisesti tai tahtomattaan jätti minulle sellaisen olon että hänen täytyi muuttaa pois turvaan ja pitäytyä kaikelta yhteydenpidolta. Ap
Kaksi naista valvottanut? Aika kummallista. Kerro tästä enemmän.
Joskushan joku kokee olevansa uhri, vaikka olisikin itse ollut se pahis.
Kun exäni kertoi mitä hänen exä oli tehnyt hänelle 10 vuoden ajan, oli todella vaikea ymmärtää miksi hän halusi pysyä yhdessä tämän toisen kanssa. Ja nyt oma exäni on tehnyt minulle paljolti samaa ja silti kaipaan häntä. Omituinen on ihmisen mieli ja järki. Ap
"Usein toistimme toisillemme pyyntöjä pysyä lojaalina, koska toista lottovoittoa tuskin tulee." Eli luottamus puuttui.
Minusta on sinun etusi, että erositte vaikkakin yllättävästi ja yhtäkkiä. Jos olet ollut hakkaamisen kohteena päätäsikin on lyöty ja noin 20 kertaa olet ottanut veitsen pois, niin tuossahan olisi lopulta jollakulla lähtenyt henki.
Sinuna kävisin jonkun terapeutin luona. Vaikka kuinka rakastaisit toista, niin sinun ei kuulu asua sellaisen kanssa, joka toimii väkivaltaisesti sinua kohtaan. Kertoisin sinuna myös isällesi, että sinua on valvotettu, on hakattu ja uhattu veitsellä useampaan kertaan. Lisäksi olet ajautunut uhriksi siten, ettet edes ole ymmärtänyt lähteä pois suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan joku kokee olevansa uhri, vaikka olisikin itse ollut se pahis.
Mun ego kestää myöntää olevani pahis kun nimittelin mun exää. Mietin vaan että kuka normaali ihminen ei raivostuisi kun häntä syyttä hakataan ja valvotetaan.
Ja olen kysynyt luonnetodistusta mut hyvin tuntevilta ihmisiltä, että olenko pahis mutten vain itse tajua sitä. Heistä kukaan ei tunnusta mun olevan pahis. Ap
Parempi teidän erossa. Outo tarina.
Miesten kokema väkivalta on vielä kovin tabu. Me emme täysin tiedä tai ymmärrä kokemusta. Johtuen juurikin fyysisistä eroista, jotka itsekin mainitsit. Eli, että tiedostit kuitenkin aina olevasi fyysisesti vahvempi, joka loi sinulle varmasti tiettyä turvan tunnetta.
Parisuhdeväkivallan uhri on useimmiten nainen, joka on fyysisestikin heikommassa asemassa.
Mietinkin, että voisiko yksi osasyy tapahtuneeseen olla parisuhdeväkivallan vähemmän näkyvä puoli eli henkinen väkivalta taholtasi? Kerroit itsekin nimitelleesi häntä. En halua syyttä sinua mistään, mutta olisi hyvä tunnistaa tuokin piirre, että sitä voit jatkossa uudessa suhteessasi välttää.
Suosittelen olemaan yhteydessä väkivallan uhreihin, joissa uhri on mies. Saat varmasti paremmin tukea asian käsittelyssä. Tsemppiä!
Ero ottaa rakkaasta aina rankasti, vaikka taustalla ei olisi väkivaltaa. Menetys vaikuttaa ajatuksiin mielialahäiriön kaltaisesti. Vähän kuin äkkinäinen irrottautuminen riippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi naista valvottanut? Aika kummallista. Kerro tästä enemmän.
