Mieheni puheiden perusteella olen

Aikalailla epäonnistunut äitinä sekä vaimona eikä minua pahemmin kaivattaisi, jos kuolisin.

Ei hän tokikaan ole noita asioita noin suoraan sanonut, mutta on kuitenkin käynyt selväksi kuinka olen ollut sellainen ja tällainen eikä minusta pidetä. Aviopuolisoksi en myöskään ole vuosiin kelvannut, koska olen toiminut niin paskasti.

Siltikään en tästä tilanteesta eroon pääse, olen jumissa enkä usko itseeni enkä kykyyni selviytyä ns yksin, en ole koskaan edes asunut yksin.
Saa sääliä ja solvata, niin teen itsekin.
Onneksi on vkonloppu, voin vain maata peiton alle käpertyneenä kellon ympäri.