Lue keskustelun säännöt.
Mies pieraisi (vahingossa!) vastottain edesmenneen isäni haudalla
06.11.2021 |
Kävimme aamulla haudoilla, ja minulle kaikkein tärkeintä ja akuuteinta oli sytyttää kynttilä kesällä haudatun isäni haudalle.
Ajoitus miehen ilmavaivoille ei olisi voinut olla surkeampi, koska kun sytytin hautakynttilää ja valutin muutamia kyyneleitä, mies päästi pierun.
Siinä hautakiven äärellä.
Se oli vahinko, ymmärrän, mutta siinä herkässä hetkessä loukkaannuin. Pahoitin oikeasti mieleni. Kivahdin vähän, eikä mies pahoitellut vaan sanoi pierujen olevan ”aivan luonnollinen asia”.
Olen nyt hieman rauhoittuneena tietoinen, ettei pierua tarvitse pyytää edes anteeksi, mutta olisin silti kaivannut siinä hetkessä empatiaa.
Olen kuitenkin valitettavasti hieman pitkävihaista sorttia. Sanokaa, että on ihan perusteltua olla loukkaantunut - jos ei itse pierusta, niin siitä, että mies suhtautui jotenkin periaatteellisesti, eikä asettunut asemaani ollenkaan.
(Ja en jätä miestä tämän takia. Kiitos muista ajatuksista.)
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko suuttunut, jos olisi aivastanut? Yhtä luonnollinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Miten kuollaan, jos kuollaan vastoittain?
Ihan sama missä noin kävisi, mutta en katsosi miestä, joka ei pysty pidättelemään kaasujaan,
Tarkoitin ”ihan vasta, vastikään”. Saatoin käyttää sanaa väärin.
Luulen, että oli jotenkin ajatuksissaan ja rento. Perustelen asian mielessäni jotenkin niin, että miestä kohtaan olisi tänäänkin lämpimät tunteet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä on vastottain piereminen?
Jos otsikkoa haluaa pyöritellä, niin vastaan, että tänään aamulla. Se on aika lähimenneisyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisitko suuttunut, jos olisi aivastanut? Yhtä luonnollinen juttu.
En olisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle se on vihta, eli vihdoinkin
Vihtoittain piereminen on eri asia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko suuttunut, jos olisi aivastanut? Yhtä luonnollinen juttu.
En olisi.
Ap
Miksi? Mikä tekee aivastuksesta hyväksyttävän asian, mutta pierusta ei?
Appi ei loukkaannu vaikka vävyltä pieru pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko suuttunut, jos olisi aivastanut? Yhtä luonnollinen juttu.
En olisi.
Ap
Miksi? Mikä tekee aivastuksesta hyväksyttävän asian, mutta pierusta ei?
Piereskelisitkö sinä kuuluvasti hautausmaalla?
Ap
Kaikkea sinäkin jaksat myllätä. Okei, mies olisi voinut kohteliaasti pahoitella. Mutta ollutta ja mennyttä. Isäsi ei varmasti pahastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle se on vihta, eli vihdoinkin
Kyllä. Täälläkin pierrään vihdottain.
Jos sinä tiedät, että miehesi pieraisi vahingossa, niin tiedät myös, että hän ei olisi mitenkään pystynyt estämään tuota. Jos tekee jotain vahingossa, ei sille vaan voi mitään.
Oma sukulaiseni oli käymässä sukuhaudalla kanssamme. Hän kaatoi vahingossa hautakiven. Siis nojautui kiven takaa asettelemaan kukkasia paremmin ja kivi kaatui. Ei tuostakaan kukaan hänelle suuttunut. Se oli vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hirveä tunne jos on "ilmavapäivä", eikä pääse pöräyttämään oikee missää. Siihen tarkoitukseen bootshill on mitä mainioin mesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko suuttunut, jos olisi aivastanut? Yhtä luonnollinen juttu.
En olisi.
Ap
Miksi? Mikä tekee aivastuksesta hyväksyttävän asian, mutta pierusta ei?
Piereskelisitkö sinä kuuluvasti hautausmaalla?
Ap
En, mutta miehesi niin teki. Se oli vahinko. Älä kanna kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sinäkin jaksat myllätä. Okei, mies olisi voinut kohteliaasti pahoitella. Mutta ollutta ja mennyttä. Isäsi ei varmasti pahastunut.
Hyvin sanottu. Isäukko oli varmaan itsekin kova pieremään, eli ei haitannut.
unohda koko juttu. kirjoitti:
Jos sinä tiedät, että miehesi pieraisi vahingossa, niin tiedät myös, että hän ei olisi mitenkään pystynyt estämään tuota. Jos tekee jotain vahingossa, ei sille vaan voi mitään.
Oma sukulaiseni oli käymässä sukuhaudalla kanssamme. Hän kaatoi vahingossa hautakiven. Siis nojautui kiven takaa asettelemaan kukkasia paremmin ja kivi kaatui. Ei tuostakaan kukaan hänelle suuttunut. Se oli vahinko.
Kuten sanoin, pierusta en odota anteeksipyyntöä. Olisin kuitenkin toivonut edes jonkinlaista empatiaa, koska mies tietää, että minulla on isää kova ikävä, ja isän haudalla käyminen on minulle harrasta ja tärkeää.
Piereskely ei sovi tilanteeseen, ja se harmitti, ja harmitukseen olisin toivonut ymmärrystä.
Ap
Mies ei koskaan piere vahingossa. Sinuna miettisin uudestaan tuota miehen jättämis asiaa.
Miten kuollaan, jos kuollaan vastoittain?
Ihan sama missä noin kävisi, mutta en katsosi miestä, joka ei pysty pidättelemään kaasujaan,