Edellisen exän työt alkoi aamulla myöhemmin kuin mun. Kun hänellä ei ollut kiire illalla nukkumaan, niin koki oikeuden evätä saman oikeuden minulta. Ja jos vain silti rupesin nukkumaan, hän oikeasti valvotti minua. Alkoi puhumaan niin syyllistävästi etten nukahtaisi. Olin koko vkon aina ihan sumussa tästä syystä ja perjantaisin nukahdinkin aina saunan jälkeen lähes välittömästi. Hän antoi ymmärtää ettei aikuisen tarvitse nukkua vaan elää. Ap
Miten se valvottaminen ilmeni? Oliko se sellaista, että oli paha riita ja toinen olisi halunnut puhua sen halki, mutta sinä aloit pitää mykkäkoulua ja vaan päätit lopettaa puhumasta ja menit nukkumaan?
Mulle pisti silmään, että korostit, miten kumpikin oli alussa sellainen, että ihaili toista ja sai ihailua muilta. Siitä tulee vähän narsistiNEN kuva molemmista. Eli en sano, että olisitte narsisteja, se on eri asia, vaan sellaista luonteenpiirrettä ehkä? Jos on korostunut halu saada ihailua, niin se tuli mieleen siksi.
Kielto käydä kuntosalilla on myös kummallinen.
Tämä koko kertomus on erikoinen. On vaikea kommentoida ulkopuolisena, kun ei tiedä, mitä on tapahtunut.
Moni pahaankin väkivaltaan syyllistyvä kokee olevansa itse se uhri, joten tosi vaikea tietää sivullisena.
Joka tapauksessa jos tuo on jo tapahtunut sinulle kahdesti, niin menisin terapiaan, jotta saisin kierteen katkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Kun exäni kertoi mitä hänen exä oli tehnyt hänelle 10 vuoden ajan, oli todella vaikea ymmärtää miksi hän halusi pysyä yhdessä tämän toisen kanssa. Ja nyt oma exäni on tehnyt minulle paljolti samaa ja silti kaipaan häntä. Omituinen on ihmisen mieli ja järki. Ap
Sitäkin tapahtuu, että ihminen projisoi omat vikansa puolisoon. Esimerkiksi joku mies voisi kertoa uudelle naisystävälle, miten kamala exä oli ja pettikin vielä. Vaikka oikeasti hän itse olisi ollut kamala ja pettänyt sitä eksäänsä.
Ehdotin terapiaa siksi, että ei ole sattumaa, että olet ollut jo kahdesti tuollaisessa suhteessa ja ilmeisesti vanhemmillasikin on ollut epäterve suhde. Jotta saisit tulevaisuudessa terveen suhteen, sun pitää työstää ammattilaisen kanssa se, mitä olet omaksunut lapsuudenperheen malleista ja miksi olet jo nyt päätynyt kahteen omaan huonoon suhteeseen. Muuten se toistuu ja toistuu, kun alitajuisesti toistat niitä valintoja ja toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
Kielto käydä kuntosalilla on myös kummallinen.
Tämä koko kertomus on erikoinen. On vaikea kommentoida ulkopuolisena, kun ei tiedä, mitä on tapahtunut.
Moni pahaankin väkivaltaan syyllistyvä kokee olevansa itse se uhri, joten tosi vaikea tietää sivullisena.
Joka tapauksessa jos tuo on jo tapahtunut sinulle kahdesti, niin menisin terapiaan, jotta saisin kierteen katkaistua.
Exäni pelkäsi koronatartuntaa ja halusi siitä syystä etten kävisi kuntosalilla. Mitä kummallista siinä on? Jälkikäteen olen miettinyt mikä rooli tällä asialla oli kaikessa. Olette varmasti muutkin lukeneet juttuja miesten alentuneesta testotasosta ja sen takia aiheutuneesta erosta. Ap
Menetkö jotenkin ihmeellisen aikaisin nukkumaan vai miten voi olla että kahdella naisella on ongelmia juuri nukkumisesi kanssa?
Et kertonut kuntosalilta pidättymiseen syyksi koronaa, se on ymmärrettävää ja niin mekinnolemme tehneet. Tuli tekstistäsi kuva, että kyse olisi ollut mustasukkaisuudesta.
Suuri kiitos etukäteen niille jotka viitsivät kommentoida ajatuksella! Ap