Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

minkä ikäiset leikkivät itsekseen?

Vierailija
24.11.2009 |

Lapsemme (2 ja 3 v.) eivät juurikaan aloita yksin leikkiä. Aina haluaisivat äitin tai isän mukaan. Yhdessä aikuisen kanssa leikit sujuu ja joskus innostuvat leikkimään kahdestaan tai yksikseen. Pääsääntöisesti kuitenkin "pyörivät jatkuvasti jaloissa", kun yritän tehdä kotihommia. Otan mukaan kotitöihin kärsivällisyysasteeni mukaan, mutta useimmiten saavat enemmän tuhoa aikaan, joten aina ei jaksaisi, kun oikeasti pitäisi saada pyykkiä pestyä ja ruokaa tehtyä. Varsinkin isompi haluaisi aina leikkiä pienemmän päiväunien aikana äidin kanssa, mutta silloin tuntuu, ettei jaksaminen enää millään riitä. Pitääkö lapset opettaa leikkimään ilman aikuista vai miksi se ei suju? Ovatko vielä liian pieniä?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
24.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja on sieltä selkeästi saanut virikkeitä miten leikkiä ja leikkii useammin yksikseen (=ilman aikuista) kotonakin. Osaa siis 2,5-vuotiaana leikkiä yksin (ja toisinaan oikein hätistää vanhemman pois ja pyytää vain jossain vaiheessa katsomaan mitä on itse saanut aikaan) tehden palapelejä, duploilla, junaradalla, pikkuautoilla jne.



Mutta toki lapsi kaipaa aikuisen seuraa ja oppii pitkäkestoista leikkiä vanhemman johdattaessa eli älä stressaa liikaa kotitöistä vaan leiki lapsiesi kanssa!

Vierailija
2/3 |
24.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sehän tässä ongelma onkin, että mä en juuri muuta tee kuin leiki lasten kanssa. Nyt varsinkin kun ovat aloittaneet päivähoidossa. Kaiken vapaa ajan siis olen lasten kanssa ja kaikki kotihommat jäävät. En todollakaan stressaa liikaa (koti välillä kauheassa kunossa), mut puhdasta vaatetta on saatava ja ruokaa tehtävä. Musta kun jotenkin tuntuu, että lapset vaativat mut koko ajan vierelleen. Välillä ois kiva tehdä muutakin, kun ajaella autoilla :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
24.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainokaisen kanssa ei ole tarvinnut koskaan leikkiä. Onko se mahdollisesti persoonakysymys, että toiset vaan tykkää enemmän leikkiä itsekseen, ts. ei ole niin sosiaalisia.



Vai onko se jotenkin opittua? Kun lapsi oli ihan pieni, luokkaa juuri ryömimään oppinut satuin lukemaan Wahlgrenin lapsikirjaa ja siellä sanottiin ettei ihan pientä lasta pitäisi mitenkään estää, jollei ole tosissaan vaaratilanne. Saneerasin siis kämpän sellaiseksi ettei oikeasti tarvinnut mitään kieltää. Laitoin esim. keittiön alalaatikoihin lapsiystävällisiä keittiötarvikkeita ja muu kämppä oli samalla mallilla. Niin toi muksu sitten perkasi kaappeja ekat pari vuotta siinä kun touhuttiin normaaleja kotitöitä :p. Siitä se jotenkin lähti, ettei sen kanssa ole kukaan hirmu paljon leikkinyt. Toki koetan nykyään joka päivä ottaa sellaisen hetken että teen varta vasten jotain lapsen kanssa. Kootaan leegoja tms. Mutta yleisesti ottaen hoitaa itse tekemisten keksimiset sataprosenttisesti, joskus olen siinä sitten kaverina.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kolme